No aika vaikea vastata jotenkin yleisesti tuollaiseen kysymykseen.
Ei ole ja jollekin on, töttöröö. Itselleni oli selvästikn hyvä ikä 22-vuotiaana, elämäni ei ole ollenkaan ahdistavaa ja tuo ajattelutapakin on vähän huvittava. En nainut mitään elämääni suuresti rajoittavaa sekopäätä jonka kanssa kärsisin jossain käsiraudoissa loppuelämäni, vaan rinnallani seisoo matkakumppani jonka kanssa kuljetaan yhdessä ja erikseen, mahdollisimman vapaasti ja onnellisesti. On todella iso rikkaus, että saan elää sellaisen kanssa kauemmin kuin suurin osa, jotkut ei löydä sitä koskaan.
Kuten Peyotekin jo mainitsi on kyllä loukkaavaa puhetta nuo sisältä kuolleet -jutut. Voisitko vähän sitten avata tätä? Eikä vain omaa katkeruuttaan purkaa niihin jotka löysivät ihanan rakkauden jo varhain.
Hieno kuva muutenkin joillain avioliitosta, sama paska tapahtuu siis tuolla logiikalla vanhemmillekin pareille, ette siis koskaan ole valmiita. Sehän pilaa elämän...
Enkä muuten tehnyt päätöstä mennä naimisiin tilaston perusteella (eikä erotilastoissakaan ollut mullistavia eroja jos se nyt on se saavutus/epäonnistuminen, että ollaan vaan mahd kauan) siksi näen tuon perustelunkin vähän huvittavana. Miten nämä tilastotuijottajat koskaan uskaltautuvat naimisiin, tilastojen mukaanhan ihminen ei ole koskaan valmis, koska aivan sairaan iso riski erota. :O
Tein päätöksen sydämeni ja varsinkin järkeni perusteella, koska olin löytänyt sen matkakumppanin. Onneksi siihen ei mennyt kohdallani esim 10v enemmän, olisin menettänyt paljon.