Raskaudenpelon painama

Tänä kauniina kesänä... Joka kuukausi pelkään että olen taas raskaana. En millään enää haluaisi, tai siis juuri nyt, tulla raskaaksi. On kaksi lasta, peräjälkeen syntyneet. Olemme siis uskovaisia (vl) ja mieheni ei hyväksy mitään ehkäisyä, se sanakin on paha. Tuntuu että olen umpikujassa.

 

Voimia sinulle! Muista rukoilla paljon!

 

Aloittakaa selibaatti, vaikka se ei ole kivaa, mutta siinä määrin ok, jos raskaudenpelko on kova. Itse kärsin monta vuotta raskauden pelosta ja lopulta terapia vain auttoi ja lääkkeet ja raskaaksi en tullut enään, vasta kuin hoidoilla.:'( Ei ole leikinasia jos mielenterveyskin on vaakalaudalla kyseisen asian kanssa. Suosittelen kääntymään ammattilaisten puoleen, ehkäisy on ratkaisu silloin kun terveysdestä on kyse. Ja sitä käyttää suurinosa naisista maailmalla, tuntematta minkäälaista pistoa sydämessään. NE jotka tuomitsee ehkäisyn, eivät koskaan itse ymmärrä sitä kuinka toiselle voi elämä olla selviytymistä päivästä toiseen ja ne jotka tuomitsee toisia kyseissä asiassa eivät koskaan ole olleet elämän äärirajoilla missään asioissa, heillä on yleensä kaikki helppoa ilman vastoinkäymisiä. Voimia jokaiselle joka taistelee kyseisen asian kanssa! <3 Muistakaa puolison kanssa keskustella asiasta ja olkaa toinen toisenne tukena, kyllä ne asiat loppupeleillä aina kirkastuu ja elämä selvkiytyy ja tällekkin asialle joku syy on esim. synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus, 24/7 väsymynen. p.s. joku päivä kun aurinko paistaa ja ei ole raskaudenpelkoa ymmärrät kirjaimellisesti tämän runon;- Onneen ei tarvita kuin pikkumatka
kauppaan…
kirjastoon…
leikkipuistoon…
käsikädessä oman lapsen kanssa…
ja pikkuiselta saadut halaukset…
ja suukot ja häneltä saadut naurut…
ne imeytyy verenkiertoon…
ja sitä kautta sydämmeen

 

Samat tuntemukset kuin ap:llä.
Mutta itelläki päässä jyskyttää ajatus että ei ole oikein käyttää ehkäisyä. Ei vaan meinaa jaksaa..lapsia 5 ja nuorin 3kk. Taas alkaa pelko millon uudelleen raskaana..

 

harrastakaa seksiä aina varmoina päivinä, ei kai sitä tuolla lapsimäärällä niin usein sitä lajia jaksa touhuta muutenkaan? kuitenkin raskautumisen mahis on vaan se 2-3pv kuussa. sitten vaan kunnon kyykkyvatkauspesulla, ja toivoa parasta kai sekin on joidenkin mielestä ehkäisyä, mutta parempi taata onnellinen perhe jo olemassa oleville lapsille, kuin romahtaa eikä jaksa hoitaa ainuttakaan..

 

Toivottavasti en nyt loukkaa ketään, mutta voisitteko käydä lääkärissä juttelemassa ja miettimässä, jos laittaisitte salaa kierukan. Ette puhuisi siitä kenellekään. Edes jonkun aikaa pitäisitte sitä, jotta lapsenne kasvaisivat. He tarvitsevat teitä hyvinvoivina!

 

Se on sitte ei seksiä.

Kai olet puhunut miehesi kanssa asiasta? Että kohta lapsilla ei ole enää äitiä, jos äiti ei saa mielenrauhaa. Ja mielenrauhaa ei ole, kun pelkää tulevansa raskaaksi. Miehen tehtävä, etenkin lestamiehen, on kuitenkin taata perheelle riittävä elatus, tuki ja tarvittaessa ulkopuolinen apu, jotta äiti jaksaa lasten kanssa. Se on Jumalan miehelle asettama tehtävä, sopii lukea vaikka Raamatusta. Ei niitä lapsia vaan paneskella alulle ja sitten jätetä ties minkä herran haltuun. Perheestään ja huoneestaan on pidettävä huoli.

Joten jos mies ei suostu ehkäisyyn, jonka Jumala on myöskin suuressa viisaudessaan antanut ihmisten keksiä, niin sitten hän on ilman seksiä.

 

Siis hyvänen aika, ei lestadiolaisilla ole ehkäisy kielletty. Ei kukaan jaksa putkeen lapsia koko ajan! Kärsii koko perhe. Ja meinaatko, että jos vaikka tulisi vammaisia kaikki, niitä pitäisi tehdä se 20 kpl?! Ota vaikka minipillerit, saat ne melkein heti käyttöösi.

 

Täällä painitaan saman pelon kanssa. Lapsia 5, nuorin ihan pieni vielä. Meillä mies ei ole ehkäsiyä vastaan, mutta oma tuntemus pistää vastaan ja lujaa. Olen äärettömän väsynyt, mutta jaksan kyllä pyörittää suht hyvn arkea. En kai voi sanoa olevani siis masentunut... hyvin väsynyt vain. Ja peloissani siitä, että raskaudun taas ihan pian. olen niitä äitejä, joilla imetyksellä ei ole vaikutusta esim. menkkojen alkamiseen ja raskausun varmaan pelkästä ajatuksestakin. Me ollaan mietitty varmojen päivien käyttämistä vaikkakin edellinen sai alkunsa siitä huolimatta...

 

Suurkiitos monista kommenteista! Ja kohtalotovereitakin tuntuu olevan... ainakin jokunan. Oootteko te muut työelämässä?

Olen niin paljon miettinyt näitä asioita ja aina tullut samaan pisteeseen. Erttä en jaksa enkä halua elää jatkuvassa PELOSSA. Se on ahdistavaa!! Eihän se ole normaalia.

Meillä on jo kaksi ihanaa lasta ja siinä on huolehtimista. Minulla on kiva työpaikka ja haluan olla töissä kun palaan tämän toisen hoitovapaalta. En tosiaankaan halua mennä taas muutaman viikon päästä kertomaan esimiehelle että lähden tästä äitiyslomalle. :-( Töissä on kiinnostavia juttuja menossa ja minulla on mahdollisuus päästä mukaan uudistusprojektiin. Se taas pitää ammattitaitoni ajan tasalla, saan oppia uutta.

Mitä opin kotona lapsia hoitaen? Ei elämä uskovaisellakaan VOI olla vain lasten synnyttämist ja hoitoa, samanaikaisesti pitää saada elää normaalia työelämäää ja harrastuksia. Tämä ehkä kuulostaa "pahalta" jonkun toisen uskovaisen äidin mielestä mutta rehellisesti sanoen ajattelen ja koen näin...
Saa väittää vastaan jos siltä tuntuu...

 

kannattaa tehdä niinkuin itsestä tuntuu. eikö se jumala oo antanu ihmiselle kyvyn ajatella järkevästi ja tehdä ratkaisuja, jotka on kaikille osapuolille hyviä?? ja seurakunnan tiukkapipot, jotka vaatii kaikille sen kymmenen lasta, ei kuulu näihin osapuoliin ollenkaan! eikö jumala ole rakastava, miksi ihmeessä se ei muka näkisi sinun sydämeen, että olet hyvä ihminen ja uskova, et vain jaksa elää koko elämää lapsia tekemällä. tässä nyt puhuu ex helluntalainen nykyinen ateisti, mutta silti, jos jumala olisi, niin eikö se olisi hyvä? [QUOTE="Johanna";30154714]Suurkiitos monista kommenteista! Ja kohtalotovereitakin tuntuu olevan... ainakin jokunan. Oootteko te muut työelämässä?

Olen niin paljon miettinyt näitä asioita ja aina tullut samaan pisteeseen. Erttä en jaksa enkä halua elää jatkuvassa PELOSSA. Se on ahdistavaa!! Eihän se ole normaalia.

Meillä on jo kaksi ihanaa lasta ja siinä on huolehtimista. Minulla on kiva työpaikka ja haluan olla töissä kun palaan tämän toisen hoitovapaalta. En tosiaankaan halua mennä taas muutaman viikon päästä kertomaan esimiehelle että lähden tästä äitiyslomalle. :-( Töissä on kiinnostavia juttuja menossa ja minulla on mahdollisuus päästä mukaan uudistusprojektiin. Se taas pitää ammattitaitoni ajan tasalla, saan oppia uutta.

Mitä opin kotona lapsia hoitaen? Ei elämä uskovaisellakaan VOI olla vain lasten synnyttämist ja hoitoa, samanaikaisesti pitää saada elää normaalia työelämäää ja harrastuksia. Tämä ehkä kuulostaa "pahalta" jonkun toisen uskovaisen äidin mielestä mutta rehellisesti sanoen ajattelen ja koen näin...
Saa väittää vastaan jos siltä tuntuu...[/QUOTE]

 

[QUOTE="Johanna";30150338]Tänä kauniina kesänä... Joka kuukausi pelkään että olen taas raskaana. En millään enää haluaisi, tai siis juuri nyt, tulla raskaaksi. On kaksi lasta, peräjälkeen syntyneet. Olemme siis uskovaisia (vl) ja mieheni ei hyväksy mitään ehkäisyä, se sanakin on paha. Tuntuu että olen umpikujassa.[/QUOTE]

Täällä sama tilanne. jo yli vuoden ajan joka kukausi oon elänyt pelossa. Meillä vaikuttaa jo avioelämään tämä minun pelkoni. Ei se ole iloista ja rentoa siten kuin voisi olla... Meillä ei harrasteta seksiä vahingossakaan ovulaation tienoilla! Ja aina pelkään silti hullun lailla ja stressaan tuleeko menkat vai ei. Taustaa sen verran että minulla ollut kaksi niin kamalaa vauva-aikaa, joista olemme hengissä selvinneet, mutta joista on jäänyt loppuikäinen trauma.

En missään tapauksessa aio koskaan enää edes haaveilla vauvoista meille. Joku ratkaisu on tässä löydettävä ennen pitkää...

 

Voimia sinulle! Muista rukoilla paljon!

Auttaako rukoileminen? Kokemuksia?

 

Olen tavallinen ev.lut ja asun Pohjanmaalla. Täällä päin on lestadiolaisia useampaa sorttia ja perheet ovat usein todella suuria. Olen käsittänyt, että lestadiolaisen uskonopin mukaan lapset ovat Jumalan siunaus joita sitten tulee kullekin sen verran kuin Jumala näkee että asianomainen hoitaa jaksaa. Eikä sitä saa vl-uskova ihminen itse päättää. Mihin tämä oppi sitten varsinaisesti perustuu, sitä en tiedä. Käsittääkseni luterilaiseessa kirkossa ei näin opeteta.

 

[QUOTE="huoh";30151656]Se on sitte ei seksiä.

Kai olet puhunut miehesi kanssa asiasta? Että kohta lapsilla ei ole enää äitiä, jos äiti ei saa mielenrauhaa. Ja mielenrauhaa ei ole, kun pelkää tulevansa raskaaksi. Miehen tehtävä, etenkin lestamiehen, on kuitenkin taata perheelle riittävä elatus, tuki ja tarvittaessa ulkopuolinen apu, jotta äiti jaksaa lasten kanssa. Se on Jumalan miehelle asettama tehtävä, sopii lukea vaikka Raamatusta. Ei niitä lapsia vaan paneskella alulle ja sitten jätetä ties minkä herran haltuun. Perheestään ja huoneestaan on pidettävä huoli.

Joten jos mies ei suostu ehkäisyyn, jonka Jumala on myöskin suuressa viisaudessaan antanut ihmisten keksiä, niin sitten hän on ilman seksiä.[/QUOTE]

Olen 47 vuotias naimisissa oleva mies neljän lapsen isä elämää nähnyt, onnellisessa liitossa. Tätä ketjua lukiessa minusta tuntuu pahalta, että ihmisiä määrätään elämään oikein vanhojen tapojen ja asenteiden vankeina, joita ei ole päivitetty koskaan. Itse olen ollut onnellinen, että minun elämääni ei orjuutettu ja on hyvä rakkausavioliitto, hyvät lapset ja asiat kunnossa, vaikak olen virheitäkin tehnyt ja niistä oppinut. Elämän läpi harva pääsee ilman erehdyksiä. Mutta se on tyhmä virhe että ei anna itsensä nauttia rakkaastaan ja rakastelusta ja alistuu elämään raskauden pelossa. Se on elämän tuhlausta ja ihan syntiä mielestäni! Minä en usko,että Jumala olisi kieltänyt nauttimasta seksistä ja rakastelusta, ja en ole ikinä kuullut että raamattu kieltäisi ehkäisyn. Kuulkaa nyt kaikki naiset: raskauden pelossa ei tarvitse eikä pidä elää.

Jumala antoi ihmiselle elämän jotta hän nauttisi elämästä ja toisi onnea lähipiiriinsä, aivan vilpittömästi ja samalla vastuuntuntoisesti.

 

Mitä ihmettä se miehellesi kuuluu jos aloitat ehkäisyn?

 

[QUOTE="eräs";30151645]Toivottavasti en nyt loukkaa ketään, mutta voisitteko käydä lääkärissä juttelemassa ja miettimässä, jos laittaisitte salaa kierukan. Ette puhuisi siitä kenellekään. Edes jonkun aikaa pitäisitte sitä, jotta lapsenne kasvaisivat. He tarvitsevat teitä hyvinvoivina![/QUOTE]

Minusta on tosi hyvä että nostit esilel LAPSET. Lestadiolaisten piirissä puhutaan kyllä lapsista Jumalan lahjoina, mutta siihen se puhe sitten lasten osalta loppuukin. Saatetaan puhua naisen terveyden vaatimasta hoidosta että voi pitä "tauon" lasten teossa.

Mutta entä lapset? Lapset tarvitsevat äitiään joka päivä, joka ikinen erikseen. Varsinkin jos perhessä on sairaita lapsia, vammaisia, erityislapsia. Mistä he saavat apua silloin kun äidillä on koko ajan uusi pikkuvauva hoivattavanaan?

Lapsen etu on vl-liikkeessä täysin sivuutettu. PuhujaMIEHIÄ eivät lapset kiinnosta vaan ainoastaan sen varmistaminen että mies voi surutta levittää geenejään ja saada mahd.paljon jälkeläisiä... Sehän oli silloin maatalousyhteiskunnasa tärkeää, eli silloin kun nykyisenkaltainen lestadiolaisuus lähti kehittymään. Silloin ei puhuttu naisten ja varsinkaan lasten oikeuksista yhtään mitään.

 

Olen 47 vuotias naimisissa oleva mies neljän lapsen isä elämää nähnyt, onnellisessa liitossa. Tätä ketjua lukiessa minusta tuntuu pahalta, että ihmisiä määrätään elämään oikein vanhojen tapojen ja asenteiden vankeina, joita ei ole päivitetty koskaan. Itse olen ollut onnellinen, että minun elämääni ei orjuutettu ja on hyvä rakkausavioliitto, hyvät lapset ja asiat kunnossa, vaikak olen virheitäkin tehnyt ja niistä oppinut. Elämän läpi harva pääsee ilman erehdyksiä. Mutta se on tyhmä virhe että ei anna itsensä nauttia rakkaastaan ja rakastelusta ja alistuu elämään raskauden pelossa. Se on elämän tuhlausta ja ihan syntiä mielestäni! Minä en usko,että Jumala olisi kieltänyt nauttimasta seksistä ja rakastelusta, ja en ole ikinä kuullut että raamattu kieltäisi ehkäisyn. Kuulkaa nyt kaikki naiset: raskauden pelossa ei tarvitse eikä pidä elää.

Jumala antoi ihmiselle elämän jotta hän nauttisi elämästä ja toisi onnea lähipiiriinsä, aivan vilpittömästi ja samalla vastuuntuntoisesti.

Hyvä kirjoitus Mies 47!!!!!

 

Mitä ihmettä se miehellesi kuuluu jos aloitat ehkäisyn?

Tuntuisi epäreilulta ja suorastaan pahalta jos toimisin avioliitossa tuolla lailla noin vaan ja itse näin isosta asiasta päättäen... siitä tulisi varmasti välillemme jonkinlainen epäluottamuksen juopa!

 

Oletko avaaja tullut ajatelleeksi että uskonliikeken vaatimus ehkäisemättä jättämisestä ei ole Jumalan sanaa vaan siitä on vain päätetty, yhtenä päivänä tietyssä puhujien kokouksessa?

”Miessaarnaajien keho ei tule koskaan olemaan vaarassa liian monien keisarileikkausten vuoksi. He voivat huoletta tehdä elämässään suunnitelmia yhdeksää kuukautta pidemmälle. Lestadiolaisnaisten todellisuus on toinen.”

Näin kirjoitti toimittaja Maraia Saari vuonna 2009 käynnistäessään julkisen keskustelun vl-liikkeen ehkäisykiellosta.

https://freepathways.wordpress.com/2009/04/05/ehkaisykiellosta-on-muodostunut-tabu/

Kaikki uskovaiset eivät hyväksy nykyistä oppia ehkäisemättömyydestä koska se ei ole raamattuun perustuva normi.

 

Olen 47 vuotias naimisissa oleva mies neljän lapsen isä elämää nähnyt, onnellisessa liitossa. Tätä ketjua lukiessa minusta tuntuu pahalta, että ihmisiä määrätään elämään oikein vanhojen tapojen ja asenteiden vankeina, joita ei ole päivitetty koskaan. Itse olen ollut onnellinen, että minun elämääni ei orjuutettu ja on hyvä rakkausavioliitto, hyvät lapset ja asiat kunnossa, vaikak olen virheitäkin tehnyt ja niistä oppinut. Elämän läpi harva pääsee ilman erehdyksiä. Mutta se on tyhmä virhe että ei anna itsensä nauttia rakkaastaan ja rakastelusta ja alistuu elämään raskauden pelossa. Se on elämän tuhlausta ja ihan syntiä mielestäni! Minä en usko,että Jumala olisi kieltänyt nauttimasta seksistä ja rakastelusta, ja en ole ikinä kuullut että raamattu kieltäisi ehkäisyn. Kuulkaa nyt kaikki naiset: raskauden pelossa ei tarvitse eikä pidä elää.

Jumala antoi ihmiselle elämän jotta hän nauttisi elämästä ja toisi onnea lähipiiriinsä, aivan vilpittömästi ja samalla vastuuntuntoisesti.

Totta turiset. Raskaudenpelon lisäksi myös selibaatti pilaa parisuhteen. Pitäkää se mielessä. Varsinkin näin kuumana kesänä.

 

Huoh...!! Niin totta.... Ja jos menet toiselle uskovaiselle sanomaan, että olet väsynyt, helposti saa vastaan laihan lohdun: "Ei Jumala anna raskaampaa taakkaa kuin me jaksamme kantaa."

 

[QUOTE="Johanna";30155013]Tuntuisi epäreilulta ja suorastaan pahalta jos toimisin avioliitossa tuolla lailla noin vaan ja itse näin isosta asiasta päättäen... siitä tulisi varmasti välillemme jonkinlainen epäluottamuksen juopa![/QUOTE]

Kyllä omasta kehostaan saa päättää täysin itse. Ei puolisollasi ole mitään valtaa siihen.

 

Kyllä omasta kehostaan saa päättää täysin itse. Ei puolisollasi ole mitään valtaa siihen.

No Raamatussa sanotaan kyllä aivan toisin, ja vihkikaavassa.

 

Olen 15 lapsisen perheen kuopus. Olisiko minun kohdalla vanhempien täytynyt ehkäistä. Olen kiitollinen että minullekkin annettiin mahdollisuus elämään. Sisarusten paljous on rikkaus!!!