Onko 20-vuotias liian nuori menemään naimisiin?

Todenäköisesti on.

Poikkeuksiakin on, mutta erotilastot kertovat tässä maassa siitä että naimisiin mennään liian heppoisesti (tämä koskee kaikenikäisiä). Siksi on turhaa mennä naimisiin vain juhlien ilosta parikymppisenä kun sen voi tehdä vähän myöhemminkin, jos katsoo vielä tarpeelliseksi.

Ihan hyvin voi mennä. Eivätkä ne erotilastot mitään asiasta kerro. Heitän vastakysymyksen: miten se avioliitosta eroaminen on pahempaa kuin avoliitosta eroaminen? Avo-eroja ei vaan tilastoida...

 

Ihan hyvin voi mennä. Eivätkä ne erotilastot mitään asiasta kerro. Heitän vastakysymyksen: miten se avioliitosta eroaminen on pahempaa kuin avoliitosta eroaminen? Avo-eroja ei vaan tilastoida...

Ei se varmaan henkisesti ole, mutta avioerosta joutuu maksamaan. En tiedä/muista atrkkoja summia, mutta ainakin ensimmäisen vaiheen maksu taisi olla jotain satasen kieppeillä. Ihan turhaa rahanhukkaa.

Ja on siinä toki sekin, että jos toinen on ehtinyt saada vaikka perintöä tms, niin puolet siitä valuu erossa puolisolle. Se voisi hiukan harmittaa perinnönjättäjää, jos tietäisi - etenkin, jos kyse olisi vaikka suvun kesämökistä, joka nyt joudutaan myymään, jotta melkein teini-ikäinen ex-aviopuoliso saadaan ostetuksi siitä ulos.

 

äitini oli juuri täyttänyt 18 vuotta kun menivät naimisiin, ja avioliittoa on nyt kestänyt yli 50 vuotta, äiti on pian 70 vuotias. Toki ajat ovat muuttuneet, mutta rakkaus ei katso ikää!!!!

 

Älä ota pahalla, mun mielestä naimisiin meno ei sovi minkään ikäsille.
Mutta ihmettelen aina että noin nuoret (juuri kotoa lentäneet tai lentämässä) haluavat heti olla noin sisältä kuolleita. Elämä ei ole vielä edes alkanut, mutta se halutaan väkisin näivettää johonkin kaavaan ja sitten se kotileikki draamoineen alkaa.

Ei siinä, kukin tavallaan, jos se leikkiminen antaa kiksejä niin on siihen 18v täyttäneellä oikeus.

Sisältä kuolleita? Näivettää? Leikkiä?

Tajuatko yhtään kuinka loukkaavasti tuo on sanottu?
Mä menin naimisiin 18 vuotiaana, eikä se ollut leikki. Eikä siinä ole mitään näivettynyttä edelleenkään, 15 vuoden jälkeen.

 

[QUOTE="Niina";30155617]äitini oli juuri täyttänyt 18 vuotta kun menivät naimisiin, ja avioliittoa on nyt kestänyt yli 50 vuotta, äiti on pian 70 vuotias. Toki ajat ovat muuttuneet, mutta rakkaus ei katso ikää!!!![/QUOTE]

Kiva heille. Mutta avioliiton pituus ei varmaan kerro mitään siitä, kuinka onnellisia ollaan tai kuinka oikea ajankohta avioitumisikä on ollut. Maailmassa menee naimisiin jopa 8-vuotiaita ja heidänkin avioliittonsa saattaa kestää loppuiän, mutta en silti sanoisi, että avioliiton pituus todistaa heidän naimisiinmenonsa ajankohdan olleen mitä parhain.

 

Kiva heille. Mutta avioliiton pituus ei varmaan kerro mitään siitä, kuinka onnellisia ollaan tai kuinka oikea ajankohta avioitumisikä on ollut. Maailmassa menee naimisiin jopa 8-vuotiaita ja heidänkin avioliittonsa saattaa kestää loppuiän, mutta en silti sanoisi, että avioliiton pituus todistaa heidän naimisiinmenonsa ajankohdan olleen mitä parhain.

Juuri näin. Mun korvaan särähtää aina kun mainostetaan sitä avioliiton pituutta, niin kuin se ois joku autuaaksi tekevä asia. Päinvastoin musta kuulostaa kamalalata että jos on mennyt esim 18vuotiaana naimisiin, niin on elänyt siinä liitossa kunnes kuolee. En itse ainakaan toivoisi kellekään tollasta elämänkaarta. Tuntuu todella ahdistavalta, sanon ihan suoraan.

Niin ja vastaus ap:n kysymykseen: On.

 

Siis onko elämä jotenkin rikkaampaa jos seurustelee kaikenmaailman jonnejen kanssa vuosikausia? Anteeksi en nyt oikein näe siinä hienoutta. En myöskään sinkkuelämän hohtoa ja ei elämäni muuttunut tylsäksi avioliiton myötä. Kertoo kommentoijasta joka sellaista vihjaa. Voi hyvää päivää näitä vastauksia. Huomaa miten mustavalkoisia ihmisiä täällä pyörii. Avioliitto = tylsä kotirouva. Avioliitto nuorena =tylsä kotirouva jo nuoresta.

 

Niin, kyllä 20-vuotias on ehdottomasti liian nuori huonoon avioliittoon. Siis sellaiseen, jonka kokee tylsäksi, joka näivettää ja tappaa sisältä, estää henkisen kasvun ja uudet kokemukset ja kahlitsee kotikeittiöön. Mutta 85-vuotiaskin on liian nuori sellaiseen avioliittoon. Onneksi omani ei ole sellainen <3

Mutta onko 20-vuotias liian nuori jakamaan elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa? Miksi olisi? Toki 20-vuotias on keskimäärin sen verran keskeneräinen, että tavoitteiden ja arvojen muuttumiseen on suurempi riski kuin vanhempana - mutta ei se riski katoa koskaan ja aina ihminen on keskeneräinen, eikä muutoksen pelossa kannata elää yksin, jos kokee olevansa onnellisempi toisen kanssa. Liiton etuliitteestä viis.

 

Juuri näin. Mun korvaan särähtää aina kun mainostetaan sitä avioliiton pituutta, niin kuin se ois joku autuaaksi tekevä asia. Päinvastoin musta kuulostaa kamalalata että jos on mennyt esim 18vuotiaana naimisiin, niin on elänyt siinä liitossa kunnes kuolee. En itse ainakaan toivoisi kellekään tollasta elämänkaarta. Tuntuu todella ahdistavalta, sanon ihan suoraan.

Niin ja vastaus ap:n kysymykseen: On.

Ilmeisesti vähemmän ahdistavalta kuulostaa se, että miehiä tulee ja menee eikä suhteet ikinä onnistu eikä kestä.

 

No aika vaikea vastata jotenkin yleisesti tuollaiseen kysymykseen.

Ei ole ja jollekin on, töttöröö. Itselleni oli selvästikn hyvä ikä 22-vuotiaana, elämäni ei ole ollenkaan ahdistavaa ja tuo ajattelutapakin on vähän huvittava. En nainut mitään elämääni suuresti rajoittavaa sekopäätä jonka kanssa kärsisin jossain käsiraudoissa loppuelämäni, vaan rinnallani seisoo matkakumppani jonka kanssa kuljetaan yhdessä ja erikseen, mahdollisimman vapaasti ja onnellisesti. On todella iso rikkaus, että saan elää sellaisen kanssa kauemmin kuin suurin osa, jotkut ei löydä sitä koskaan.

Kuten Peyotekin jo mainitsi on kyllä loukkaavaa puhetta nuo sisältä kuolleet -jutut. Voisitko vähän sitten avata tätä? Eikä vain omaa katkeruuttaan purkaa niihin jotka löysivät ihanan rakkauden jo varhain.


Hieno kuva muutenkin joillain avioliitosta, sama paska tapahtuu siis tuolla logiikalla vanhemmillekin pareille, ette siis koskaan ole valmiita. Sehän pilaa elämän...

Enkä muuten tehnyt päätöstä mennä naimisiin tilaston perusteella (eikä erotilastoissakaan ollut mullistavia eroja jos se nyt on se saavutus/epäonnistuminen, että ollaan vaan mahd kauan) siksi näen tuon perustelunkin vähän huvittavana. Miten nämä tilastotuijottajat koskaan uskaltautuvat naimisiin, tilastojen mukaanhan ihminen ei ole koskaan valmis, koska aivan sairaan iso riski erota. :O

Tein päätöksen sydämeni ja varsinkin järkeni perusteella, koska olin löytänyt sen matkakumppanin. Onneksi siihen ei mennyt kohdallani esim 10v enemmän, olisin menettänyt paljon.

 

Siis onko elämä jotenkin rikkaampaa jos seurustelee kaikenmaailman jonnejen kanssa vuosikausia? Anteeksi en nyt oikein näe siinä hienoutta. En myöskään sinkkuelämän hohtoa ja ei elämäni muuttunut tylsäksi avioliiton myötä. Kertoo kommentoijasta joka sellaista vihjaa. Voi hyvää päivää näitä vastauksia. Huomaa miten mustavalkoisia ihmisiä täällä pyörii. Avioliitto = tylsä kotirouva. Avioliitto nuorena =tylsä kotirouva jo nuoresta.

Juu se tekee elämästä hienoa ja sisällöltään rikasta kun hässii ympäri ämpäri. Kaikki ne paskat panot ehkäisee näivettymistä. Irtosuhteet ja sekalaiset lyhyet suhteet eivät myöskään noudata minkäännäköistä kaavaa eivätkä sisällä mitään draamaa.

 

Juu se tekee elämästä hienoa ja sisällöltään rikasta kun hässii ympäri ämpäri. Kaikki ne paskat panot ehkäisee näivettymistä. Irtosuhteet ja sekalaiset lyhyet suhteet eivät myöskään noudata minkäännäköistä kaavaa eivätkä sisällä mitään draamaa.

Ehkä jotkut eivät osaa hakea sisältöä elämäänsä muualta sitten. En keksi muutakaan rajoittavaa tässä nuorena aloitetussa liitossa. En ehkä voi hässiä ympäriinsä ja hmmm... siinä se kai on. Voi ei miten surullinen elämä kun en voi ainakaan tuosta vaan sitä tehdä. Elämässäni on juuri riittävästi äksöniä, itsensä ylittämistä, onnistumisen tunnetta ja sopiva ripaus draamaakin. Koen olevani riittävän vapaa ja aika övereitä juttuja onkin tullut tehtyä (ei mitään supertylsää suhdedraamailua ja hässimistä ympäriinsä booooring), mutta ketään vahingoittamatta eikä kukaan ole millään tasolla asioistani kärsinyt.

Voisin lyödä vetoa, että olen elellyt tapahtumarikkaampaa elämää kuin suurin osa niistä kommentoijista, en vain puhu niistä asioista täällä. Ajatella, miten se tällaisena pikkuisena vaimona on mahdollista. Sehän on ihan kuollutta se!

Tietysti kaikki eivät sitä toimintaa edes kaipaa ja se on erittäin okei. Minä kaipaan eikä avioliitto sitä mitenkään estele. Minulla nyt vaan sattuu olemaan ihana kumppani vierelläni joka kannustaa elämään vielä kovempaa ja joka ihailee sitä uskallusta ja halua toimia. Joku joka muistelee kanssani naureskellen asioita ja joku jonka kanssa kasvetaan nuoresta lähtien yhdessä.

 

Kiva heille. Mutta avioliiton pituus ei varmaan kerro mitään siitä, kuinka onnellisia ollaan tai kuinka oikea ajankohta avioitumisikä on ollut. Maailmassa menee naimisiin jopa 8-vuotiaita ja heidänkin avioliittonsa saattaa kestää loppuiän, mutta en silti sanoisi, että avioliiton pituus todistaa heidän naimisiinmenonsa ajankohdan olleen mitä parhain.

Ei kerro, eikä sekään minkä ikäisenä naimisiin on menty.

 

Mutta onko 20-vuotias liian nuori jakamaan elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa? Miksi olisi?

Ei tietenkään ole, mutta eihän tässä siitä olekaan kysymys vaan avioliitosta. Se on eri asia.

 

Siis onko elämä jotenkin rikkaampaa jos seurustelee kaikenmaailman jonnejen kanssa vuosikausia? Anteeksi en nyt oikein näe siinä hienoutta. En myöskään sinkkuelämän hohtoa ja ei elämäni muuttunut tylsäksi avioliiton myötä. Kertoo kommentoijasta joka sellaista vihjaa. Voi hyvää päivää näitä vastauksia. Huomaa miten mustavalkoisia ihmisiä täällä pyörii. Avioliitto = tylsä kotirouva. Avioliitto nuorena =tylsä kotirouva jo nuoresta.

Niin mitään muita vaihtoehtoja ei sitten ole kuin sinkkuelämä ja irtosuhteet tai avioliitto??

 

Me seurusteltiin miehen kanssa jo 16 vuotiaana. Naimisiin päätettiin mennä kun oltiin 21v. Päätös tuntui oikealta, yritettiin lastakin, joten käytännön asiat hoitui helpommin kun oltiin avioliitossa, isyydentunnustus, sukunimi ym nyt on 24 vuotta mittarissa ja toista odotellaan. Edelleen onnellisesti naimisissa

Eli siis ei ole liian aikaista omasta mielestä jos itsestä tunuu siltä. Antaa elämän viedä.

 

Ei tietenkään ole, mutta eihän tässä siitä olekaan kysymys vaan avioliitosta. Se on eri asia.

Sehän on käytännössä ihan sama asia, jos yhdessä asutaan.

 

Ilmeisesti vähemmän ahdistavalta kuulostaa se, että miehiä tulee ja menee eikä suhteet ikinä onnistu eikä kestä.

Ei, vaan niomenomaan tarkoitin että elämässä on muutakin kuin miehet ja parisuhteet. Tällä palstalla kaikki pyörii miesten ympärillä, on sitten naimisissa tai ns. suhteeton ihminen, kommentit on tätä tasoa.
Juuri tuollaseksi "suhderiippuvaiseksi" en halua nuoren ihmisen heittäytyvän.

 

Mutta ihmettelen aina että noin nuoret (juuri kotoa lentäneet tai lentämässä) haluavat heti olla noin sisältä kuolleita. Elämä ei ole vielä edes alkanut, mutta se halutaan väkisin näivettää johonkin kaavaan ja sitten se kotileikki draamoineen alkaa.

Kyllä minusta elämä vasta kunnolla alkoi kun vakiintui ja perusti perheen, vaikka paljon vanhempi olinkin. Aikaisemmin olisi kyllä jo voinut, eikä heittää niin montaa vuotta hukkaan haahuillessa ja villiä sinkkuelämää eläessä. Plääh.

 

Ei, vaan niomenomaan tarkoitin että elämässä on muutakin kuin miehet ja parisuhteet. Tällä palstalla kaikki pyörii miesten ympärillä, on sitten naimisissa tai ns. suhteeton ihminen, kommentit on tätä tasoa.
Juuri tuollaseksi "suhderiippuvaiseksi" en halua nuoren ihmisen heittäytyvän.

Niin että nuori ei saisi löytää sitä elämänkumppania sun mielestä mieluiten ikinä.

 

Niin mitään muita vaihtoehtoja ei sitten ole kuin sinkkuelämä ja irtosuhteet tai avioliitto??

Ei näemmä tällä palstalla.

 

Niin että nuori ei saisi löytää sitä elämänkumppania sun mielestä mieluiten ikinä.

Missäs mä niin sanoin.

 

On. Just on moni päässyt vasta mamman ja papan hoivista maailmalle niin sitten jo pitäisi naimisiin mennä. Ei helvetti.

 

Ei oo liian nuori eikä oo muitten asia jos täysikäänen menee naimisiin. Ei elämä lopu menemällä naimisiin ja saamalla lapsia.

 

Ja muistuttaisin myös siitä, että avoliitossa eläneillä on myös suoja. 5V yhdesä tai yhteisiä lapsia niin lusikkojen jakoon voi pyytää osittajan.

Ja testamentteihin saa laittaa merkinnän, että ei koske perijän puolisoa.
Ongelmaa tuossa tulee siitä, mikäli omaisuus on rahana tilillä tai omaisuus on myyty ja siitä on saatu rahaa.