Toki voi.
Minä taas uskon siihen, että ajattelun ja kielen välillä on hyvin kiinteä yhteys (enkä todellakaan ole tämän ajatuksen kanssa yksin!
). Pystyt kielentämään vain asioita, jotka ymmärrät. Ymmärrät vain asioita, jotka pystyt kielentämään. Se mikä ei mahdu tähän, ei ole ymmärrystä, korkeintaan tuntemuksia ja aistimuksia. Ei siis mitään kovin tieteellistä (vai pitäisikö käyttää suosimaasi termiä "akateemista").
Sinä et pysty saattamaan ymmärrettävään kielelliseen muotoon kovinkaan monia esittämiäsi ajatelmia. Mitä tästä pitäisi ajatella...?
Oletko koskaan pohtinut, että tuo taipumuksesi ajatella lainauksesta ilmenevällä tavalla johtuisikin tuosta, mitä esitän yllä?