Laihduttajat; miten pidätte motivaatiota yllä? Ja itseinhosta asiaa...

[agga]

Noniin laihduttajat tai laihduttaneet, miten olette pitäneet motivaatiota yllä?

Mulla selvästi nousee koko ajan itseinho päällimmäiseksi, ja se on niin raskas tunne et haluu vaan unohtaa kaikki laihutukset ja vetää muutama keksipaketti ja suklaalevy...

Mikä teitä motivoi oikeasti?

 

[päättäväisyys]

Vaaka auttaa. Ja sitten se kun huomaan eläväni nälästä huolimatta. Pidän nälkäpäiviä noin parina päivänä viikossa, ja laihdutusvauhtini on ollut 7 kg puolessa vuodessa. Olen 160 cm pitkä, ja painoindeksini on nyt 23. Välillä on ollut hetkiä kun tympii omat roikkuvat nahat ja laskokset. Mutta sitten vaan päätän että vaikka roikkuvat, niin ainakin ne saa liivillä puristettua pienempään tilaan...

 

[V.ieras]

Mua motivoi terveys. Ja kyllä mä haluan näyttääkin paremmalta.

Tiedän, että mieheni rakastaa mua tälläisenäkin, pikkaisen ylipainoisena ja "höllyvänä", mutta toivoisin että hän vois mua katsoessa miettiä "että wau, siinä on mulla komia nainen."

 

[Kyllä lähtee kun tekee töitä!]

mua motivoi kaapissa odottavat ihanat vaatteet viime kesältä, jonka jälkeen oon tullut raskaaksi. Nyt siis raskauskiloja sulattelen pois ja hyvä tahti onkin ollut. Käyn joka aamu vaa´alla jotta huomaan myös mahdolliset nestevaihtelut. Pudotustahti on ollut nyt n. 0,5-1.5 kg/viikko. Liikun paljon ja lasken kalorit. Päivittäinen energiavaje on n. -1000 kcal.

 

[vierus.]

Mullakin vaatteet motivoi. Aloitin jo lokakuussa laihdutuksen ja kun kiloja oli lähtenyt niin tilailin netistä kaikemoista kivaa. Sitten tuli tasannevaihe ette paino moneen viikkoon pudonnut. Nyt olen taas päässyt laihdutuksen makuun ja koon 38 vaatteet alkaa kohta mahtua päälle. Vielä muutama kilo niin sujahtaa päälle. Ehdin omaksi kesälomaksi varmaan mahtua hyvin, kun kesäloma elokuussa. Se ainakin tavoite.

 

["akka"]

Äijä sanoo että grammaki lisää (punnittee mut joka aamu) ni ei heru seksiä. Valintakysymys.

 

[expossu]

Vaaka, peili ja vaatekauppa. On aika mukavaa mennä sovittamaan vaatteita kun painosta on lähtenyt vaikka 10-30 kiloa. Itse ostin joka kuukausi uudet farkut, koska ne kävivät pian isoiksi. Ei se silti harmittanut koska tuntui mukavalta kun muuttui normaalipainoiseksi.

 

["Sirkkeli"]

Citymarketin ja Seppälän sovituskopin peilit. Niissä näkyy kaikki helevetin viat, mitä vaan ihmisellä voi olla. Niissä käymisen jälkeen ei tahdo muuta kuin lenkkeillä ja olla syömättä.

 

["Killi"]

Itseäni ei motivoi vaatteet tai muutkaan ulkonäölliset asiat. Oma olo motivoi. Jos ajattelet painonpudotusta kokonaisurakkana, se tuntuu hurjan raskaalta. Ainakin jos pudotettavaa on paljon, kalorivaje per päivä on niin pieni. Hylkää vaaka hetkeksi, ja pilko homma pätkiin. Tee suunnitelma vaikka viikko kerrallaan. Liian usein vaakominen voi myös viedä motivaatiota, tuntuu että on kituuttanut vaikka kuinka, eikä tulosta näy. Salli herkuttelut aluksi vaikka kerta viikkoon, ja tarve ja kun pystyt. Tsemppiä, muutaman suunnitellun viikon jälkeen huomaa kuinka olo paranee.
ps. Itseinhon kanssa kannattaa tehdä töitä. Katso itseäsi peilistä, ja löydä hyviä asioita. Jos se on alkuun vaikeaa, ihastele vaikka silmien väriä tai pikkurilliä. Pyri ajattelemaan hyvää itsestäsi, se näkyy paremmin kuin ylipaino.

 

[gmail.]

[QUOTE="Sirkkeli";29980838]Citymarketin ja Seppälän sovituskopin peilit. Niissä näkyy kaikki helevetin viat, mitä vaan ihmisellä voi olla. Niissä käymisen jälkeen ei tahdo muuta kuin lenkkeillä ja olla syömättä.[/QUOTE]

Oonkin ihmetellyt monesti Seppälässä, että oonko oikeesti NÄIN karseen näköinen ja vaatteet jää ostamatta. Onhan noita ylikiloja toki ollut, mutta nyt ne on kadotettu. Pitääkin mennä testaamaan ne sovituskopit näin 13kg hoikempana ja normaalipainoisena

 

[234235]

a

 

[minulla toimii]

Paras motivaattori on rakastaja. Siinä vaiheessa, kun läskiä on vielä liikaa, niin voi keskittyä rakastajan hakemiseen ja lämmittelyyn pelkästään chattailemalla. Antaa kummasti vauhtia laihtumiseen, kun tietää tapaamisen lähestyvän. Kun suhde on alkanut, niin uuden timmin kuosin ylläpitäminenkin onnistuu helposti, kun sopii tapaamisia tasaiseen tahtiin.

 

["Hanna"]

[QUOTE="Sirkkeli";29980838]Citymarketin ja Seppälän sovituskopin peilit. Niissä näkyy kaikki helevetin viat, mitä vaan ihmisellä voi olla. Niissä käymisen jälkeen ei tahdo muuta kuin lenkkeillä ja olla syömättä.[/QUOTE]

Olen huomannut ihan saman. Seppälän peilit saavat todellakin näyttämään aivan järkyltä. Niiden takia liike menettää varmasti paljon vaateostoksia. Viimeksi otin kuvan itsestäni Seppälän pukukopissa, kun näytin niin järkyttävältä bikineitä sovittaessani. Onneksi kotipeileissä ja muualla näky ei ole yhtä kamala.

 

[vinkkejä]

Pitäisi laihduttaa, näytän aivan kamalalta. Itkettää usein kun peiliin katsoo. Silti se ei riitä motivoimaan yrittämään vielä kovemmin. Kokoajan yritän mutten juurikaan ole laihtunut ja sortunut olen liiankin usein makeaan.

Mistä motivaatio? Kun ei se karsea peilikuva näköjään riitä se vain masentaa ja ahdistaa.
Vaatteista en piittaa, rakastajaa ei ole enkä saa, oma mies ei piittaa jne.

 

[Joffrey Baratheonin hiukset]

No kyllähän se ulkonäkö on, mutta tällähetkellä jotenkin vaan ei ole onnistunut tuo laihtuminen. Syöminen on liian hauskaa ja helppoa. :/

 

["Hilda"]

Mua motivoi erillaset blogit ja kuntoiluaiheiset sivut. Esim.kun googletta peppu-ja reisijumppa, löytyy useita sivuja joilla on vinkkejä kotitreenaamiseen. Samoilta sivuilta löytyy yleensä paljon stemppaamista ja ruokaohjeita yms.. Lisäksi kuvia siitä mitä treenamalla voi saavuttaa Mua ei masenna kuvat tiukoista pepuista vaan motivoi yrittämään enemmän. Jos kehtaisin niin laittaisin jääkaapin oveen kuvan jostain hyvin treenanneesta pimusta. Itse en tietenkään ihan sellaista voi saavuttaa enkä haluakkaan, mutta se muistuttaisi, että parantamisen varaa kyllä vielä on Ja kun en usko, että ne suomalaisten blogin pitäjien kuvat mitään kovin photoshopattujakaan on niin jaksan uskoa, että treenalla voi saavuttaa paljonkin.

Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä iskee epäusko ja väsymys. Silloinkin yritän mieluummin vain levätä ilman että sortuisin herkuttelemaan.

 

[leijona76]

Mulla se itseinho on noussu päällimmäiseksi sillee sisuunnuttavalla tavalla. Ja oma olo.
Peiliin katellessa tulee sellanen fiilis että tuonhan norsun mä kyllä selätän. Kovin alussa mä vasta olen enkä haaveilekaan vielä turhia. Enkä yritä liian rankkoja systeemejä. Pyrin saamaan painoa alas edes jotain tahtia ja ajattelemaan asioita elämäntapamuutoksena,en diettinä jossa ei enää yhtää saa sitä ja sitä syödä. Se ei mulla onnistu.

 

["Murri"]

Tuota, omasta mielestäni moni laihduttaja ei aseta tavoitetta muuhun kuin laihtumiseen. Pitäisi heti alussa asettaa tavoite, ja seurata kehittymistä esimerkiksi merkkaamalla muistiin punnitusten tulokset. Siitä saa motivaatiota, kun näkee että paino putoo ja tavoite lähenee. Toinen omasta mielestäni yleinen ongelma on se, että liikaa mietitään sitä että paino ei putoa tarpeeksi tai näytän inhottavalta. Ennemmin pitäisi katosa taaksepäin, ja verrata sitä lähtökohtaa nykyhetkeen ja tuntea siitä hyvän olon tunnetta aidosti, mitä on jo saavuttanut.

 

["Hanna"]

Miten olisi esimerkiksi aktiivisuusranneke tai joku sportstracker-sovellus puhelimeen?

 

[leijona76]

[QUOTE="Killi";29980926]Itseäni ei motivoi vaatteet tai muutkaan ulkonäölliset asiat. Oma olo motivoi. Jos ajattelet painonpudotusta kokonaisurakkana, se tuntuu hurjan raskaalta. Ainakin jos pudotettavaa on paljon, kalorivaje per päivä on niin pieni. Hylkää vaaka hetkeksi, ja pilko homma pätkiin. Tee suunnitelma vaikka viikko kerrallaan. Liian usein vaakominen voi myös viedä motivaatiota, tuntuu että on kituuttanut vaikka kuinka, eikä tulosta näy. Salli herkuttelut aluksi vaikka kerta viikkoon, ja tarve ja kun pystyt. Tsemppiä, muutaman suunnitellun viikon jälkeen huomaa kuinka olo paranee.
ps. Itseinhon kanssa kannattaa tehdä töitä. Katso itseäsi peilistä, ja löydä hyviä asioita. Jos se on alkuun vaikeaa, ihastele vaikka silmien väriä tai pikkurilliä. Pyri ajattelemaan hyvää itsestäsi, se näkyy paremmin kuin ylipaino.[/QUOTE]

Tää on ihan tosi että sen positiivisuuden löytäminen on tärkeää ja sen ajatteleminen. Kaikissa on hyvääkin vaikka ois miten lihava. Minun silmiäni esimerkiksi on kehuttu, niiden pariksi toki sopisi hyvä vartalokin. Se vaatii tietoista opettelua sen ainaisen "hyi kamala mikä possu mä olen ja aivan kamalaa nää kilot ja kukaa ei tykkää ja.." sijaan.

 

[VienoMoona]

Olen huomannut, että itse en taida oikein huomata "kehittymistäni" muuta kuin huonoon suuntaan. Mies oikein suuttu kun en suostunut uskomaan, että takapuoleni on pienentynyt. Kai se sitten on pakko uskoa..
Jos kehtaisin niin ottaisin kuvia itsestäni kokovartalopeilin edessä kännykkään ja sillälailla seuraisin kehitystä. Pelkään vaan, että känny joutuu vääriin käsiin..

Voisiko Hanna tai joku muu kertoa lisää aktiivisussrannekkeesta ja puhelinsovelluksista.

 

["ffff"]

Mulla on sellainen omronin caloriscan. Se on ihan kätevä. Laskee askeleet. Laskee myös kulutetut kalorit, laskee myös kalorit jotka kuluu levossa/istuessa. Laitteelle siis ilmoitetaan ikä, pituus, paino, askelpituus. Hyvä laite jos haluaa kartoittaa kuinka paljon oikeasti kuluttaa päivän aikana.

Toisaalta laihtunut en ole tuon laitteen avulla yhtään. Sillä sehän ei estä pistämästä ruokaa suuhun

 

[leijona76]

Olen huomannut, että itse en taida oikein huomata "kehittymistäni" muuta kuin huonoon suuntaan. Mies oikein suuttu kun en suostunut uskomaan, että takapuoleni on pienentynyt. Kai se sitten on pakko uskoa..
Jos kehtaisin niin ottaisin kuvia itsestäni kokovartalopeilin edessä kännykkään ja sillälailla seuraisin kehitystä. Pelkään vaan, että känny joutuu vääriin käsiin..

Voisiko Hanna tai joku muu kertoa lisää aktiivisussrannekkeesta ja puhelinsovelluksista.

Ootko sä mitannu itteäs? Se vois sua auttaa näkemään itse etkä ois miehen vakuuttelun varassa.

 

[leijona76]

Mulla ei oo kotona toimivaa puntaria, käyn hallilla kertaviikkoon. Aivan riittävä väli sen sijaan että hyppäisin kokoajan kattomassa. Kun ei se paino suoraviivaisesti kuitenkaa laske jne. Puhelimessa mulla on joku sovellus, en sitä käytä kun mulla ei tuo luuri oo aina mukanakaan jne. Joku ranneke vois olla vaihtoehto. Mitähän ne kustantaa?

 

[VienoMoona]

Ootko sä mitannu itteäs? Se vois sua auttaa näkemään itse etkä ois miehen vakuuttelun varassa.

Voisin joo kyllä mittailla..
On se käynyt mielessä, en tiedä miksi en ole mittaillut. Ehkä pelkään ettei sentit vähenekkään? Vakuuttelen ittelleni, että liikun koska haluan kunnon ylös ja paremman olon. Jos kiinteydyn/laihdun niin se on vaan plussaa, mutta en masennu jos sitä ei tapahdu, jatkan silti.
Jotenkin täytyisi uskaltaa itselleen todentaa, että kehitystä tapahtuu, mutta kai mä pelkään ettei sitä tapahdukkaan..vaikea sanoa. Hankalaa tämä laihduttaminen