Lapsi 1,5 v enkä vieläkään osaa sanoa itseäni äidiksi

Tiedostan kyllä olevani äiti ja rakastan lastani ylikaiken mutta edelleen tuntuisi oudolta sanoa tai kirjoittaa "äiti tekee sitä tai tätä". Tarkoitan tällä sitä kun monet puhuvat lapselleen "äiti tekee nyt ruokaa", "äiti menee nyt suihkuun, ole iskän kanssa sen aikaa" jne. Tai kirjoittavat facebookkiin "äiti lähtee viihteelle ja pikkuinen menee hoitoon".

En vain osaa sanoa itseäni äidiksi vaikka lapselle kokoajan puhunkin, se vain kuulostaa jotenkin niin tyhmältä jo ajatuksena. Lapsi on kai muilta kuitenkin oppinut tuon äiti sanan koska se oli hänen ensimmäinen sanansa ja tulee usein luokseni, halaa jalkojani ja sanoo äiti tai äitih.

Kiinostaisi tietää onko kaikille muille tullut itsestä puhuminen äitinä täysin luonnostaan? Vai pitäisikö vain alkaa jankuttaa äiti sanaa joka lauseessa, että siihen tottuisi? Puhun aina omasta äidistänikin etunimellä en muista onko näin ollut aina vai onko muuttunut jossain vaiheessa.

 

Ei se ole mitenkään välttämätöntä sanoa itse itseään äidiksi lapselle. En minäkään muuten ole koskaan sanonut, nyt kun asiaa ajattelen. Ja kyllä nuo isoiksi kasvaneet lapseni ovat aina tienneet, että minä olen heidän äitinsä.

 

[QUOTE="hillevi";29967462]Ei se ole mitenkään välttämätöntä sanoa itse itseään äidiksi lapselle. En minäkään muuten ole koskaan sanonut, nyt kun asiaa ajattelen. Ja kyllä nuo isoiksi kasvaneet lapseni ovat aina tienneet, että minä olen heidän äitinsä.[/QUOTE]

Ja lisään vielä, etten muutenkaan erityisesti ole puhunut, että minä teen nyt näin tai näin, enkä puhunut itsestäni etunimellä. Usein sanoin pienille lapsille, että tehdäänpä yhdessä sitä tai tätä ja muuten paljon puhuimme ja minä puhuin, mutten varsinaisesti sanoittanut tekemisiäni.

 

Mulla tulee liiankin luonnostaan se "äiti tekee sitä ja äiti tekee tätä", esikoinen nyt 3,5v ja puhuu itsekin paljon (ei onneksi aina) itsestään 3. Persoonassa joten en nyt koe tätä kauhean hienoksi jutuksi jos tuo jää päälle pitäisi yrittää päästä vähän tavasta eroon ja alkaa lastenkin kanssa puhua minä-muodossa.

 

mulla toi on tullu niin luonnostaan että oon nyt yrittänyt siitä tavasta jo päästä isompien lasten kanssa puhuessa kun ne on jo 4v ja 6v ni alkaa tuntuu hassulta ku puhuu tollee

 

Mä puhun sekä että. En mitenkään tiedostaen, mutta välillä sanon "äiti on nyt puhelimessa" tai sitten "mulla on nyt hommia". Lapsi puhuu kyllä itsestään minä-muodossa. Hetken oli vaihe, kun korosti puhettaan sanomalla "tämä tyttö tässä" ja taputti itseään päähän. Oli hassua.

 

Se on hassua, ku vieläkin erään lapsuuden ystäväni vanhemmat puhuu sille noin. "Iskällä on maanantaina töitä, mut tuut sitten sen jälkeen ni iskä voi heittää sut sinne tallille". Ollaan 29v.
Yläasteella varsinkin se oli musta todella hölmön kuuloista. No on se vieläkin.

 

Mustakin se tuntuu hassulta, 1v lapsi. Sanon kyllä noin että äiti tekee yms. mut se ei tunnu sopivan suuhun jotenkin. Oon yli 30 ja ympärillä on ollut muita äitejä lapsineen jo kauan, joten olisinko mieltänyt äidin roolin jotenkin muille... Joten ymmärrän sua ap.

 

Se on hassua, ku vieläkin erään lapsuuden ystäväni vanhemmat puhuu sille noin. "Iskällä on maanantaina töitä, mut tuut sitten sen jälkeen ni iskä voi heittää sut sinne tallille". Ollaan 29v.
Yläasteella varsinkin se oli musta todella hölmön kuuloista. No on se vieläkin.

Isä itsekö sanoo noin? Vai aikuisen lapsen äiti?

 

Eiköhän jokainen voi puhua ihan sillä tavalla kuin itsestä luontevimmalta tuntuu Pikkulapsille puhutaan varmaan kolmannessa persoonassa, koska pieni lapsi ei vielä hahmota persoonapronomineja kunnolla. Minulle minä olen "minä", mutta sinulle minä olenkin "sinä". Puheen kehityksen alkuvaiheessa lapsi ei vielä hiffaa tällaista vaihtelua, joten viesti saattaa mennä paremmin jakeluun kun henkilöistä puhutaan näiden nimillä. Monet sitten puhuvat itsestään nimellä "äiti", vaikka oikeastaanhan kaikkein selkeintä olisi, kun käyttäisi omaa nimeään, jota kaikki muutkin ihmiset käyttää. (Tosin jotkuthan kutsuvat myös puolisoaan isiksi/äidiksi, mitä henkilökohtaisesti en ymmärrä. Mulla on isä ja äiti, eikä kumpikaan heistä onnekseni ole puolisoni )