The ketju

Iltaa!

Aika on kyllä ärsyttävä juttu, tai no sen kuluminen niin älyttömän nopeasti..riippuen tilanteesta.
En osaa AK ees kuvitella olojasi, ite kauhistelen kun omista nuorempi menee syksyllä jo ekaluokalle...ja vastahan sitä oltiin synnärillä punnertamassa maailmaan.

Esikoistakin ihmettelen varmaan joka päivä. Neiti on kohta miun mittainen ja äsken vasta tultiin tytön kans sairaalasta, keväinen päivä mutta just kotiutuspäivänä räntää tuli vaakatasossa. Miten ne kasvoivat jo noin isoiksi???

 

Asiankannatus joka mua hämmästyttää/kummastuttaa kuin pientä oravaa on se, et miksi tää ketju ei ole pysyvä/uusiutuva alkaen paivämäärästä pari kk sitten?

Niin ja iltaa.

Nuorempi poikakin on ny sit ripitetty.

Mulla on enää yksi pieni lapsi ja tuo pieni tyttökin on tänä vuonna teini.

Esikoislikka on jo aikuinen nainen ja just eilenhän mä kannoin hänet kopassa kotiin?

Tää ajaksi kutsuttu on hirveen epäreilu juttu.

Niin on. Vasta äskenhän kaikki keijuseni sairaalassa kohtasin. Sairaalan huoneen utuisessa maailmassa katselin ihmetteleen pientä vauvaa, pehmeää poskea.

Minulla ei vielä aikuisia ole, mutta niin vaan varttuvat ja kasvavat nuokin tyttöset, enää eivät leiki prinsessoita, ei kannattele heitä enää tarlatansiivet, eikä sadunhohtoinen maailma.

Aika, vanhemuuden aika on niin monisäikeinen juttu. Lasten ollessa pieniä, sitä välillä toivoo sen kuluvan. Lasten kasvavan ja ajan koittavan. jolloin seisovat tukevammin omilla jaloillaan. Ja nyt kun osin jo seisovat, kulkevat kauemmaksi, sitä toivoisi voivansa ajan pysäytää.....

 

Tunsin Asiankannattaja samoin pari viikkoa sitten kun katselin nuorimmaisen lakitusta. Se oli viimenen kerta kun istuin koulun juhlasalissa kuuntelemassa suvivirttä ja varmaan tuo viimeinenkin kerää kamppeensa ja muuttaa pois vuoden sisällä. Epäreilua.

 

Maailma on kaukana reilusta.

Maailma erotetun miehen silmin on oikeesti katkera, kyyninen ja toisinaan surkuhupaisa paikka.

No pun intended.

 

Maailma on kaukana reilusta.

Maailma miehen silmin on oikeesti katkera, kyyninen ja toisinaan surkuhupaisa paikka.

No pun intended.

korjaten peesi

 

Hyvät yöt kaikille ja kauniita unia!:hug:
Tää lähtee halailemaan tyynyä ja vokottelemaan nukkumattia tulemaan.

 

Tämä päivä alkaa oleen pulkassa,
nyt ei tarvii enää yrittää.
Game of Thrones pyörimään ja kuppi teetä höystettynä hunajalla tuohon viereen.

 

Tämä päivä alkaa oleen pulkassa,
nyt ei tarvii enää yrittää.
Game of Thrones pyörimään ja kuppi teetä höystettynä hunajalla tuohon viereen.

on muuten jännä jakso luppeissa maanantain vastasena yönä

 

on muuten jännä jakso luppeissa maanantain vastasena yönä

Mä tuun vasta puoli välissä kakkos kautta

 

Tuosta onni ja tragedia ketjusta tuli mieleen kolme paskaakin paskempaa asiaa mitä on omassa elämässä tapahtunut. Sellaiset joista ei uskonut selviävänsä hengissä.
Oli hienoa ymmärtää, etten ole pelkästään selvinnyt näistä, vaan tullut vahvemmaksi.
Joskus pidin näitä asioita menneisyydessä heikkouksinani, ja sellaisina asioina jotka tekivät minusta vähän rikkinäisen. Ne taitavatkin nykyään olla vahvuuksiani, jo voitettuja sotia.
Ja jos olen nuo kolme asiaa kohdannut ja voittanut, ei ole oikeasti mitään mistä en selviäisi.

Toiset kolme asiaa jotka on tärkeintä muistaa, on ne joiden vuoksi tulen jatkossakin pärjäämään elämän karikoissa,
omat lapset
suuri perhe
oma itseni.

ja näiden yöllisten ajatusten kanssa on oikeasti hyvä käydä nukkumaan

:wave:

 

NukkuMasan ei tartte tänne enää tulla.

Aikansa on ohi.

 

En ryyppää enää ikinä. Lupaan ja vannon.

 

Huomenta!
Sunnuntai taas. Viikonloppu mennä hujahti eikä oikeen mitään oo saanu aikaseks.

Aamukahveja taas oottelen keittyväksi, ja jotain palasta pitäis keksiä.

 

En ryyppää enää ikinä. Lupaan ja vannon.

:hug: Oliko ees kivaa?

 

Huomenta :flower:
Täällä paistaa aurinko! Tosin ulkona ei oo silti kun +10 astetta

 

Huomenta! Olo on kuin kedon kukkasella...not. Uni tuli vasta joskus yhden aikaan ja kuudelta taas hereillä.

 

huomenta :flower:

kattelen tässä kun räksyt pomppii meidän pihalla matojahissa, veikeitä veijareita

 

Räksyt, mummo inhosi niitä. Syävät kaiiikki marjat pensaista, tuhinaa. Tuhina oli pahin mummon mielenilmaisu.

 

Räksyt, mummo inhosi niitä. Syävät kaiiikki marjat pensaista, tuhinaa. Tuhina oli pahin mummon mielenilmaisu.

meillä ne antaa pensaiden olla rauhassa mutta mansikat kelpas vähän liiankin hyvin

 

Pappa oli virittänyt verkkoja marjojen ylle ja mansikoita erityisesti varjeltiin kuin kultapaloja. Meillä lapsilla ei ollut edes lupa mennä mansikkamaalle. Jos joku räksy jäi verkkoon, niin sen annettiin roikkua siellä varoittavana esimerkkinä muille linnuille.

 

minä kans värkkäsin niitä verkkoja mutta en jaksa enää

syököön matoja, me ostetaan mansikat kaupasta

 

:hug: Oliko ees kivaa?

Juu oli, hyvinkin hauskaa kunnes heräsin päänsärkyyn ja vatsakipuun ennen kuutta. Nyt on jo ihan ok. Pitäis soitella yhelle herrasmiehelle ja sopia treffit tälle päivälle :heart:

 

Päivää.

Räksyjä varten on keksitty kissat. Kelpo navettakissalle on kunnia- asia hoitaa marjapensaskorkeudelle eksyvät kanahaukkaa pienemmät linnut pois päiväjärjestyksestä.

Ja sit on tietty myös haulikoksi kutsuttu maataloustyökalu.

 

Juu oli, hyvinkin hauskaa kunnes heräsin päänsärkyyn ja vatsakipuun ennen kuutta. Nyt on jo ihan ok. Pitäis soitella yhelle herrasmiehelle ja sopia treffit tälle päivälle :heart:

En kommentoi, jotta en kiusaa :saint:

 

Maailma on kaukana reilusta.

Maailma erotetun miehen silmin on oikeesti katkera, kyyninen ja toisinaan surkuhupaisa paikka.

No pun intended.

joo. Se katkeruus yksin erotetun miehen yksinoikeus ole. Tai velvollisuus.

Mutta pakko sitä katkeruudenmanttelia ole koko loppuelämää kantaa kuitenkaan,


Kenenkään.


( ei elämän mitään pusihalisöpöstely, kaikki on asenteesta kiinni, pusi- positiivista tarvitse olla)