Mies säästelee lomiaan ja rahojaan poikien reissuihin

[QUOTE="M33";30136228]Ei niitä lapsia ole edelleenkään mikään pakko hankkia, eikä koko vanhempainvapaata ole pakko pitää. Esimerkiksi yrittäjät eivät voi kuvitellakaan loisivansa kotona vuosikausia.[/QUOTE]

Mitä yleensä teet kaksplus-palstalla, ja keskustelussa jossa spekuloidaan perheen tilanteella, kun et kerran perhettä ole hankkinut etkä aiokaan hankkia? Olet varmaan juu katkera kun omat vanhempasi ovat olleet perseestä, mutta eihän kaikkien tarvitse olla silti. Ja varmaan nuo sinunkin vanhempasi olisivat toivoneet jättävänsä mukulan tekemättä, mutta ei auta itkeä kun maito on kaatunut...

 

[QUOTE="ihmettelen";30136260]Mitä yleensä teet kaksplus-palstalla, ja keskustelussa jossa spekuloidaan perheen tilanteella, kun et kerran perhettä ole hankkinut etkä aiokaan hankkia? Olet varmaan juu katkera kun omat vanhempasi ovat olleet perseestä, mutta eihän kaikkien tarvitse olla silti. Ja varmaan nuo sinunkin vanhempasi olisivat toivoneet jättävänsä mukulan tekemättä, mutta ei auta itkeä kun maito on kaatunut...[/QUOTE]
Tahaton ironia on parasta ironiaa.

 

Tuli vaan mieleen, että mihinkä sitä pitäis katsoa jos kolme kertaa haalii itselleen pässin?

No onneksi en sinua sentään osunut haalimaan.

Pässeistä pääsee eroon. Paitsi jos sattuu itse olemaan semmoinen, niin siinä se onkin surullinen tilanne.

 

[QUOTE="M33";30136263]Tahaton ironia on parasta ironiaa.[/QUOTE]

Mahdatko edes tietää mitä ironia on...

 

[QUOTE="ihmettelen";30136265]Mahdatko edes tietää mitä ironia on...[/QUOTE]
Kyllä. On osa työtäni tietää, mitä ironia tarkoittaa ja mitä erilaisia ironian lajeja on.

 

[QUOTE="M33";30136269]Kyllä. On osa työtäni tietää, mitä ironia tarkoittaa ja mitä erilaisia ironian lajeja on.[/QUOTE]

No ei mene varmaan sunkaan firmalla hyvin, ammattitaito näyttää olevan heikoissa kantimissa.

Yritä yritä, semmoisia ne on jätkien leikit...

 

[QUOTE="M33";30136257]Se, että käyttää itse ansaitsemansa rahat asioihin, joita pitää tärkeänä, ei ole mitään poikamieselämää. .[/QUOTE]

Kyllä se on, jos rahat ja aika on poissa lapsilta ja perheen kokonaishyvinvoinnista.

 

Kyllä se on, jos rahat ja aika on poissa lapsilta ja perheen kokonaishyvinvoinnista.

No siinähän se taas tuli. Miehen omat jutut toki ovat pois perheeltä koska AINA voisi omatkin rahat, ajatukset, ajankulutukset kohdistaa perheen eduksi. Ihan jokaisesta reissusta voi jeesustella, että miksi ihmeessä mennä yksin viikoksi kun vielä senkin viikon olla lisää perheen kanssa!

Mielenkiintoinen on kalenterivuosi kun yksi viikko poissa kotoa on todella iso juttu, akka pillastuu ja lapset tulee hylätyksi. Vuosilomistakin yksi viikko on huikeat 20%. Lisäksi vuodessa 52 kpl viikonloppuja, ne eivät toki ole mitään.

 

[QUOTE="ihmettelen";30136272]No ei mene varmaan sunkaan firmalla hyvin, ammattitaito näyttää olevan heikoissa kantimissa.

Yritä yritä, semmoisia ne on jätkien leikit...[/QUOTE]

Joku sinua nyt kummasti harmittaa. Suosittelen, että palaat tähän ketjuun, kun pystyt taas keskustelemaan fiksusti.

 

Juu mutta ei se vielä tarkoita, että niitä vaatteita pitää olla liikaa tai että niiden pitää olla kalliita. Rahoittakoon akat omat Metsola-unelmansa

Heh, meillä mies ihmetteli miksi vauvalle on ostettu noin paljon vaatteita (kirpparilta), vähempikin kuulemma riittäisi. Nyt kun tuo puklupoika on maailmassa on itsekin myöntänyt olleensa väärässä ).

 

Nykyiseni on toistuvasti ollut yllättynyt, kun kuittipurkissa tahtoo edelleen löytyä enemmän minun maksamia yhteisiä asioita --

Ei miestä ole varmaan tarkoitettu ajattelemaan tämmöisiä talousasioita.

Saman olen havainnut. Meillä mies kuvitteli kantavansa päävastuun perheen menoista, kunnes (hänen vaatimuksestaan) aloimme laittaa molemmat saman summan erilliselle laskujenmaksutilille: sen, jonka hän oli "uhrannut" aiemmininkin, ja tästä tehtiin ihan exel-taulukko. Ällistys on toistuvasti ollut suuri, kun ei se raha mihinkään riitä, eli ihan ilmeisesti tähän asti minä olen siis maksanut joka kuukausi häntä enemmän yhteisiä menoja. Mutta rutina aiheen tiimoilta on kyllä vaeinnut, että se hyöty tästä kokeilusta oli.

 

[QUOTE="random";30136378]Saman olen havainnut. Meillä mies kuvitteli kantavansa päävastuun perheen menoista, kunnes (hänen vaatimuksestaan) aloimme laittaa molemmat saman summan erilliselle laskujenmaksutilille: sen, jonka hän oli "uhrannut" aiemmininkin, ja tästä tehtiin ihan exel-taulukko. Ällistys on toistuvasti ollut suuri, kun ei se raha mihinkään riitä, eli ihan ilmeisesti tähän asti minä olen siis maksanut joka kuukausi häntä enemmän yhteisiä menoja. Mutta rutina aiheen tiimoilta on kyllä vaeinnut, että se hyöty tästä kokeilusta oli.[/QUOTE]

Jos ei laskuja osaa maksaa niin on jo penaalin tylsimmästä päästä. Sen sijaan monelle miehelle voi tulla yllätyksenä miten usein uusia verhoja, vitriineitä ja muita koriste-esineitä "tarvitaan".

Mies hoitaisi taloutta varmasti eri tavalla kuin nainen. Useimmiten on niin, että nainen hoitaa taloutta ja mies maksaa.

 

Jos ei laskuja osaa maksaa niin on jo penaalin tylsimmästä päästä. Sen sijaan monelle miehelle voi tulla yllätyksenä miten usein uusia verhoja, vitriineitä ja muita koriste-esineitä "tarvitaan".

Mies hoitaisi taloutta varmasti eri tavalla kuin nainen. Useimmiten on niin, että nainen hoitaa taloutta ja mies maksaa.

Varmasti. Elektroniikkaa ja harrastushärpäkettä olisi varmaan moninkertainen määrä. Mutta ei tuo mieskään ole ollut valmis elämään huushollissa, jossa ei ole huonekaluja, mattoja, verhoja tms., ja ruokaakin on kiva syödä suunnilleen joka päivä.

 

Jos ei laskuja osaa maksaa niin on jo penaalin tylsimmästä päästä. Sen sijaan monelle miehelle voi tulla yllätyksenä miten usein uusia verhoja, vitriineitä ja muita koriste-esineitä "tarvitaan".

Mies hoitaisi taloutta varmasti eri tavalla kuin nainen. Useimmiten on niin, että nainen hoitaa taloutta ja mies maksaa.

Niinpä olisikin suotavaa pitää miehet asumassa omissa hikisissä kerrostaloluukuissaan nahkasohvineen.

Mihin se nainen miestä yleensä tarvitsee? Yhtä paljon kuin kala polkupyörää.

 

Olenko ainut jonka mies ei harrasta tai laita rahaa elektroniikaan?

 

Olenko ainut jonka mies ei harrasta tai laita rahaa elektroniikaan?

Et. Ja aikamoisia pässejä on naiset saanet itselleen, jos mies ei edes taloutta osaa pitää. Huvittavaa.

 

Olenko ainut jonka mies ei harrasta tai laita rahaa elektroniikaan?

Meillä ei kumpikaan ostele huvin tai shoppailun vuoksi elektroniikkaa, sisustusesineitä, huonekaluja, lastenvaatteita... ja mitäs ne muut ketjussa mainitut hankinnat olivatkaan.

 

Miksi nainen saisi määritellä miten paljon ja mihin mies käyttää omia rahojaan jotka jää yli normaalista elämästä?

Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että jokainen pariskunta päättää itse, millä periaatteella jakaa rahansa. Ääritapauksina rahat voivat olla täysin erilliset tai sitten täysin yhteiset. Ja siinä välissä erilaisia variaatioita yhteisten ja erillisten sekoituksista. Mikä tahansa on hyvä tapa, mikäli pariskunta on itse tyytyväinen. Itse en pidä täysin erillisiä kovin käytännöllisinä, mutta jonkinlainen "periaatteessa erilliset, käytännössä rahat sekoittuvat" toimii varmaan aika hyvin. Tai sitten "yhteiset rahat, mutta kumpikin voi päättää itse omista hankinnoistaan".

Eli tuohon kysymykseesi - en ole missään vaiheessa sanonutkaan, että naisen pitäisi päättää perheen rahoista yksin. Se ei toki silti tarkoita sitä, että on ihan ok painua viikoksi etelään missä tahansa rahatilanteessa tai missä tahansa elämäntilanteessa.

 

Olenko ainut jonka mies ei harrasta tai laita rahaa elektroniikaan?

Lähinnä varmaan se, että useimmilla ihmisilä on se joku juttu, mihin voisi rahansa käyttää, vaikkei se toisten mielestä niin järkevää olisikaan. Elektroniikka on yksi stereotyyppinen "miesten juttu", mutta ei se tietenkään kaikkien juttu oo.

 

Mielenkiintoinen on kalenterivuosi kun yksi viikko poissa kotoa on todella iso juttu, akka pillastuu ja lapset tulee hylätyksi. Vuosilomistakin yksi viikko on huikeat 20%. Lisäksi vuodessa 52 kpl viikonloppuja, ne eivät toki ole mitään.

Sano tuo niille vanhemmille, jotka stressaavat sitä koululaisten yksin oloa kesäloman aikaan! Heidän mielestään lomaa on tosi vähän.

Yksi viikko vuosilomista ei toki ole paljon - sinänsä. Mutta jos kesälomaa on sen neljä viikkoa, joista kumpikin vanhempi aikoo käyttää yhden viikon kaverilomilla, niin voi olla, että aika monet vanhemmat luopuvat kaveriloma-aikeistaan siksi, että perheen yhteinen loma-aika kutistuu sitten vain kahteen viikkoon. Se on tietysti mielipidekysymys, onko se riittävä määrä - jonkun mielestä on, jonkun mielestä ei. Ymmärrän kyllä heitä, joiden mielestä se on liian vähän ja jotka sen vuoksi alkavat skippailla näitä "poikien/tyttöjen lomia". Mutta kukin päättää asiansa itse.

Jos vanhempi sattuu olemaan vaikka opettaja tms, jolloin kesälomaa on huomattavasti enemmän, silloinhan yksi tai kaksi viikkoakaan ei tunnu juuri missään. Mutta useimmiten tuntuu kyllä, että ihmiset ovat jollain lailla tyytymättömiä lomansa pituuteen ja yrittävät silloin maksimoida ajan, mitä esim. lasten kanssa ehtivät tehdä asioita. Monihan tykkää käydä heidän kanssaan vaikka mökillä, ulkomailla, sukulaisten luona ja lisäksi vielä rentoutua kotonakin, jolloin voi olla, ettei jäisi aikaakaan kaverilomille.

 

[QUOTE="M33";30136257]Se, että käyttää itse ansaitsemansa rahat asioihin, joita pitää tärkeänä, ei ole mitään poikamieselämää. Sama onnistuu todistettavasti myös parisuhteessa. Ihmettelenkin edelleen, miksi kukaan mies tai nainen suostuisi järjestelyyn, jossa henkilökohtaisesta kulutuksesta joutuisi neuvottelemaan senkin jälkeen, kun talouden yhteiset menot on jo saatu peitettyä.

Omaa rahaa on aina tärkeää olla.[/QUOTE]

Tässä pitäisi nyt määritellä ensinnäkin se, mitä ne talouden yhteiset menot ovat - tarkoitatko vain välittömiä elinkustannuksia, asumismenoa ja sähköä? Vai lisäksi vaikka lasten harrastuksia, perheen yhteistä tekemistä kuten matkoja, jne?

Minusta on ainakin ihan ok, että voi käyttää rahaa omiin hankintoihinsa - tosin meillä ei kyllä eritellä, kuka saa käyttää rahaa eli kenellä on omaa rahaa omiin juttuihinsa, vaan sen mukaan niitä rahoitetaan kun joku tarvitsee. Ja meillä on periaatteessa omat rahat, vaikka käytännössä niitä käytetään yhdessä - eikä mistään henkilökohtaisesta kulutuksesta mitään neuvotella tai muuten ihmetellä.

Sellainen on kyllä outo asenne, jos noiden mainitsemieni välttämättömyyksien (elinkustannukset, asumismenot) jälkeen joku suostuu maksamaan enää vain omia menojaan ja ostamaan asioita vain itselleen eikä suostu muille perheenjäsenille antamaan mitään.

 

"Jos ei laskuja osaa maksaa niin on jo penaalin tylsimmästä päästä."

Niin, eihän se teknisenä suorituksen maailman vaativin tehtävä liene, mutta jostain syystä se silti on liian vaikeaa monille miehille.

Ja vielä vaikeampaa monille tuntuu olevan käsittää, miten paljon ihan normaali eläminen maksaa. Ei siihen tarvita edes uutta sisustusta tai Thaimaan-matkaa vuosittain, että keskiverto asuntovelallinen saa palkkansa siihen kulumaan.

Sinä Vierasmiess tunnut juttujesi perusteella olevan vielä normijanttariakin pahemmin pihalla elämän realiteeteista.

 

[QUOTE="M33";30136257]Se, että käyttää itse ansaitsemansa rahat asioihin, joita pitää tärkeänä, ei ole mitään poikamieselämää. Sama onnistuu todistettavasti myös parisuhteessa. Ihmettelenkin edelleen, miksi kukaan mies tai nainen suostuisi järjestelyyn, jossa henkilökohtaisesta kulutuksesta joutuisi neuvottelemaan senkin jälkeen, kun talouden yhteiset menot on jo saatu peitettyä.

Omaa rahaa on aina tärkeää olla.[/QUOTE]

Mä olen tästä samaa mieltä. Aloituksessa puhuttiin koko vuoden ajan säästämisestä ja viikon reissusta. Eihän se nyt jumalauta ole millään mittapuulla poikamieselämästä haaveilua tai sitä ettei perheestään välitä vaan jättää kaiken äidin hoidettavaksi.

Saahan sen marttyyrin kruunun vetää päähänsä ihan kuka vaan mutta vähän suhteellisuudentajua tuohonkin puolison kahlehdintaan.

 

Johan täällä taas riidellään... meidän taloudessa on sekä omat rahat että yhteinen tili, josta hoidetaan ne yhteiset menot. Se mitä omalle tilille yhteisten jälkeen jää, on OMAA rahaa jonka voi vaikka polttaa niin halutessaan. Meillä on molemmilla myös harrastus, joka vie jonkin verran aikaa. Riitoja ei aiheesta tule, koska 1) saatiin lapset "vanhana", eli tiedettiin jo aika hyvin ketä ollaan ja säästöjäkin oli ehtinyt kertyä = rahasta ei tarvitse tapella, 2) molemmilla on samansuuntaiset ajatukset siitä, että perhe-elämä ei tarkoita vain perheen keskuudessa elämistä. Eli meillä olisi ok lähteä poikien reissuille vaikka Kuubaan, koska tiedän itsekin halutessani pääseväni. Viikko on kuitenkin hankala järjestää, enimmäkseen on käyty pitkiä vkloppuja molemmat.

Ja mähän siis teen lyhennettyä työaikaa, mm. siitä syystä että se mahdollistaa enemmän pelivaraa perheen asioiden järkkäämiseen. Mies taas reissaa paljon työn puolesta, joten tasoitusvapaita kertyy tasaiseen tahtiin vuosilomien päälle.

 

Jos päätetään lisääntyä, niin jommankumman täytyy synnyttää ja imettää tai muutoin ruokkia lapsi. Ja jäädä sen vuoksi pois työelämästään. Lisäksi saattaa olla perheen kokonaistalouden kannalta järkevää hoitaa lapset kotona muutaman vuoden ajan sen sijaan että laittaisi ne hoitoon, mikäli lapsia on useita. Ja tässä puhun huom. pelkästään raha-asioiden kannalta - voihan ihmisillä olla muitakin syitä miksi haluavat lapsiaan kotihiodossa pitää sen sijaan että hoidattaisi ne muilla.

Tällöin jomman kumman vanhemman (kummankin, jos hommat tasataan) ura keskeytyy ja tulot tältä ajalta laskevat. Mitä ajattelette, miten olisi hyvä huomioida kotiin jäävän vanhemman ansionmenetys ja esim. eläkkeen kertymättömyys? Olisiko työssäkäyvän vanhemman hyvä esim. maksaa tuolta ajalta eläkevakuutusta kotiin jäävälle puolisolle? Miten teidän perheessä asia on huomioitu?

Ja tässä ajattelen että kotona lapsia hoitava vanhempi voi tokikin olla mies tai nainen.