Kuka myöntäisi ETTEI ole huumotintajuinen?

  • Viestiketjun aloittaja Yppe
  • Ensimmäinen viesti
Yppe
Nykypäivänä huumorintaju tuntuu olevan tärkeintä, mitä ihmisessä voi olla. Itseä esitellessä mainitaan huumorintaju. Kumppania toivoessa tärkeää on huumorintaju. Jopa työpaikkailmoituksissa toivotaan huumorintajua!

Jokainenhan on omasta mielestään huumorintajuinen. Tutkimusten mukaan ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä pitää itseään keskivertoa huumorintajuisempana (vaikka puolet pitäisi olla keskiarvon alapuolella!)

Niinhän minäkin siitä tutkimuksesta kuullessani hymyilin, että kyllä ihmiset ovat omahyväisiä, mutta kyllä minä ainakin olen OIKEASTI keskimääräistä huumorintajuisempi, todella huumorintajuinen.

Mutta rupesinpa ajattelemaan tarkemmin. Ei minua kaikki huumori huvita. Huonot, yksinkertaiset vitsit eivät naurata, eivätkä härskit jutut. Duudsoni-tyyppinen kohellus ja "hassut" kotivideot ihmisten kaatuilusta ym. eivät ole minusta mitään huvittavaa. Eivätkä kepposet pahaa-aavistamattomille uhreille. Enkä yhtään pidä siitä, jos minun kustannuksellani nauretaan - tottahan kyllä nauran mukana, mutta ihan vain siksi ettei pidettäisi tosikkona. Kertyypä paljon sellaista, mihin huumorintajuni ei yllä. Ehkä minä olenkin keskimääräistä huumorintajuttomampi? Epämiellyttävä ajatus, enkä olisi osannut odottaa...

Onko ketään, joka myöntäisi ettei ole huumorintajuinen? Ja toinen mietintä, onko huumorintaju loppujen lopuksi niin tärkeääkään? Eihän se ole kuin pitkälti sitä että meitä suhteettomasti hytkäyttää joku sellainen asia että asiat sanotaan päinvastoin kuin ne ovat, tai jonkinlainen ristiriitatilanne, tai odottamaton tapahtuma...
 
Pidän itseäni huumorintajuisena, mutta minullakin on rajani. Keskitysleirivitseille en naura yhtään. Niissä ei ole mitään huvittavaa. Minun isoisäni kuoli keskitysleirillä. Hän liukastui, putosi vartiotornista ja taittoi niskansa.
 
säpäle harmaana
Joo, minä osaan myös listata paljon juttuja, jotka eivät ole mielestäni hauskoja. Sinä mainitsitkin niistä suuren osan. Toisaalta ihan sellaiset tyhmät jutut, joissa monet eivät näe mitään hauskaa, ovat minun mielestäni tosi huvittavia.
 
säpäle harmaana
Joo, minä osaan myös listata paljon juttuja, jotka eivät ole mielestäni hauskoja. Sinä mainitsitkin niistä suuren osan. Toisaalta ihan sellaiset tyhmät jutut, joissa monet eivät näe mitään hauskaa, ovat minun mielestäni tosi huvittavia.
 
IhQ
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30156924:
Joo, minä osaan myös listata paljon juttuja, jotka eivät ole mielestäni hauskoja. Sinä mainitsitkin niistä suuren osan. Toisaalta ihan sellaiset tyhmät jutut, joissa monet eivät näe mitään hauskaa, ovat minun mielestäni tosi huvittavia.
Sama juttu.
 
"carelia"
Miten sitä voi mitata? Ja kun huumoria on monenlaista niin kaikkeako pitää tajuta? Minä oon varmaan aika huumorintajuton. Pierujutut ei naurata yhtään, Duudsonit ja muut vastaavat ei ees hymyilytä. Musta ja kuiva huumori puree, mutta muut tehoaa huonosti. Muuten autoilijoista yli puolet pitävät itseään keskivertoa parempana kuskina ja varmaan monessa muussakin tuo toteutuu.
 
Yppe ap.
Alkuperäinen kirjoittaja Sopivasti lihava mäyrä;30156959:
Huumorintaju on melkoisen suhteellinen käsite. Mä käsitän huumorintajuttoman sellaisena, joka ei ymmärrä ns. vitsailua ollenkaan. Eli ei välttämättä vitseistä kyse, vaan ihan siinä normaalissa keskustelussa esiin tulevaa vitsailua.
Kiitos kaikille vastauksista. Minäkin tunnen joitakin, jotka eivät ensinkään ymmärrä vaikkapa sarkasmia ja ottavat kaiken ihan tosissaan. Itse kyllä kai useimmiten ymmärrän, milloin joku vitsailee, näkeehän sen jo eleistä, ilmeistä ja äänensävystä. Jotkut ottavat kaiken haudanvakavan kirjaimellisesti, vaikka selvästi nauraen vitsailevan kommenttinsa heittäisi. Ehkä joillekin eleiden ym. luku on vaikeampaa. Ja kun tarkemmin miettii, niin mitä järkeä on sanoa asioita päinvastoin kuin mitä tarkoittaa?? Miksi se on ihmismielelle jotenkin ilahduttavaa? MITÄ pohjimmiltaan huvittuneisuus on?
 

Yhteistyössä