Miten nopeasti voi uudelta kumppanilta pyytää, että milloin esittelet mut vanhemmillesi?

Mielipiteitä! Mun uusi poikaystävä näkee tosi mielellään minun kavereita ja perhettä, mutta haluaisin tietää, että miten pian voi mieheltä odottaa oma-aloitteisuutta sen suhteen, että haluaa esitellä omille vanhemmilleen naisen? He asuu aika kaukana, mutta tietenkin mä silti haluan heidät pian tavata ja tietää, että olen sen verran vaimomatskua, että mies haluaa näyttää vanhemmilleen.

Miten pian seurustelun aloitettua te tapasitte kumppaninne perheen?

 

Ei kai tuohon ohjesääntöä ole. Kaipa sitä moni nuori tahtoo ensin tutustua kunnolla ja harkita onko tämä tarpeeksi vakavaa ennen esittelyä. Eikä kaikilla oo kovin hyvät välitkään. Oli miten oli, en ite pyytäis. Esittelee, kun on siihen valmis.

 

Puolen vuoden jälkeen ehkä. Ei se ole vanhemilekaan kiva tavata koko ajan uuisia tyttö/poikakavereita.

 

Pyytää sitten kun näkee, että tässä on oikeasti ihminen, jonkan kanssa haluan elämääni jakaa. Todennäköisesti ehdit löytää jo uuden ihastuksen ennen kuin näin tapahtuu. Vastahan te olette pari viikkoa seurustelleet.

 

Minä kun seurustelen naisen kanssa, niin en tee sitä siksi että näkisin hänen vanhemmat.

Jos suhde on jo vuoden vanha eikä toinen halua että näet hänen vanhempiaan, voi alkaa ihmettelemään asiaa oikeasti.

Yleensä kyllä on ihan hyvä syykin siihen.

Mutta tuommoinen "vaatiminen" on kyllä ihan pyllystä varsinkin kun et edes vielä tunne sitä sinun elämän rakkauttasi, eikös tää ollu jotain pari kuukautta vanha juttu.

 

En menisi tollasta pyytelemään. Ihan tilanteesta riippuen eri aikoihin olen tavannut kumppanien vanhemmat. Joskus on suht piankin ollut joku tilaisuus esim. juhla, jossa on sitten tullut tavattua ja joskus taas tälläsiä tilaisuuksia saa odotella pitempäänkin. Kyllä niitä ehtii sitten tavata ihan riittämiinkin.

 

En mä ole ikinä pyytänyt, vaan kaikki seurustelukumppanit on ite halunneet esitellä.

 

Puolen vuoden jälkeen ehkä. Ei se ole vanhemilekaan kiva tavata koko ajan uuisia tyttö/poikakavereita.

No huh huh, minä en odottele noin kauaa, sen verran vakavissani olen ja aikuisia tässä ollaan. Pitää tietää millaisesta perheestä tulee ja on se selkeä merkki sitoutumisesta.
Taidan kysyä suoraan.

 

en oikein osaa kuvitella että alkaisin tuota itse pyytämään. ehkä sitten jos olisimme yli vuoden seurustelleen ja suhde alkaisi tuntua oikeasti vakavalta voisin ihmetellä miksi en ole hänen vanhempiaan tavannut. jokusen kuukauden seurustelun jälkeen en odota että minua viedään näytille enkä välttämättä oikein sitä tahtoisikaan.

 

Pyytää sitten kun näkee, että tässä on oikeasti ihminen, jonkan kanssa haluan elämääni jakaa. Todennäköisesti ehdit löytää jo uuden ihastuksen ennen kuin näin tapahtuu. Vastahan te olette pari viikkoa seurustelleet.

Ja sinähän sen tiedät!

 

Onko tää se mormoni poika?

 

No tota, me asuttiin kummatkin vielä vanhempiemme luona kun tavattiin ja alettiin seurustelemaan... AIka luonnollisesti sitä tapasi poikaystävän vanhemmat jossain välissä yrittäessäni livahtaa ovesta ulos tai tullessani käymään jolloin miehen äiti avasi oven...

Mutta ajatellen, että ollaan siis jo aikuisia ja asutaan omillamme... Mun mielestä olisi luontevaa esitellä silloin kun sellainen "luonteva ja sopiva " tilanne tulisi. Esim pyytäisin mukaani päivällisille, illan viettoon tai syntymäpäiville. Semmoinen "tekemällä tehty" tapaaminen tuntuu jotenkin... tökeröltä (?) ja ei ehkä mun juttu..
Toki jos ei ole edes lämpimät ja läheiset välit vanhempiin niin se tapaaminenkin voi vähän kestää... Mutta voisin hyvin kuvitella, että sellainen puoli vuotta --- vuosikin voi mennä ennen "virallista" tapaamista.

 

[QUOTE="hmm";30079271]en oikein osaa kuvitella että alkaisin tuota itse pyytämään. ehkä sitten jos olisimme yli vuoden seurustelleen ja suhde alkaisi tuntua oikeasti vakavalta voisin ihmetellä miksi en ole hänen vanhempiaan tavannut. jokusen kuukauden seurustelun jälkeen en odota että minua viedään näytille enkä välttämättä oikein sitä tahtoisikaan.[/QUOTE]

Juu. Mä olen tässä poikkeus varmaan koska suunnittelen kokoajan "huomenna näät sitten marjan ja sen miehen" jne Ja tuo poikkis haluaa nähdä heidät, olla osa mun elämää vähän liiankin tiiviisti. Kerkesin jo tottua sinkun vapauteen ;D

Toisaalta ajattelen myös, että seurustelu ilman perheen perustamistarkoituksia on ajanhukkaa ja siksikin perhe pitää nähdä kun riittävän vakavissaan ollaan.

 

Joillakin on sellainen pakko saada se oma "rakkaustarina" johonkin raameihin, mitkä täyttää jonkun harlekiinikirjan vaatimukset tai vastaavan kliseisen kuvan siitä mitä suhteen "kuuluisi" olla.

Se elämiseen keskittyminen on paljon parempi vaihtoehto kuin suhteen tapahtumien ohjaileminen omien tarkoitusperien takia.

Jos oikeasti haluaa sitoutua pitkään suhteeseen, niin ihan varmasti lähes "kaikki" kyllä tapahtuu aikanaan, eikä suurinta osaa normaaleista asioista edes välttämättä pysty välttämään vaikka haluaisi.

Kannattaa tosiaan vaan nauttia siitä kyydistä, eikä huolehtia kaikenlaisesta toisarvoisesta millä ei ole mitään oikeaa merkitystä itse suhteelle.

 

Jos ei ole jotain "tekosyytä" jonka yhteydessä vanhempia tapaa ja samalla esittelee on tilanne ehkä joo vähän vaivaannuttava ja vakava. Tarkoitan, että jos vanhemmat asuu kauempana niin ehkä joku yhdessä tehtävä kesälomareissu tai vanhempien lähellä asuvan lapsuuden kaverin juhlat tai jokin muu syy olisi hyvä, miksi samalla voi piipahtaa vanhemmille kahville.
Vanhempanakin saattaisin vähän ihmetellä jos lyhyen seurustelun jälkeen poika ilmoittaa, että tulisin nyt esittelemään täältä satojen kilometrien päästä uutta tyttöystävää. Veikkaisin varmaan äitinä, että jaaha, nyt on pullat uunissa tai muuta vakavaa.

 

Minä kun seurustelen naisen kanssa, niin en tee sitä siksi että näkisin hänen vanhemmat.

Jos suhde on jo vuoden vanha eikä toinen halua että näet hänen vanhempiaan, voi alkaa ihmettelemään asiaa oikeasti.

Yleensä kyllä on ihan hyvä syykin siihen.

Mutta tuommoinen "vaatiminen" on kyllä ihan pyllystä varsinkin kun et edes vielä tunne sitä sinun elämän rakkauttasi, eikös tää ollu jotain pari kuukautta vanha juttu.

No aika hyvin taidan tuntea kun ollaan 24/7 yhdessä ja puhutaan pitkälle yöhön joka päivä, kaikki "luurangot" on käyty läpi :heart: Oon niin ylpeä hänestä että hän avautuu ja kertoo kaiken. Ja että me ollaan näin pitkällä vihdoin kun koko kevään tätä odotin. Rakkaus on ihmeellinen asia :flower:

 

Joillakin on sellainen pakko saada se oma "rakkaustarina" johonkin raameihin, mitkä täyttää jonkun harlekiinikirjan vaatimukset tai vastaavan kliseisen kuvan siitä mitä suhteen "kuuluisi" olla.

Se elämiseen keskittyminen on paljon parempi vaihtoehto kuin suhteen tapahtumien ohjaileminen omien tarkoitusperien takia.

Jos oikeasti haluaa sitoutua pitkään suhteeseen, niin ihan varmasti lähes "kaikki" kyllä tapahtuu aikanaan, eikä suurinta osaa normaaleista asioista edes välttämättä pysty välttämään vaikka haluaisi.

Kannattaa tosiaan vaan nauttia siitä kyydistä, eikä huolehtia kaikenlaisesta toisarvoisesta millä ei ole mitään oikeaa merkitystä itse suhteelle.

Just jotain tämänlaista mäkin ajattelen.
Jos koko ajan suunnittelee ja "esittelee" uutta poikaystävää kaikille sukulaisille ja ystävillä, niin milloin teillä on aikaa oikeasti tutustua toisiinne?

 

Juu. Mä olen tässä poikkeus varmaan koska suunnittelen kokoajan "huomenna näät sitten marjan ja sen miehen" jne

Siis mitä tuo tarkoittaa? Että haluat esitellä poikaystäväsi kaikille?

 

No aika hyvin taidan tuntea kun ollaan 24/7 yhdessä ja puhutaan pitkälle yöhön joka päivä, kaikki "luurangot" on käyty läpi :heart: Oon niin ylpeä hänestä että hän avautuu ja kertoo kaiken. Ja että me ollaan näin pitkällä vihdoin kun koko kevään tätä odotin. Rakkaus on ihmeellinen asia :flower:

En halua millään tavalla olla "tyly ja lyttäävä kukkahattutäti" mutta mun on pakko ( :ashamed: ) kommentoida.... Vaikka te olisitte 24/7 yhdessä niin et voi oikeasti vielä tuntea toista parin kuukauden tuntemisen jälkeen. Voit tuntea hänet hyvin pintapuolisesti ja sulla voi olla hyvin oikea ja selkeä aavistus tai tunne siitä millainen hän on. Mutta ihan oikeasti et häntä tunne. Mutta tämähän ei ole tosiaankaan mitenkään huono juttu! Teillähän on aikaa tutustua ja oppia toinen tuntemaan!

 

No aika hyvin taidan tuntea kun ollaan 24/7 yhdessä ja puhutaan pitkälle yöhön joka päivä, kaikki "luurangot" on käyty läpi :heart: Oon niin ylpeä hänestä että hän avautuu ja kertoo kaiken. Ja että me ollaan näin pitkällä vihdoin kun koko kevään tätä odotin. Rakkaus on ihmeellinen asia :flower:

Siis minkä ikäinen sä olet vai onko tämä provo?

Odota vaan kun se ensihuuma laskee ja arki astuu kuvaan...

 

Oliko tää se mistä joskus kyselit, että voiko yhdenillanjutusta muodostua pidempiaikainen suhde?

 

Siis mitä tuo tarkoittaa? Että haluat esitellä poikaystäväsi kaikille?

Tottakai :O

Täytyy kiiruhtaa postiin, jatketaan pian tätä keskustelua!

 

Oliko tää se mistä joskus kyselit, että voiko yhdenillanjutusta muodostua pidempiaikainen suhde?

Jep.

 

Siis minkä ikäinen sä olet vai onko tämä provo?

Odota vaan kun se ensihuuma laskee ja arki astuu kuvaan...

Ei ole, ihmiset oikeasti rakastuu ja haluaa keskustella näistä asioista Tämän miehen kanssa haluan tehdä asiat oikein. Keskustelua tää vain on, en mä mieti kokoajan että apua milloin nään sen äidin ja millainen se on

 

Tottakai :O

Täytyy kiiruhtaa postiin, jatketaan pian tätä keskustelua!

Haetko ystäviltäsi/sukulaisiltasi jotain hyväksyntää valinnalle kun olet epävarma vai onko se sitten vähän niin, että se poikaystävä on ehkäpä jonkinlainen näyttelyesine? Vai miksi sitä pitää oikein suunnitella joka päivälle joku uusi esittely?