Kenellä on YKSI paras ystävä ylitse muiden? Kuvailkaa

["Bestis"]

1. Miten paras ystävä eroaa muista ystävistäsi?

Minulla on paljon tuttuja, jonkin verran ystäviä mutta yksi paras ystävä. Tämä paras ystävä on minua nuorempi ja olemme täysin eri elämäntilanteissa mutta luonteissamme on paljon yhteistä. Voimme puhua kaikesta ilman että toinen arvostelee. Voimme nauraa, itkeä, jutella vakavia, hassutella, tanssia, shoppailla, katsoa elokuvia, käydä syömässä... Meillä on aina hauskaa.

2. Kauan olette tunteneet?

Olemme tunteneet vasta vuoden mutta hänestä on tullut parempi ystävä kuin niistä jotka olen tuntenut vuosikymmeniä.

3. Kuinka usein olette yhteyksissä?

Päivittäin laitamme jotain viestiä tai soittelemme. Pyrimme näkemään kerran viikossa.

 

[mies1harm.]

Eikö juuri kellään naisella enää ole bestistä? Perinteisesti on ollut. Olisi suomalaisnaisten sosiaalinen dynamiikka muuttunut aika rankasti jos bestiksiä ei enää ole - mikä taas vois selittää joitain omia havaintojani naisista.

 

["..."]

Mulla ei moneen vuoteen ollut ns. Bestistä, ennenkuin tultiin erään kaverin kanssa samoihin aikoihin raskaaksi. Tästä on nyt reilu neljä vuotta aikaa ja yhteyttä ollaan alusta asti pidetty vähintään kerran viikossa. Parasta on, että myös molempien lapset ja miehet tulevat loistavasti toimeen keskenään! Esimmäiseen kysymykseen vastaus: ystäväni on se ihminen, jolle kerron ensimmäisenä "suuret uutiset" ja jolle voi valittaa, kun hommat ei meni niin kuin on suunnitellut. Js toki myös toisinpäin.

 

[mies1harm.]

Yhden selvästi parhaan ystävän olemassaolo auttaisi naista näkemään läheiset suhteet hyvinä ja henkisesti läheisinä, erityisinä, kestävinä ja luottamuksellisina muihin suhteisiin nähden. Näkemään siis ihmisten erityisyys. Itselleni tämä on tärkeä periaate ja psyykkisesti tällainen suhde olisi hyvin arvokas (kaikille). Perinteisesti tää on kuitenkin ollut juuri naisten vahvuus eli yhteen laadulliseen suhteeseen panostaminen.

Mutta aloin miettiä toisen ketjun pohjalta, onko nykyiset aikuiset suomalaiset naiset ehkä etääntyneitä ja kyynisempiä yleensäkin tällaisista laatuun ja henkisyyteen perustuvista ihmissuhteista. Se olisi naiseuden kannalta hyvin valitettavaa, koska juuri tässä laadun kokemisessa, ihmisen "laajassa" kohtaamisessa, nainen on perinteisesti ollut vahvoilla, kun taas miehet eivät ole niin uskoutuneet kenellekään tietylle. Tää olisi jälleen yksi areena, jolla suomalaisnainen olisi miehistynyt rajusti, lähes vallankumouksellisesti

Jos nainen ei opi suhtautumaan ystävään kallisarvoisena erityisihmisenä, vaan kaikki on enemmän tai vähemmän "sitä samaa" ja vaihtuvaa, ehkä hänen on vaikeampaa myös tuntea voimakkaita ja syviä, "kauniita" ja "henkisiä" tunteita kumppania kohtaan, pysähtyä näin. Ja sekin olisi todella tärkeä taito, jos aikoo nauttia mentaalisesti läheisyydestä ja toisesta.

 

[Volmiira]

1. Miten paras ystävä eroaa muista ystävistäsi?
Hän asuu satojen kilometrien päässä ja näemme kerran- kaksi vuodessa.

2. Kauan olette tunteneet?
Olemme olleet ystäviä seiskaluokasta asti, tunteneet olemme ekaluokasta asti.


3. Kuinka usein olette yhteyksissä?

Olemme yhteydessä toisiimme 24/7.

 

["a.p."]

Minäkin ihmettelen sitä että nykyään ihmisillä ei ole enää yhtä bestistä vaan monta eri kaveriporukkaa jossa ei ole niin syvällisiä suhteita. Ehkä se kertoo jotain nykyelämästä, että kaikkea paljon ja nopeasti eikä laadulla ole niin väliä

Ihanasti sanottu että yhdeydessä toisiimme 24/7!

 

["Jenis"]

Kyllä mulla on bestis, ja lähes kaikilla tuntemillani naisilla on myös yksi ystävä "yli muiden". Mies1 vetää tapansa mukaan helvetinmoisia yleistyksiä yhden palstaviestin perusteella

Kaverit ja muut tutut on erikseen, esim. pariskuntatuttavat joita nähdään lähes aina nelistään jne. Mutta bestis on se, kenen kanssa oikeasti jutellaan, ihan kaikesta, ja luottamus on rikkomaton.

 

[Essie]

Mulla on kaksi tällaistä ystävää, enkä voi tälleen äkkiseltään laittaa toista toisen edelle.

Toinen on mun bff, ollaan tunnettu 7 vuotta. Hän oli mun suurena tukena kun kävin läpi avioeroa ja mä olin hänen tukena kun hän erosi tyttöystävästään. Päätellään toistemme lauseet ja olemme omaksuneet omituisia ja muiden mielestä ärsyttäviä tapoja toisiltamme. Ja nyt kun olen raskaana niin hän käy täällä auttamassa mua huonekalujen siirtämisessa, käyttää mua kaupassa ja kantaa ostokset jne. Ja siinä kohtaa kun laskettu aika on ihan nurkilla, hän on aikalailla valmiudessa sen varalta että tarvitsen kyydin synnärille.
Jatkuvasti saadaan kuulla että meistä tulisi täydellinen pari Mutta me arvostetaan tätä meidän ystävyyttä niin paljon ettei haluta riskeerata sitä. Sitä paitsi ne ihastumisen tunteet ja seksuaaliset jännitteet meni kokonaan ohi jo silloin meidän kaveruuden alkuaikoina kun oltiin molemmat onnellisesti parisuhteessa. Välitetään toisistamme ihan hurjasti, mutta täysin platonisessa mielessä.
Hän on myös maailman paras wingman ja totaalisesti parasta seuraa kun lähtee viihteelle

Toisen ystäväni olen tuntenut kahdeksan vuotta ja meidän esikoiset ovat samanikäiset. Hän kuuntelee aina kun on tarvetta, hänen kanssaan voin analysoida ongelmia ja tilanteita ja hän on aina tukena. Voi mennä parikin vuotta ettei nähdä tai kuulla toisistamme, mutta sitten kun taas nähdään niin se on kuin päivääkään ei oltais oltu erossa. Hänen kanssaan en ole pahemmin käynyt viihteellä (ehkä neljä kertaa koko tämän kahdeksan vuoden aikana) joten ystävyytemme on täysin eri asteella tuohon toiseen ystävääni verrattuna.

Molemmat on mulle hurjan tärkeitä ja tekisin heidän vuokseen melkein mitä tahansa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="a.p.";30127538]Minäkin ihmettelen sitä että nykyään ihmisillä ei ole enää yhtä bestistä vaan monta eri kaveriporukkaa jossa ei ole niin syvällisiä suhteita. Ehkä se kertoo jotain nykyelämästä, että kaikkea paljon ja nopeasti eikä laadulla ole niin väliä

Ihanasti sanottu että yhdeydessä toisiimme 24/7![/QUOTE]

Ei se nyt niin ole. Mutta esimerkiksi itse en vastannut tähän aiemmin, koska minulla ei ole yhtä bestistä, vaan minulla on kolme parasta ystävää, jotka selvästi eroavat muista ystävistä saati kavereista sen suhteen, kuinka läheisiä ja erityisiä ystäviä he minulle ovat.

 

[vierastanen]

Minulla on neljä rakasta ystävää, joita en laita paremmuusjärjestykseen. Mutta yksi ystävistäni on ollut elämässäni aina ja jokelsimme jo vauvoina vaunut vierekkäin samalla pihamaalla. Hän tuntuu henkiseltä kaksoissisareltani, eikä niinkään ystävältä. Pidämme säännöllisesti yhteyttä soittamalla, tesktaamalla ja meilaamalla.Olemme hyvin erilaisia luonteiltamme ja jaamme kaikki asiat keskenämme. Jos menettäisin hänet tuntuisi kuin pala sydämestäni revittäisiin irti.

 

[Mörköäiti]

1. Miten paras ystävä eroaa muista ystävistäsi?

Puhun nyt näistä kolmesta parhaasta ystävästäni - he ovat eri lailla läheisiä kuin kaikki muut. Monelle muullekin ystävälle voisin kertoa itsestäni mitä vaan ja monen muunkin kanssa yhteys säilyy, vaikkei aina kaikissa elämäntilanteissa niin paljon pidettäisi yhteyttä. Mutta nämä kolme ystävääni ovat vielä jotenkin erityisempiä. Missä tahansa asiassa ottaisin ensi sijassa yhteyttä heihin, ja molemminpuolisesti olisimme aina toistemme tukena - ja olemme olleetkin, milloin missäkin asiassa. He vaan ovat läheisempiä ja tärkeämpiä ihmisiä kuin muut. Osaisin analysoida paremminkin, mutta nyt kirjoittelen kiireessä enkä ehdi.

2. Kauan olette tunteneet?

Yhden kanssa 9-vuotiaasta asti, toisen kanssa 10-vuotiaasta, kolmannen kanssa 20-vuotiaasta.

3. Kuinka usein olette yhteyksissä?

Riippuu vähän elämäntilanteesta. Joskus tosi usein, joskus harvemmin.

 

[Mörköäiti]

Niin ja tuohon luonnehdintaan vielä... nämä ovat ystäväni ovat kyllä kauhean samanhenkisiä kuin minä. Ei välttämättä luonteen osalta, mutta huumorintaju, elämänarvot, maailmankatsomus, jne. Tosin tämä sopii melkein kaikkiin muihinkin läheisiin ystäviini. Kavereissa on sitten muunkinlaista porukkaa.

 

[vierastanen]

Yhden selvästi parhaan ystävän olemassaolo auttaisi naista näkemään läheiset suhteet hyvinä ja henkisesti läheisinä, erityisinä, kestävinä ja luottamuksellisina muihin suhteisiin nähden. Näkemään siis ihmisten erityisyys. Itselleni tämä on tärkeä periaate ja psyykkisesti tällainen suhde olisi hyvin arvokas (kaikille). Perinteisesti tää on kuitenkin ollut juuri naisten vahvuus eli yhteen laadulliseen suhteeseen panostaminen.

Mutta aloin miettiä toisen ketjun pohjalta, onko nykyiset aikuiset suomalaiset naiset ehkä etääntyneitä ja kyynisempiä yleensäkin tällaisista laatuun ja henkisyyteen perustuvista ihmissuhteista. Se olisi naiseuden kannalta hyvin valitettavaa, koska juuri tässä laadun kokemisessa, ihmisen "laajassa" kohtaamisessa, nainen on perinteisesti ollut vahvoilla, kun taas miehet eivät ole niin uskoutuneet kenellekään tietylle. Tää olisi jälleen yksi areena, jolla suomalaisnainen olisi miehistynyt rajusti, lähes vallankumouksellisesti

Jos nainen ei opi suhtautumaan ystävään kallisarvoisena erityisihmisenä, vaan kaikki on enemmän tai vähemmän "sitä samaa" ja vaihtuvaa, ehkä hänen on vaikeampaa myös tuntea voimakkaita ja syviä, "kauniita" ja "henkisiä" tunteita kumppania kohtaan, pysähtyä näin. Ja sekin olisi todella tärkeä taito, jos aikoo nauttia mentaalisesti läheisyydestä ja toisesta.

Hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä Tosin niitä rakkaita ystäviä voi olla enemmänkin. Iän karttuessa tajuaa, että jotkut ihmiset ovat kuin henkinen perheeni. Bestistä ei silloin ole kuvailemassasi merkityksessä, mutta arvon antamista useammille ystäville se ei mitenkään vähennä. KUn elämässä saa tarpeeksi monta potkua päähän on ystävien erilaiset osaamiset/vahvuudet silloin tärkeitä.

 

["a.p."]

Eikö juuri kellään naisella enää ole bestistä? Perinteisesti on ollut. Olisi suomalaisnaisten sosiaalinen dynamiikka muuttunut aika rankasti jos bestiksiä ei enää ole - mikä taas vois selittää joitain omia havaintojani naisista.

Mies1: Mitä havaintoja olet tehnyt ja miten ne selittyy sillä ettei kaikilla naisilla ehkä enää ole bestistä? Olen kyllä huomannut saman ilmiön, mutta kiinnostaa kuulla mielipiteesi mitä siitä seuraa.

Ihana kuulla että monilla naisilla on yksi tai jopa enemmän parasta ystävää. Tiedän sellaisiakin keillä ei ole edes sitä ensimmäistäkään.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="a.p.";30129420]Mies1: Mitä havaintoja olet tehnyt ja miten ne selittyy sillä ettei kaikilla naisilla ehkä enää ole bestistä? Olen kyllä huomannut saman ilmiön, mutta kiinnostaa kuulla mielipiteesi mitä siitä seuraa.

Ihana kuulla että monilla naisilla on yksi tai jopa enemmän parasta ystävää. Tiedän sellaisiakin keillä ei ole edes sitä ensimmäistäkään.[/QUOTE]

Itse vähän luulen, että ei ole enää aikuisena tapana vaan ajatella asiaa sillä lailla kuin lapsena, jolloin oli tärkeää, kuka on kenenkin "bestis". Ja nimenomaan tuota sanaa en ole kuullut kenenkään yli 12-vuotiaan käyttävän. Kyllä moni voi silti kokea, että joku ystävistä on läheisin ystävä, mutta sitä ei ole tapana jatkuvasti tuoda esiin verraten tätä muihin ystäviin. Mutta toisaalta nykyisin ihmisillä on ehkä laajempi sosiaalinen verkosto, joten minusta on loogista, että niitä läheisiä ystäviäkin voi olla enemmän kuin vain yksi. Nykyisin yhteisö ei muodostu naapureista, vaan samanhenkisistä ihmisistä, joten ystäväpiiri on usein isompi kuin aiemmin.

Ei ole mitenkään välttämätöntä, että olisi yksi tai kaksi parasta ystävää ylitse muiden. Ratkaisevaa on, millaisia ne ihmissuhteet noin yleisesti ottaen ovat. Ei tuollainen yhden parhaan ystävän kuvio ole ollut itsestään selvää aiemminkaan - etenkin sosiaalisilla ihmisillä on varmaan ollut paljon kavereita ja ystäviä, jolloin ei ole ollut edes tarvetta vain yhdelle erityiselle.

Siitä voisi olla enemmän huolissaan, jos ja kun joillain ei ole varsinaisia ystäviä lainkaan.

 

[Vieras ss]

Mun paras ystävä asuu toisella puolella suomea, ollaan yhteyksissä vaihtelevasti, välillä päivittäin, välillä kuukausienkin taukoja. Muutaman kerran vuodessa tavataan. Ollaan tunnettu jo pitkästi yli 30v !!
Ymmärtää mua ja tietää kaiken! Ihan paras!!

 

["a.p."]

Se on varmankin totta, että aikuisena ei ole tapana luokitella ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Silti halusin tietää onko muitakin joilla on selkeästi yksi paras ystävä ylitse muiden, kun tosiaan tuntuu että nykyään ihmisillä on paljon eri kavereita mutta kaikkien kanssa ei voi jakaa kaikkia asioita, eikä ehkä tarvitsekaan.

Minulla oli nuorempana todella laaja kaveripiiri mutta tuntuu että minulle näin vanhemmiten laatu tulee määrää tärkeämmäksi ja mieluummin haluan muutaman syvemmän ihmissuhteen laajan kaveri-/tuttavapiirin lisäksi. Enää ei tarvitse olla kymmentä läheistä ystävää.

Minä tiedän muutamia joilla ei ole varsinaista ystävää lainkaan. Kavereita kyllä on mutta heidän kanssaan eivät kuulemma voi jakaa henkilökohtaisia asioitaan. Toivoisin että kaikilla olisi edes yksi hyvä ystävä.