Kertokaa sektiosta

Tässä kysymyksiä, osa ehkä vähän tyhmiäkin..

Kuinka kauan toipuminen sektion jälkeen yleensä kestää?
Tuleeko jälkivuodot ja supistukset samalla tavalla vaikka on tehty sektio?
Millaisia kipulääkkeitä voi saada sektion jälkeen jos imettää, tehoaako ne? Tarvitseeko sektion jälkeen ehkä enemmän apuja kotona vauvan kanssa alussa kuin alatiesynnytyksen jälkeen?
Entä heti sairaalassa, pystyykö vauvaa hoitamaan melko heti itse vai auttaako hoitajat?

Jos sinulle on tehty sektio niin tuliko jotkut asiat yllätyksenä (mitä et ehkä ennalta tiennyt)?

 

Me vietettiin viikko sektion jälkeen sairaalassa. Pari ekaa päivää äidillä kipupumppu ja sen jälkeen sitten ihan pillereillä kipulääkettä. Toipuminen kestää kauemmin kuin normissa, koska veitsellä mennään monen kerroksen läpi.

 

Siinä on n. viikon tosi kipeenä ja sitten helpottaa. Sairaalassa ne lääkitsee koko ajan, kotona en enää ottanut yhtän särkylääkettä. Mkasin sänkyyn köytettynä melkein kaksi vuorokautta. Jos emme olisi saaneet perhehuonetta niin olisin tarvinnut jokaiseen asennon vaihtamiseen kätilön apua.
Niissä sängyissä on vaikeeta saada hyvää asento, kun kyljeleen ei pysty makoilemaan pariin viikoon. Mulla meni selkä todella kipeeksi.
Tärkeää on lähteä liikkeelle heti, kun vaan voi niin se edes auttaa paranemista.

Eli en pystynyt hoitamaan vauvaa ilman apuja ja kotona en olisi pärjännyt itsekseni.

 

Sairaalassa varmaan auttavat jos on yksin (ei siis isää kuvioissa)?
Kauanko kotona tarvitsee toisen apua ja millaisissa asioissa?

 

Eniten itse tarvitsin apua sen asennon löytämiseen kotonakin. Suositten homaamaan imetystyynyn niin se on selälle kaikista paras käytä sitä myös sairaalassa. Yöllä on vaikeaa imettää, kun ei voi sivusuunnasta nostaa vauvaa. Kaupassa ei voi käydä pariin viikoon, se kävely on todella hidasta ja raskasta, mutta liikkua pitää kuitenkin.
Vauva on onneksi kevyt niin jos kaikki on sopivalla korkuudella niin vaippoja voi kotona vaihtaa ihan ite.
Oishan se hyvä jos joku sulle tulis ruokaa laittaa niin voisit vaa imettää sitä nyyttiä rauhassa.

 

viikon on tosi kipee, sitten helpottaa. alussa antavat kipulääkettä pistoksina, ja sitten suunkautta tabletteina. vuotoa muistaakseni jotain oli, mutta ei niin paljon kun normaalin synnytyksen jälkeen. kyllä mä jo parin vuorokauden kuluttua sektiosta hoidon vauvani ihan itse, ja kotona en tarvinnut mitään apua. toki pitää muistaa nostamiset yms. niitä pitää varoa useamman viikon

 

Ekat päivät on sänkyyn kiipeäminen ja sieltä alastulo aika kipeää. Samoin kävelyä helposti arastelee. Kaikki muu meni hyvin. Särkylääkkeitäkään en tarvinnut mitään muuta kuin ne mitä suoneen laitettiin. Vauvaa hoidin itse parin vuorokauden kuluttua. Eka meni sängyn pohjalla ennen kuin sai edes luvan, pääsi vihdoinkin suihkuun.
Lähdin heti kuin mahdollista liikkumaan ja pysyin liikkeessä, kävelin vauvakaukalon kanssa ympäri osastoa ja kotona kävin rauhallisilla lenkeillä.

 

Tänään on torstai ja painelen buranan avulla pitkin sairaalan käytäviä (sektio oli sunnuntaina ja tänään kotiin). Samana iltana kävin jo pienellä kävelyllä (sattui ja oli hankalaa niiden katetri ja dreeniletkujen takia). Maanantaina mummokävelin joka paikkaan ja epi otettiin pois. Pari yötä oli hankalia koska asentoa oli vaikea muuttaa, mutta mun täytyy sanoa, että tämä oli mulle helppo kokemus (ja siis sektio tehtiin puhtaasti lääketieteellisistä syistä eli en nyt voi "suositella" kun en itsekään ole mitään valintaa tehnyt). Kipulääkkeitä saisi, mutta itse olen mennyt burana parasetamoli kombolla.

 

Mulla oli yllättävän kivutonta kun söin tarjotut napit ja kotona sitte vähensin tuntemusten mukaan. Yöllä kun leikattiin, niin seuraavana aamuna 9 aikaa sain luvan nousta vessaan ja suihkuun. Siihen asti hoitsut hoiti vauvan ja toi viereen ja silleen. Sen jälkeen hoidin itse tai isä ja hoitajat autto kyllä asennon löytämisessä. Kotona ei enempää voinu tehä eikä vauvaa painavampaa saakaan nostella useaan viikkoon. Eli mies siivosi ja teki sellaset,mä keskityin vauvaan ja itseni hoitamiseen. Ruokaa tein kyllä ja sellasia kevyitä juttuja.
Jälkivuodot ja supistukset oli yhtälailla kun alatiesynnytyksessä.
Kipulääkitys vaihtelee sairaaloittainkin. Ainoa piikki oli siinä salissa kun laittovat tippaan ja sen jälkeen tavallisia särkylääkkeitä. Ois varmaa saanu jotai tujumpaa jos ois tarvinnu. Imettää sai kyllä nappilääkkeiden kanssa.
Mulla tulehtu haava ja yleiskunto oli raskausmyrkytyksestä johtuen aika kehno joten toipuminen kesti kauan. Piti olla varovasti ja olon mukaan toimia.
Kotona imetystyyny oli ehdoton istuen imettäessä. kokeilin tavallisia ja ilman ja päädyin tuohon tyynyyn. Tai imetin sängyssä. Yllätyksiä ei sinällää tullu, paitsi se että ekakerran ylösnoustessa mahan jälkeen meinasin mennä nenälleni kun se pötsi oli poissa ja tasapaino hieman erilainen ennekun tottu taas olemaan pelkkä itsensä.

 

ja 5pv oltiin sairaalassa.

 

Tänään on torstai ja painelen buranan avulla pitkin sairaalan käytäviä (sektio oli sunnuntaina ja tänään kotiin). Samana iltana kävin jo pienellä kävelyllä (sattui ja oli hankalaa niiden katetri ja dreeniletkujen takia). Maanantaina mummokävelin joka paikkaan ja epi otettiin pois. Pari yötä oli hankalia koska asentoa oli vaikea muuttaa, mutta mun täytyy sanoa, että tämä oli mulle helppo kokemus (ja siis sektio tehtiin puhtaasti lääketieteellisistä syistä eli en nyt voi "suositella" kun en itsekään ole mitään valintaa tehnyt). Kipulääkkeitä saisi, mutta itse olen mennyt burana parasetamoli kombolla.

Mikä dreeni sulla oli? mulla vain katetri joka poistettiin siinä kun lähin ekakerran vessaan. Tippaaletkuakaan enää ollu.Epikin otettiin aamusta jo kun yöllä operoivat.

 

Pitävätköhän sairaalassa pitempään jos on tiedossa, että äiti menee kotiin ilman apuja (eli ei miestä)?

 

Mun sektiosta kyllä jo kymmenen vuotta, mutta klo 12 leikattiin ja jo siinä viiden aikaan tallailin pitkin sairaalaa. Vauvan hoidin alusta asti ite, buranalla pärjäsin. Pystyin siis heti olemaan normaalisti. Kotiin neljäntenä päivänä, ja sit en enää syöny lääkkeitäkään.

Mutta ihmiset on niin erilaisia, ja kipukynnykset vaihtelee. Plus että meidän suvussa on aina parannuttu nopeasti.

 

Sektio oli torstaina klo 15 ja kotiin lähdin sunnuntaina klo 10 aamulla. Ensimmäisen vuorokauden olin huonommassa kunnossa ja mies hoiti vauvan. Mutta sen jälkeen pystyin jo itsekin hoitelemaan. Kipulääkkeiksi riitti burana ja panadol, joiden oton lopetin viikko sektion jälkeen. Eli seuraavana torstaina. Siitä eteenpäin en tarvinnut kipulääkkeitä.

Haava parani hyvin ja nopeasti. Kivuliain päivä oli sektion jälkeinen maanantai kotona.

 

Kiireellinen sektio tehtiin sunnuntai iltana. Maanantaina en pystynyt vauvaa edes nostamaan, hoitajat auttoivat. Tiistaina hoidin jo vauvaa itse. Torstaina pääsin kotiin. Kotona en enää tarvinnut kipulääkettä. Mitään jälkisupistuksia ei tullut, tai sitten mulla oli osastolla niin kovat lääkkeet että ei ne tuntunu. En tarvinnu kotona apua, itse hoidin kaikki asiat. Fyysisesti toivuin hyvin, mutta henkisesti toipuminen kesti pitkään. Maito nousi 5. päivänä, että anna vauvalle lisämaitoa jo osastolla, jos siltä tuntuu.

 

Mulla oli dreeni, mahakalvo tms. repesi leikkauksessa. Sen poistaminen oli yhtä helvettiä, sattu niin prkleesti.

 

Mahanpainelu puudutteiden kadottua oli kyllä yks helvetti. Sattui niin hirveästi. Pelkäs jo etukäteen kun joku lähesty että taas se runnoo.

 

Mahanpainelu puudutteiden kadottua oli kyllä yks helvetti. Sattui niin hirveästi. Pelkäs jo etukäteen kun joku lähesty että taas se runnoo.

Joo, mulla sama. En uskonut, että leikattua kohtua alkavat runnoa, mutta tosi on.

Ylläri mulle oli se, että sektiosta ei jää arpia, jos niitä hoitaa teippaamalla ja arpivoiteella. Jos huonetoveri ei olisi neuvonut hoitoa, varmaan olisi jäänyt kamala jälki. Hoitajat kun eivät kerro.

Yllätys oli myös hermokivut, jotka jatkuivat useita vuosia sektion jälkeen. Nytkin vielä ajoittain, vaikka 4 vuotta toimenpiteestä.

 

[QUOTE="masukki";30018623]Joo, mulla sama. En uskonut, että leikattua kohtua alkavat runnoa, mutta tosi on.

Ylläri mulle oli se, että sektiosta ei jää arpia, jos niitä hoitaa teippaamalla ja arpivoiteella. Jos huonetoveri ei olisi neuvonut hoitoa, varmaan olisi jäänyt kamala jälki. Hoitajat kun eivät kerro.

Yllätys oli myös hermokivut, jotka jatkuivat useita vuosia sektion jälkeen. Nytkin vielä ajoittain, vaikka 4 vuotta toimenpiteestä.[/QUOTE]

Missä hermosäryt tuntuvat? Kertoiko kukaan mistä ne johtuvat ja onko kovin yleistäkin sektion jälkeen?

 

Toivuin sektiosta nopeemmi ku alakautta synnytyksestä. Pari ekaaa päivää makasin sängyssä ja hoitajat toi vauvan viereen aina. Helposti pystyin silti kyleltään imettään. 5pv oltii saikul ja kotona tarttesin apua vaan esikoisen hoidossa kun ei tosiaan vauvaa painavampaa saanu nostaa ja meillä esikoinen oli silloin 1v10kk mutta pian opittii esikoisen kaa miten itse saan hänet syöttikseen laitettua ja vaipat vaihdettua. Yllärinä tuli se että 7pv sektion jälkee joka päivä laitettiin se pistos mahaan, olikoha se mikä estää veritulppia?! 6pv synnytyksen jälkeen kävin jo pienellä vaunukävelyllä ja 8pv synnytyksestä olin jo auton ratissa. Helppo ja vähä kipuinen kokemus mutta kolmannen päädyin synnyttää alakautta koska sektion jälkeen meni niin kauan että sai vauvan lähelle, ja siitä jäi semmonen ahdistava fiilis kun ei pientään nähnyt. Jälkisupistuksia en tuntenu ja alusta asti jälkivuoto oli tosi niukkaa vaikka kestikin pidempään kuitenki kun alakautta synnyttäes.

 

Täysin kivuton toimenpide osaltani! En olisi uskonut mutta niin vain kävi onnekseni! Ainut mikä sattui oli jälkisupistukset imettäessä, mutta samalta ne tuntui normaali synnytyksen jälkeenkin. Jälkivuoto vähäinen, ei haava tai hermo kipuja ollenkaan. Haavaa ei edes huomaa.

 

Toivuin sektiosta nopeemmi ku alakautta synnytyksestä. Pari ekaaa päivää makasin sängyssä ja hoitajat toi vauvan viereen aina. Helposti pystyin silti kyleltään imettään. 5pv oltii saikul ja kotona tarttesin apua vaan esikoisen hoidossa kun ei tosiaan vauvaa painavampaa saanu nostaa ja meillä esikoinen oli silloin 1v10kk mutta pian opittii esikoisen kaa miten itse saan hänet syöttikseen laitettua ja vaipat vaihdettua. Yllärinä tuli se että 7pv sektion jälkee joka päivä laitettiin se pistos mahaan, olikoha se mikä estää veritulppia?! 6pv synnytyksen jälkeen kävin jo pienellä vaunukävelyllä ja 8pv synnytyksestä olin jo auton ratissa. Helppo ja vähä kipuinen kokemus mutta kolmannen päädyin synnyttää alakautta koska sektion jälkeen meni niin kauan että sai vauvan lähelle, ja siitä jäi semmonen ahdistava fiilis kun ei pientään nähnyt. Jälkisupistuksia en tuntenu ja alusta asti jälkivuoto oli tosi niukkaa vaikka kestikin pidempään kuitenki kun alakautta synnyttäes.

Tuo muakin ahisti etten saanu vauvaa vaikka oltiin molemmat kunnossa. Tönöttää yksin tuntikausia sielä heräämössä. Pikaseen vain näin silläaikaa kun oli kapaloineet ja mua kursittiin. Etenkin kun olin kuullu/lukenu että moni on saanu vauvan heti viereen kun se on tarkastettu.

 

Mä sain vauvan viereeni vasta seuraavana päivänä sektiosta :| ekan yön vietti hoitajan sylissä.

 

Hätäsektio
Epiduraalin sain heräämössä kun koin, ett suonensisäinen kipulääke ei auta kuin hetken.
Jalkeilla ja vessassa pesuilla kävin jo seuraavana päivänä. Pissakatetri otettii pois myös seuraavana päivänä.
Suihkuun menin toisena päivänä.
Nukutussektion hyötyjä oli, että antoivat kohtua supistavaa lääkettä, nii jälkisupistuksia ei tullut. Vuoto oli niukkaa, mutta kesti useemman viikon.
Sairaalassa 5 päivää. Epi otettiin pois keskiviikkona, synnytys oli maanantaina. Yhden vahvemman kipulääkkeen pyysin sille illalle. Ja hätäsektoidut ohjataankin ottamaan kotona kahden viikon ajan buranat ja panadolit, ja sit vasta sai vähentää oman kokeman mukaan.
Imetin kyljellään sängyssä. Vauvan sylissä pitäminen painoi haavaa..
Kotona hoidin vauvaa, kävelin portaita... pikku vahinko kävi kun sairaalan ohjeiden mukaisesti hakaset poistettii melki viikkoa liian aikaisin, joten haava tietty repes auki... ihan se pinta vaan.. mut hyvin se parani
Autoa ajoin muistaakseni kolmannella viikolla..kun piti mennä neuvolaan..
Vauvaa painavempaahan ei saa kantaa..

 

Nii ja isä oli saanut heti mitatun ja punnitun pojan paitansa alle. Istuivat heräämössä mun sängyn päässä kun heräsin. Eli sain vauvan viereeni heti kun tokenin nukutuksesta. Muuten iskä hoiti vauvaa