Aborttiketju, puolesta-vastaan

"sitä vastenmielisempinä uskovat alkavat tuntua. "

Mitkä uskovat? Kulahtanu stereotypia kukkii taas?

"Joka tapauksessa adoptoidut lapset kokevat usein juurettomuutta, ristiriitaisia tunteita alkuperäänsä kohtaan, saattavat kokea olonsa aina "ulkopuoliseksi" jne."

Olikohan ihan omia mutuoletuksias taas? Joko oot kyselly niiltä oisko ne mieluummin tullu tapetuks abortilla?

"adoptioon lapsensa antaneet katuvat asiaa myöhemmin erittäin paljon."

Juu, ja aborttia ei kadutakaan KOSKAAN se vaan sattuu oleen peruuttamatonta, eikä lapseen voi koskaan tutustua, ei voi nähd eikä jutella jne. toisin kun adoptiossa.

"Mun mielestä on ällöttävää,"

Sellasta on vaan toi eräiden käsittämätön vimma edistää tappamista ja ihannoida kuolemaa.. sairasta todellakin. Mutta kai niitä traumoja pitää jossain hoidattaa.

"Ihan kuin adoptio olisi jotain hyväntekeväisyyttä. "

Sitähän se nimenomaan on, sille LAPSELLE! Ja tappaminen on pahantekeväisyyttä.

"haluavat heikoilla olevista naisista itselleen hautomakoneita."

Sinä ja kaltases haluaa niistä paatuneita murhakoneita ja aina vaan lisää lapsiuhreja näiden kynsiin teilattavaks.

 

"niin täällä olisi hemmetisti ei-toivottuja epämääräisissä oloissa syntyviä lapsia"

Mistäs sä sen tiät? Kaikki aborttöörit elää "epämääräsissä oloissa"?

"Niitä olisi aivan tajuttomasti, eikä yhteiskunnalla olis ikinä varaa siihen."

Jos yhteiskunnalla ei oo (muka) varaa elättää kaikkia jäseniään, niin tapetaan ne?

Niinpä, ei kaikki abortoijat asu epämääräisissä slummeissa vaan vakaassa parisuhteessa, on työpaikat, talo jne.

 

Tuon linkin kuva (rv7+ alkio) oli hyvä esimerkki siitä, kuinka todellisuus on jotain ihan muuta, kuin netin kehityskuvat.

 

Mulla tulee tosta harmaasta abortinvastustajafanaatikosta Katylinan lisäksi mieleen sellainen ihminen, joka on jostain syystä (ehkä omaa typeryyttään) lisääntynyt surkeassa tilanteessa (tosi nuorena/yksin/surkean miehen kanssa tmv.) ja katkerana haluaa muillekin saman kohtalon.
Häntä ehkä ärsyttää, kun joku muu uskaltaa tehdä sen ratkaisun, mihin hänestä itsestään ei ollut.

 

echon aloitusviestille peesi.
Joku tossa vieläkin ihmettele viidennellä sivulla, missä menee raja, koska ihmisest tulee ihminen.
Ehdotan munasolun hedelmöittymistä minäkin. Sehän on se hetki, kun sinä alat kasvaa ja kehittyä. Joku väitti, että ihmislapsi alkaa vasta synnyttyään ajattelemaan ja tiedostamaan. Ei se nyt ihan niin mene. Syntymän hetkellä tapahtuvia muutoksia on lähinnä uuden syömistavan oppiminen ja hengittämistavan oppiminen.

Ajattelu ja tiedostaminen kehittyvät jatkuvasti ennen syntymää ja kauan vielä syntymän jälkeenkin.

Itse olen pohtinut tuota kenellä on oikeus elää asiaa, juuri tuon kautta, että voidaan kysyä jo eläviltä. Itsemurhat eivät korreloi teidän hyvä-elämä ennusteidenne kanssa lainkaan, joten voi vain todeta, että väärin veikattu.

Tahdon jakaa myös uskonnollisen näkemykseni. Minun mielestäni ihmiselle laitetaan aivan liian suuri vastuu, kun laitetaan tällaisen valinnan eteen. Miksi haluatte ottaa vastuullenne toisen ihmisen elämän? Se on niin iso asia. Miksi ei kelpaa vastuu läheisten elämänlaadusta? On siinäkin hoitamista, mutta paljon helpompaa se on.

 

Mulla tulee tosta harmaasta abortinvastustajafanaatikosta Katylinan lisäksi mieleen sellainen ihminen, joka on jostain syystä (ehkä omaa typeryyttään) lisääntynyt surkeassa tilanteessa (tosi nuorena/yksin/surkean miehen kanssa tmv.) ja katkerana haluaa muillekin saman kohtalon.
Häntä ehkä ärsyttää, kun joku muu uskaltaa tehdä sen ratkaisun, mihin hänestä itsestään ei ollut.

Sieltä se oman kiihkos syy taiskin paljastua
Oot siis tehny hätiköiden abortin ja nyt haluat muillekin saman katkeran kohtalon. Näin niitä traumoja sitten hoidatellaan ja joo, kukapa nyt ei ois hurrrrrjan kade näille aborttööreille siitä tappamisen elämyksestä, ja etenkin niistä ihquista ja ah niin helvetillisistä syyllisyystuskista

 

Mun kohdalla se ainakin on fakta, että vastuu toisen "ihmisen" elämästä eli abortointi olisi paljon helpompaa, kuin vastuu uudesta lapsesta.
Se olisi helpompaa myös jo olemassa olevalle lapselle.

Pointsit "uskovaiselle" asiallisesta ja nätisti kirjoitetusta viestistä, ilman turhaa kiihkoilua ja toisten aggressiivista lyttäämistä, mitä näissä ketjuissa usein näkee.

 

Sieltä se oman kiihkos syy taiskin paljastua
Oot siis tehny hätiköiden abortin ja nyt haluat muillekin saman katkeran kohtalon. Näin niitä traumoja sitten hoidatellaan ja joo, kukapa nyt ei ois hurrrrrjan kade näille aborttööreille siitä tappamisen elämyksestä, ja etenkin niistä ihquista ja ah niin helvetillisistä syyllisyystuskista

Miksi oletat, että abortti tuottaa jotain traumoja? Useimmille se on suunnaton helpotus, ainakin minun tuttavapiirissä mitä ollaan asiasta juteltu.

 

Siis enhän mäkään toivo että jotkut teinit 15-v. pykkäävät vauvan tai että joku narkkari lisääntyy oikeastaan yhtään.

Mutta käsitteenä "ihmisarvoinen elämä"kapeutuu yleisessä puheessa vuosikymmenien verrella koko ajan, siis se miten se määritellään muiden toimesta. Onko se minimi kohta (ei vielä) jotain

-ainakin toisella vanhemmalla on oltava työpaikka
-ainakin toisen vanhemman on oltava kuvioissa mukana
-vanhempien opiskelut eivät saa raskauden takia keskeytyä, samoin työura
-jos lapsiluku on täysi niin vahinkoraskaus ei enää mahdu perhekuvioihin
-lapsen on oltava terve

Tuo lapsen elämän murehtiminen etukäteen + abortointi voi kuulostaa kauhean huolehtivalta ja empaattiselta, mutta mulle se näyttäytyy jyräämisenä, muiden puolesta sen hyvän elämän määrittelemisenä. Ei munkaan elämä ole ollut aina ihmisarvoisen näköistä päällepäin, mutta elää olen halunnut silti.

Eikä ihminen tiedä omia reaktioitaan ja asennettaan vuosikymmenien perään ja mun mielestä on kamalaa, että aborttipäätös pitäisi tehdä jossain muutaman viikon aikana, ja tarjotaanko siinä tarpeeksi tukea vauvan pitämiseen?
Moni nyt tuskalliselta tuntuva asia elämässä voi tasaantua vuosien varrella.

 

Miksi oletat, että abortti tuottaa jotain traumoja? Useimmille se on suunnaton helpotus, ainakin minun tuttavapiirissä mitä ollaan asiasta juteltu.

Näkeehän ton nyt sokee reettakin mitä se on sullekin aiheuttanu.. että siinäpä sitä "kadehdittavaa" kaikille

 

Echo, onhan se tavallaan luontoa vastaan "jyräämistä", mutta toisaalta mekin valintoinemme ollaan osa luontoa.
Uskovaisen näkökulmastahan tuo on varmaan jonkinlaista "jumalaa leikkimistä" ja täten väärin.

Itse taas ajattelen niin, että meillä on mahdollisuus valita, mahdollisuus todella hyviin puitteisiin (enkä tarkoita todella hyvillä mitään isoja omistusasuntoja, vakiduuneja jne., vaan perusvakautta vähintään parisuhteen kannalta) ja on hyvä käyttää sitä etua.
Suuri osa maailman ihmisistähän elää oloissa, joissa ei ole vara valita juuri mitään.

 

Miksi oletat, että abortti tuottaa jotain traumoja? Useimmille se on suunnaton helpotus, ainakin minun tuttavapiirissä mitä ollaan asiasta juteltu.

Se onkin todella avartavaa vakuutella samanmielisten ja saman teon tehneiden kans kuinka "hyvin" ja "oikein" onkaan tullu tehtyä ja ihan sen "lapsenkin parhaaks"

 

Näkeehän ton nyt sokee reettakin mitä se on sullekin aiheuttanu.. että siinäpä sitä "kadehdittavaa" kaikille

Miksi pitäisi kadehtia jotain? Ja ei, en edelleenkään syyllisty henkisesti selkeästi epätasapainoisen ja aggressiivisen ihmisen teksteistä, vaikka ilmeisesti siihen pyrit.

 

Se onkin todella avartavaa vakuutella samanmielisten ja saman teon tehneiden kans kuinka "hyvin" ja "oikein" onkaan tullu tehtyä ja ihan sen "lapsenkin parhaaks"

Minulla on jo yksi rakas lapsi, en halua lisää.

 

Niin ja Echo, en yritä muuttaa arvomaailmaasi tässä asiassa.
Oikeastaan vähän turha edes vängätä, sillä en usko kenenkään tässä keskustelussa muuttavan mieltänsä.

Uskovaisilta ymmärrän tuon kannan paremmin, ainakin kun ajattelen asian heidän jumalkäsityksen kautta ja niin, että uskovaiselle abortointi olisi jumalaa vastaan toimimista ja jumalan leikkimistä.

 

Mun kohdalla se ainakin on fakta, että vastuu toisen "ihmisen" elämästä eli abortointi olisi paljon helpompaa, kuin vastuu uudesta lapsesta.
Se olisi helpompaa myös jo olemassa olevalle lapselle.

Pointsit "uskovaiselle" asiallisesta ja nätisti kirjoitetusta viestistä, ilman turhaa kiihkoilua ja toisten aggressiivista lyttäämistä, mitä näissä ketjuissa usein näkee.

Ehkäpä me kuitenkin näemme eri tavalla seuraukset tässä asiassa. Sinä ehkä uskot, että sinun vastuusi päättyy siihen aborttiin. Mutta juuri tämä on mulle uskonnollisesti se kaikista vaivaavin asia. Joku kirjoitti tuolla aiemmin, että "siitä, ettei pääse syntymään jai kokemaan elämän mukavia puolia, ei ole mitään haittaa. Ihminenhän ei ole silloin paikalla harmittelemassa asiaa." Sama pätee tietysti kaikkeen kuolemiseen. Sen takia joskus tuntuukin, ettei maailmalla ja ihmisellä ole muuta "rajaa" kuin Jumala.

Voiko kaikki muut argumentit perustella millä vaan empatialla, järjellä, tieteellä ja tunteella. .? Mutta seuraukset, vastuu teoista, se on ilmeisesti uskonnollinen kysymys?
Minä tulin sen verran nuorena uskoon, etten ehtinyt ajatella tällaisia asioita, joten vaikea sanoa mitä olisin ajatellut tai tehnyt ilman uskoa. Mutta kyllä minä tänä päivänä aika kiihkeä tässäkin asiassa olen. Varsinkin nyt kun mulla on jo näitä lapsiakin. Tiesin minä ennen näitäkin, että ihminen on ainutlaatuinen, mutta nytpä minä uskon sen.

 

[QUOTE="noo";30101611]Missä se raja sitten menee?
Minun näkökulmastani alkion rinnastaminen lapseen on tosiaan ihan yhtä absurdia kuin siittiön rinnastaminen lapseen. Onko siis munasolun hedelmöittyminen se raja?


Keskenmeno on kyllä suuri suru (kuten on lapsettomuuskin), mutta ei viikolla 6 koettua keskenmenoa sanota lapsen kuolemaksi. Ei tosiaan järjestetä hautajaisia, eikä tule hautakiveä. Sen sijaan viikolla 36 kuolleena syntyneelle kyllä. Joku erohan tuossa on?[/QUOTE]

Hautajaiset ja hautakivikö se nyt tässä sen määrää? Joo, ei kukaan rupea parin sentin alkiolle maahan kuoppaamisia pitämään, mutta tärkeintä on se, mitä siitä alkiosta olisi voinut tulla -> lopputulosteoria.

Kärjistän hieman...
- Toivottu raskaus, plussatesti tehty rv 4-5.
Pekka ja Liisa onnellisina miettivät että nyt heistä tulee äiti ja isä, masussa on heidän jälkikasvunsa. Riittääkö huonetilaa, miten vauvantarvikkeet, minkänäköinen vauvasta tulee, miten kasvatetaan jne. Mihin kouluun, ehkä leikillään mietitään ammattia.

Ei-toivottu raskaus, plussatesti rv 4-5.
- Pekka ja Liisa ahdistuneena päättävät että se on vain solumöykky joka on abortoitava, siitä ei tule vauvaa ja 80 vuoden elämää, he eivät ole sen möykyn vanhemmat, eli asian kieltäminen on huipussaan.

Mun mielestä hyytävimpiä on niiden abortin tehneiden äitien lauseet, jossa he miettivät haikeana vuosien kuluessa "nyt se vauva täyttäisi vuoden, nyt se lapsi menisi kouluun, nyt armeijaan..." He eivät tajua että sillä lauseella myöntävät sen että siinä tapettiin lopputulos eli ihmisen elämä.

Vs.ei kukaan mies mieti joidenkin miljoonien "hukattujen" siittiöiden perään että nyt tänä vuonna on taas miljardit lapset heitetty kortsuun/ränniin, voivoi kun en näistä mun miljardista siittiöistä tehnyt kaikista lapsia.

 

Niin ja Echo, en yritä muuttaa arvomaailmaasi tässä asiassa.
Oikeastaan vähän turha edes vängätä, sillä en usko kenenkään tässä keskustelussa muuttavan mieltänsä.

Uskovaisilta ymmärrän tuon kannan paremmin, ainakin kun ajattelen asian heidän jumalkäsityksen kautta ja niin, että uskovaiselle abortointi olisi jumalaa vastaan toimimista ja jumalan leikkimistä.

Kiitos ymmärtämisen yrittämisestä. Juu mutta ei tässä asiassa aina tarvita jumaluuksiakaan.
Itse asiassa nykyajan ihmiset kun toitottavat melkein kaikissa muissa asioissa sitä että toisen ihmisen valintoihin ei saa puuttua, niin abortissa tehdään juuri päinvastoin, eli jätetään kysymättä ollenkaan asiaa siltä lapselta, mikä on pahimman luokan jyräämistä.

Se lapsi olisi voinut valita toisin, ja yhteenkään virhearviointiin ei ole varaa kellään aikuisella.

 

Itse taas ajattelen niin, että meillä on mahdollisuus valita, mahdollisuus todella hyviin puitteisiin (enkä tarkoita todella hyvillä mitään isoja omistusasuntoja, vakiduuneja jne., vaan perusvakautta vähintään parisuhteen kannalta) ja on hyvä käyttää sitä etua.
Suuri osa maailman ihmisistähän elää oloissa, joissa ei ole vara valita juuri mitään.

Merkitseekö se ihmisen ainutlaatuisuus sulle mitään?
Mulla ei ainakaan oo ollut mahdollisuutta valita mitään..!? Jos ensimmäisen olisin abortoinu, niin ei sitä olis saanut pelastettua uudelleen raskautumalla. Kyllä tätä rivistöä on katsottu sillä silmällä, että tästä ois lapsia pois, jos oltais ruvettu oikeen suunnittelemaan opintojen ja elintason mukaan. Nää on niinkuin kerran ikuisuudessa tilaisuuksia kirjaimellisesti.
Jos olisin ensin suorittanut opinnot loppuun, olisi mun kolmannen mutsilla ammatti, mutta ei se niitä kahta ekaa olisi lämmittänyt. Jos olisin päättänyt kahteen, ois niillä kahdella toki tilaa enempi leikkiä, mutta kolmen seuraavan leikit ois jäänyt kyllä kokonaan leikkimättä... jne. Mutta nytpä huomaan puhuvani jo perhesuunnitteluakin vastaan ja se taitaa olla liian radikaalia. Joten jääköön siihen, mutta ihmisen ainutlaatuisuutta yritin vaan tässä hehkuttaa, kun pidän sitä kuitenkin ihan hehkuttamisen arvoisena.

Echon kanssa oon taas samaa mieltä tosta, mitä sanoit ihmisarvoisen elämän käsitteen kaventumisesta. Muakin on jo moneen kertaan uhkailtu, ettei toi oo ihmisarvoista elämää (siis erityisesti lapsiluvun takia), mutta täälläpä me vaan mennä porskutetaan. Ja niin ne meidät tuntevat kritisoijat pikku hiljaa hiljenevät.

 

Vs.ei kukaan mies mieti joidenkin miljoonien "hukattujen" siittiöiden perään että nyt tänä vuonna on taas miljardit lapset heitetty kortsuun/ränniin, voivoi kun en näistä mun miljardista siittiöistä tehnyt kaikista lapsia.

Mun on pakko sanoo ton perhesuunnittelumöläytykseni jälkeen, etten tahdo millään tavalla rinnastaa aborttia ja ehkäisyä. Ne on tottakai aivan eri asia. En viitsisi lähteä kommentoimaan ei-uskovaisten ehkäisyä millään tavalla, mutta abortti on sellainen asia, johon vuosi vuoden jälkeen odottaisi myös jumalattomien suhtautuvan kielteisesti (mitä ei kuitenkaan ole tapahtunut). Ei vaan äkkiseltään tule mitään suurempaa juttua mieleen kuin oikeus elää.

 

[QUOTE="uskovainen";30101815]Ehkäpä me kuitenkin näemme eri tavalla seuraukset tässä asiassa. Sinä ehkä uskot, että sinun vastuusi päättyy siihen aborttiin. Mutta juuri tämä on mulle uskonnollisesti se kaikista vaivaavin asia. Joku kirjoitti tuolla aiemmin, että "siitä, ettei pääse syntymään jai kokemaan elämän mukavia puolia, ei ole mitään haittaa. Ihminenhän ei ole silloin paikalla harmittelemassa asiaa." Sama pätee tietysti kaikkeen kuolemiseen. Sen takia joskus tuntuukin, ettei maailmalla ja ihmisellä ole muuta "rajaa" kuin Jumala.

Voiko kaikki muut argumentit perustella millä vaan empatialla, järjellä, tieteellä ja tunteella. .? Mutta seuraukset, vastuu teoista, se on ilmeisesti uskonnollinen kysymys?
Minä tulin sen verran nuorena uskoon, etten ehtinyt ajatella tällaisia asioita, joten vaikea sanoa mitä olisin ajatellut tai tehnyt ilman uskoa. Mutta kyllä minä tänä päivänä aika kiihkeä tässäkin asiassa olen. Varsinkin nyt kun mulla on jo näitä lapsiakin. Tiesin minä ennen näitäkin, että ihminen on ainutlaatuinen, mutta nytpä minä uskon sen.[/QUOTE]

Mulle elämä on tässä ja nyt, ehkä vähän huomennakin ja uskon, että teemme itse valinnoillamme elämästämme mitä se on ja tekojemme seuraukset ovat konkreettisina arjessamme, eli en usko viimeiseen tuomioon tms.
Jos uskoisin, olisi aborttikysymyskin mulle varmasti isompi "vastuukysymys" ts. uskoisin, että tulen vastaamaan teostani "viimeisellä tuomiolla", mutta kun en usko, niin en usko.

Uskomattomalle seuraukset on lähinnä oman ja läheisten hyvinvoinnin puntarointia.
Mä lähdin sen verran nuorena uskosta, etten täysin pääse enää "kiinni" siihen ajatusmaailmaan, mutta sen tiedän, ettei uskonasioista keskustelu uskovaisen kanssa johda ikinä mihinkään, sillä kumpikaan tuskin muuttaa kantaansa (enkä koe tärkeäksi yrittääkään muuttaa).

 

No, nyt mentävä uinailemaan. :wave:

 

[QUOTE="uskovainen";30101828]Merkitseekö se ihmisen ainutlaatuisuus sulle mitään?
Mulla ei ainakaan oo ollut mahdollisuutta valita mitään..!? Jos ensimmäisen olisin abortoinu, niin ei sitä olis saanut pelastettua uudelleen raskautumalla. Kyllä tätä rivistöä on katsottu sillä silmällä, että tästä ois lapsia pois, jos oltais ruvettu oikeen suunnittelemaan opintojen ja elintason mukaan. Nää on niinkuin kerran ikuisuudessa tilaisuuksia kirjaimellisesti.
Jos olisin ensin suorittanut opinnot loppuun, olisi mun kolmannen mutsilla ammatti, mutta ei se niitä kahta ekaa olisi lämmittänyt. Jos olisin päättänyt kahteen, ois niillä kahdella toki tilaa enempi leikkiä, mutta kolmen seuraavan leikit ois jäänyt kyllä kokonaan leikkimättä... jne. Mutta nytpä huomaan puhuvani jo perhesuunnitteluakin vastaan ja se taitaa olla liian radikaalia. Joten jääköön siihen, mutta ihmisen ainutlaatuisuutta yritin vaan tässä hehkuttaa, kun pidän sitä kuitenkin ihan hehkuttamisen arvoisena.

Echon kanssa oon taas samaa mieltä tosta, mitä sanoit ihmisarvoisen elämän käsitteen kaventumisesta. Muakin on jo moneen kertaan uhkailtu, ettei toi oo ihmisarvoista elämää (siis erityisesti lapsiluvun takia), mutta täälläpä me vaan mennä porskutetaan. Ja niin ne meidät tuntevat kritisoijat pikku hiljaa hiljenevät.[/QUOTE]

Tuohan on melkeinpä automaatio, ettei jo olemassa olevista lapsistaan halua luopua.
Heidät tuntee, he ovat omia persooniaan ja heidän poismeno jättäisi heidän kokoisen aukon (jonka ovat jo kerenneet täyttää).

Esimerkkinä en antaisi yhtään sisaruksistani pois (heitä on myös aika lauma), mutta en rehellisesti sanottuna koskaan mieti, mitä olisi voinut tulla niistä kahdesta kesken menneestä sikiöstä tai niin, että olisin menettänyt (potentiaalisen) sisaruksen.
Se onkin mielestäni aika kummallista, kun jotkut aborttia ihmisyyteen vedoten vastustavat eivät kuitenkaan pidä keskenmenoa minään, eivät ota sitä yhden ihmiselämän kuolemana, jota surisivat.

 

Mulle elämä on tässä ja nyt, ehkä vähän huomennakin ja uskon, että teemme itse valinnoillamme elämästämme mitä se on ja tekojemme seuraukset ovat konkreettisina arjessamme

Uskon minä tähänkin. Kirouksen ja siunauksen tie, kylvön ja niiton laki.

Jos valvoo yli puolen yön aamulla väsyttää melko varmasti. Mun yks sukulainen hylkäsi 30 vuotta sitten vaimonsa ja 1-vuotiaan lapsensa ja kärsii siitä edelleen. Minä näen sen, mutta ei noi hänen muut sukulaisensa oo näkevinäänkään mitään. Ero hylättyjen ja hylkääjän välillä on aika valtava, vaikkei ne hylätytkään mitään pulmusia tietenkään ole, mutta asioita ja ihmisiä on niin erilaisia. Jumalalla on oikea vaaka.

 

Tuohan on melkeinpä automaatio, ettei jo olemassa olevista lapsistaan halua luopua.
Heidät tuntee,

Minusta on aikalailla hirveää, että ihmiselämän jatkuminen on äidin tunteista kiinni.