Elämä ei ole mikään itseisarvo minulle, johan maailmassa on liikaa ihmisiä. Sen sijaan kärsimyksen minimointi ja onnellisuuden maksimointi on minun arvomaailmassani tärkeää. Joten tottakai naisella pitää olla oikeus aborttiin, jos hän kokee että raskauden jatkaminen aiheuttaisi hänelle kärsimystä ja alkio ei vielä kykene kärsimystä tuntemaan. Myöhäiset abortit tosin rajaisin tilanteisiin, joissa lapsella ei ole elinmahdollisuuksia, tällöin myöhäinenkin abortti on sikiön kannalta parempi kuin lyhyt kärsimyksentäyteinen elämä.
Abortinvastustajien pitäisi huomioida myös se, että sairas tai huonoon elämäntilanteeseen syntynyt lapsi on yleensä pois niistä lapsista, jotka syntyisivät terveinä ja toivottuina. Sairas lapsi voi viedä perheessä useammankin lapsen paikan. Ja teiniraskaus voi johtaa nuoren niin huonoon tilanteeseen, ettei hän koskaan saa perustettua sellaista perhettä, joka olisi hyvä kasvualusta lapsille. Jos nainen haluaa saada elämänsä aikana kaksi lasta, eikö ne ole paras synnyttää terveinä ja toivottuina hyvään elämäntilanteeseen?
Jos elämää pitää itseisarvona, miten ehkäisy sitten on perusteltua? Joka kierrossa vie mahdollisuuden elämään uudelta ihmisyksilöltä. Ja entäs sitten kierukkaa ehkäisynä käyttävät naiset, ovatko he massamurhaajia?