Kamalimmat/omituisimmat/noloimmat tarjoilut joihin olet törmännyt?

En nyt muista mitään kovin omituisia, noloja tai kamalia tarjoiluja. Sotkuisen ja haisevan kodin ( ei mikään pikkusotku) kissankuselta ja lialta haisevassa keittiössä ei kovin nautinnoollista ole ollut syödä, etenkin kun kissat pomppivat siinä tarjoiluvadeilla.


Olen kyllä saanut eteeni tarjoiluja, joista en ole pitänyt. Sellainen haalea, lähes kylmä, mauton lihakeitto, jossa liemikin oli hyhmeinen rasvasta ja keitto koostui mauttomista perunoista ja paksuista ihraklönteistä, tuotti minulle vaikeuksia syödä.

 

Monessa paikassa jossa olen syönyt on puuttunut otin, kai olen tosi juntti kun sellaisen pyydän eikä ole käynyt pienessä mielesäkään ettei sitä saisi syödä :O

Oletko syönyt Ottimen *spedenaurua*

 

Ai kun näitä muistoja alkaa nyt pompsahdella mieleen...

Lapsena, ennen murrosikää, minulla oli kaveri jolla oli siskojensa kanssa kaneja. Kanit kulkivat vapaina sisällä, jyrsivät sähköjohtoja yms. Heillä oli sellainen puusohva keittiönpöydän takana, ja kani pääsi sen kautta pöydälle. Joskus oli liinalla jänösenpapanoita, jotka sitten vaan pyyhkäistiin lattialle kierimään. Ei sitä silloin oikein minään pitänyt

Nykyään varmaan tulisi satikutia moisesta

 

No tuota, ei ehkä vieraiden tarjoiluista, mutta pikkuveljeni joi aikanaan kaakaota purkista jonka kylkeen semistiraivostuttava Bichon Havanese oli nostanut koipea, ja muuan aamuna kun olin kouluun lähdössä, löytyi kengästäni puoliharmaa nakki joka oli ns. 'haudattu' mureutumaan, samaisena aamuna leivänpaahtimen päästäessä katkun mikä silmiä kirveli.

Notta sissossoikoon vihaan noita nyrkillä tapettavia räkyjä, koira on koiran kokoinen ja minimi paino 35 kg

 

...Paahtimesta vielä sen verran että sinnekkin oli kustu...toki koira lunasti paikkansa lempimällä muuan nykyisen televisio / radiojuontajan pipoa laskien mäkäräiset hatun sisäpinnalle *respect*

 

Synttäreillä hieno kalatarjoilu, sortteja piisasi. Kalaa vain ja muuta kasvis-vihannesta, vaikka emäntä oli tietoinen kahden vieraan kala/äyriäisallergiasta. Kovasti ihmeteltiin ja supistiin asiasta. Jälkikäteen pikkulinnut visersivät, että kyse oli kostosta toista allergista kohtaan. Maksoi jostain potut pottuina. Oli tälle toiselle eli syyttömälle tarjonnut salaa keittiössä paahtopaistia kalan sijaan.

 

...Paahtimesta vielä sen verran että sinnekkin oli kustu...toki koira lunasti paikkansa lempimällä muuan nykyisen televisio / radiojuontajan pipoa laskien mäkäräiset hatun sisäpinnalle *respect*

Sissos saatana ! Olisitte leikkauttaneet koiraparan, niin turha nylkyttäminen ja merkkailukuseksiminen olisi saattanut hävitä. Minunkin koirani oli ennen sterilointia välillä pää niin sekaisin, ettei tosikaan. Leivänpaahtimeen ei kuitenkaan kussut. Pakko vain kysyä, että MITEN sellainen havanese on yltänyt kusemaan maitokaakaopurkin kylkeen ja leivänpaahtimeen, elleivät ne sitten olleet lattialla :O.

 

Kaverin ns. pitkän kaavan tuparit jotka siis alkoivat jo iltapäivällä ja monet vieraista jäi yöksikin. Kutsussa ilmoitettiin että omat pullot mukaan ja talo tarjoaa "pientä suolaista": sipsiä ja dippiä - that's it! Ja niitäkin noin 30 hlön vierasmäärään nähden melkoisen vähän. Aamun koitettua katosimme tyhjin vatsoin krapulassa lähimmälle huoltsikalle vetämään kunnon brunssin.
Nolointa tässä oli se että kaveri itse oli vuosia tehnyt ruokaa ammatikseen ja nyttemmin kouluttautunut oikein alan esimieheksi.

 

Hyi helvetti mitä juttuja täällä, rupee itselläkin kuvottaan etenkin noi kuvailut jostain ihraisista keitoista ja likaisista asioista.

Itselleni ei tule kyllä mitään mieleen. Joka juhlissa ollut erittäin hyvät tarjottavat - toisilla vähemmän, toisilla enemmän ja toisilla perinteisempää, toisilla trendikkäämpää.
Ikinä ei ole nälkäiseksi jäänyt.

 

Sissos saatana ! Olisitte leikkauttaneet koiraparan, niin turha nylkyttäminen ja merkkailukuseksiminen olisi saattanut hävitä. Minunkin koirani oli ennen sterilointia välillä pää niin sekaisin, ettei tosikaan. Leivänpaahtimeen ei kuitenkaan kussut. Pakko vain kysyä, että MITEN sellainen havanese on yltänyt kusemaan maitokaakaopurkin kylkeen ja leivänpaahtimeen, elleivät ne sitten olleet lattialla :O.

Ei liity aiheeseen, mutta koira kuuluu kouluttaa ja kun johtajuus on hyvin selvillä, nylkytys ja merkkailukin on kurissa. Turha leikkaus ei ole ratkaisu.

 

Oli vielä tultava kommentoimaan että tätä nyt en kyllä meinaa millään uskoa! Siis jos kakku on esillä siinä pöydällä niin ihmisetkö vain rupattelevat sen kahvinsa kanssa eivätkä huomaa kysyä että saisiko kakkupalan? Kyllä isäntäväki viimeistään siinä vaiheessa huomaa että lusikat ja ottimet puuttuvat. Voihan se oikeasti olla myös vahinko että jäivät uupumaan. Usein isäntäväki vielä tarjoaa, että ottakaa nyt pala niin eikö jo siinä huomaa että ei ole mitään millä ottaa?

No voihan kakku olla siinä vain koristeena ja isäntäväki syö sen sitten myöhemmin...

 

Snl. 17:1
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia
riidassa.

 

Sissos saatana ! Olisitte leikkauttaneet koiraparan, niin turha nylkyttäminen ja merkkailukuseksiminen olisi saattanut hävitä. Minunkin koirani oli ennen sterilointia välillä pää niin sekaisin, ettei tosikaan. Leivänpaahtimeen ei kuitenkaan kussut. Pakko vain kysyä, että MITEN sellainen havanese on yltänyt kusemaan maitokaakaopurkin kylkeen ja leivänpaahtimeen, elleivät ne sitten olleet lattialla :O.

No tuota, koiran omistaja...joka en ollut minä ei kertonut / näyttänyt koiralle koskaan paikkaa taloudessa..Tuolilleloikka ja tuolilta loikka pöydälle.

 

...Paahtimesta vielä sen verran että sinnekkin oli kustu...toki koira lunasti paikkansa lempimällä muuan nykyisen televisio / radiojuontajan pipoa laskien mäkäräiset hatun sisäpinnalle *respect*

Ei stna.

 

joskus nuorena menin kaverille kylään, "kaffeelle". Mulla oli kamala nälkä ja menin suoraan töistä.

Tarjolla oli yksi kaupan kääretorttu. Ei siinä mitään. Paitsi että kissa istui pöydällä ja nuoli sitä.

Tästäkin huolimatta söin kaksi palaa tårttua. Kysyin sitten, että voisinko saada voikkarin kun mulla on kamala nälkä. Aijaa sanoi tämä kaveri, eikä liikahtanutkaan - eikä sanonut, että ei mulla oo vitään tms. Hän oli siis Nokian tuotekehitysinsinööri niihin aikoihin ja siis kaikkiin muihin verrattuna varsin hyväpalkkainen. Designia kämppä täynnä. Mutta ei ollut mulle näkkäripalaa.

Itse kyllä sovin selkeästi, että onko kutsumani vieraat tulosa syömään vaiko kahville. Ja tässä kylällä on pari nakkikioskia jos mun tarjoamat eväät on kauheita tai vähäisiä. Ja koitan muistaa kaikki mahdolliset ruokarajoitteet ja laitan erimoisia tarjolle, että edes joku menis alas...

Yks tuttava onneksi vihjaisi, että hänen miehensä ei kehtaa ottaa kuin yhden annoksen tarjottavia - mitä laatua tahansa, vaikka olisi kuinka nälkä - ja yleensä oli, isolla miehellä. Osasin sitten laittaa hänelle isommat annokset ja jättiläiskahvikupin, että saa tarpeekseen. Pidemmissä illanistujaisissa mun mies site ehdotti pihalla, että "käydään salaa nakkarilla", kun tiesi että tällä rassulla on nälkä mutta ei kehtaa ottaa santsia. Meni se sitten niinkin.

 

Onpas jäätäviä kuvauksia :S

Omia, hieman hämmentäviä, kokemuksia tulee mieleen pari... Ensimmäisenä (vaikkakaan ei niin pahana, mutta hämmentävänä kokemuksena) tuli heti tämä mieleen: toimin vuosikymmen sitten isosena seurakunnan riparilla, ja rippikoululaiset saivatkin sitten halutessaan kutsua meidät riparin työntekijät onnittelukäynnille kotiinsa rippipäivänä... Ja tällaisessa pienessä tuppukylässä on tietenkin aina nähty kohteliaaksi tarjota seurakunnankin väelle näissä rippijuhlissa joko lämmintä ruokaa tai kahvit. No, ensimmäiseksi paikaksi (heti kirkon jälkeen) oli valikoitunut tämän pienen kylän "varakas" ja hieman hienosteleva perhe. Saavuimme kotiin ja hoidimme onnittelut ja laulamiset ynnä muut. Tällä välin muut vieraat ottivat juuri kahvia runsaasta kahvipöydästä, ja kun "hommamme" oli hoidettu, rippitytön äiti marssi hakemaan pöydästä After eight -suklaat ja tarjosi meille jokaiselle (meitä oli n. 8 henkeä) yhden suklaan ja kiitti käynnistä. muissa onnittelupaikoissa (n. 10) sitten tarjottiinkin joko se ruoka tai kahvit.

Ja toinen esimerkki: Olimme äitini ja isäpuoleni kanssa kyläilemässä siskopuoleni perheen luona 3,5 tunnin ajomatkan päässä. Teimme sunnuntaina sitten iltapäivästä lähtöä, ja siskopuoleni oli valmistamassa jo ennen lähtötuumintojamme ruokaa. Kello alkoi olla aika paljon, ja nälkäkin aika kova. Kun ruoka oli valmista, siskopuoleni pyysi lapsensa ja miehensä syömään. Me jäimme olohuoneeseen hieman hölmistyneinä odottamaan kutsua ruokapöytään, kevyt aamupalakin kun oltiin syöty jo 5 tuntia aiemmin. Kutsua ei kuitenkaan tullut, vaan siskopuoleni totesi vain miehelleen, että kun sinäkin oot syöny niin katotaan jääkö vieraille sit vielä. Eihän tässä siis muuten mitään, mutta kun he vierailevat meillä, ruokaa on aina tarjolla varsinkin runsaasti(varsinkin vielä ennen lähtöä, kun matkaa kuitenkin on se n. 400 km), ja mekin olimme viimeksi sitten sen aamupalan syöneet. Lopulta myös meille riitti jokaiselle muutama lusikallinen italianpataa. Kyllä tässä vaiheessa oli jo vähän sanaton olo.

 

Yksi entinen kaverini kutsui minut ja lapseni lounaalle joten ei oltu syoty taikka otettu evaita mukaan kylaan mentaessa. Lapset siina leikki aikansa ja lopulta emanta kutsui syomaan. Meita oli siis yhteensa 2aikuista ja 3 lasta ja kaikki mita oli tarjolla oli veteen tehty peruna-parsakaali muussi. Ei mitaan muuta. Juomaksikin oli vain vetta. Kyllahan me sita syotiin mutta ei silla kylla kenenkaan vatsa tayttynyt. Sittemmin selvisi ettei kyseinen henkilo oikeasti osaa tehda ruokaa, vaikkakin jotain edistysta on sentaan tapahtunut mutta paadyin siihen etta siella kaydessa vein aina ainakin jonkun pussin hedelmia tai leipaa mukanani koska en halunnut lasten olevan nalissaan.

 

Kaikki ihmiset eivät ole täydellisiä kestittäjiä, oikeasti jollekin ei tule mieleen että voisi esim. kahvit tarjota. Joskus saatan olla itsekin niin hajamielinen, mutta onneksi vieraani ovat uskaltaneet kysyä sitä kahvikupposta

Kutsutuille vieraille on aina jotain tarjolla, yllärivieraille ei aina. On tullut itsekin kaivettua parit digestive-keksit käärön pohjilta. Ei aina ole ollut varaa/mahdollisuutta lähteä kauemmas kauppaan. Tällöin olen kyllä sanonut suoraan että talous ei ole parhaimmillaan, olen pahoillani ettei ole muuta tarjota. Mutta ymmärrän että kaikki eivät halua puhua raha-asioistaan.

Kävimme yhdellä tuttavalla kylässä ja hän paljasti vasta kahvittelun jälkeen että oli laittanut leipomuksiin kuukausia vanhoja ainesosia. Hekotteli tyytyväisenä, en tiedä saiko jotain tyydytystä asiasta.

 

Kyllä se niin on, että hyvä antaa vähästään, mutta paha ei paljostakaan. Aina on meillä tarjottu vieraille jotain, pitkänmatkalaisillekin ruokaa, mutta sitte taas muutamalla sukulaisella ei yleensä saa mitään (rahaa kyllä olis).

 

Setäni, joka on alkoholisti (keittiöhygienia hänen ulkoisen habituksen perusteella aika epäilyttävä..) tarjosi kerran kahvin kanssa siivutettua banaania, jonka päällä suklaakastiketta. Oli kesä ja annoksen ulkomuodon perusteella valmistuksesta oli kulunut jo ainakin puoli päivää. Yök, en syönyt vaan laitoin salaa serviettiin jonka kävin vetämässä vessasta alas..

Olimme saaneet kutsun tuplaviisikymppisille, klo 17 alkoivat juhlat ja kun saavuimme paikalle, huomasimme että noin puolet vieraista oli juuri lopetellut ruokailun. Me muut sitten osallistuimme kakkukahveille. Ei siinä mitään, mutta olimme tietenkin varautuneet ruokailemaan (alkamisajankohta!) ja kutsussa oli myös osattu toivoa rahalahjoitusta matkaan joten tuli vähän hönö fiilis, että osa porukasta oli siis "parempia" vieraita kun saivat ruoankin.. Nälkäisenä sitten vedimme niitä kakkukahveja..

 

Mä en ymmärrä niitä jotka laittaa esim. neljälle hengelle tarjolle kolme pullaa. Ei silloin kehtaa ottaa kun joku jää ilman.

 

Ei oo mitään hirveitä tarjoomisia tullu vastaan.
Ketjun perusteella pitää ennen juhlia syödä tai varata omat eväät sekä varata paperia taskuun tai käsilaukkuun, että saa piilottaa homeiset tai muuten epämielyttävät syömiset.

 

Olin töissä kotisiivouksessa. Usein asiakkaat olivat huonokuntoisia, iäkkäämpiä ihmisiä jotka kuitenkin halusivat pärjätä kotonaan. Monilla ei käynyt useinkaan vieraita ja kauppakäynnitkin hoidettiin kuten kunto antoi periksi. Tästä syystä usea asiakas toivoikin minun juovan kahvit heidän kanssaan ja kattoivat pöytään mitä kaapeista sattui löytymään. Ihana ajatus ja ymmärrän hyvin kuinka mukavaa on saada hetkeksi seuraa mutta ongelmaksi muodostui juuri nämä tarjottavat. Vanhempi kansa kun tuppaa säilyttämään voit ja margariinit pöydällä jääkaapin sijasta. Tomaateista leikataan vihreät näkyvimmät täplät veke. Leivästä ei. Silloin kun juusto on muuttanut reunoistaan väriä kuten kinkkukin jonka päiväys on mennyt umpeen viikko sitten ja maito kelluu kahvin pinnalla- tulee väkisinkin olo että tästä ei hyvä seuraa. Iän myötä näkö ja maku- sekä hajuaistit heikkenevät eikä monille ollut niin nuukaa jos eväät eivät olleet enää niin priimaa. Oli kiusallista koittaa olla loukkaamatta rouvia jotka kuitenkin itse söivät hyvällä ruokahalulla ja tahtoivat pienistä varoistaan tarjota hiukan energiaa ja hetken tauon minullekin. Aloittaessani sen virheen sitten tein että koitin pitkin hampain jauhaa selvästi pilalle menneitä karjalanpiirakoita härskillä voilla ja homeella ryyditettynä kunnes rohkenin kiireeseen vedoten myöhemmillä käynneillä kieltäytyä kohteliaasti. Sinäänsä surullista sillä aikaa pieneen jutusteluun olisi varmasti hetki löytynyt mutta vatsani ei ollut samaa mieltä. Joskus kyselin josko he haluaisivat minun piipahtavan heille lähikaupassa. Jos ei muuten niin hakemassa ne painavimmat ostokset.

 

Miehen nuorimman mutsi on lievästi sanottuna terveyshenkinen ruokapuolessa.

Oli sitten leiponut lapsosensa päiväkotiin joulujuhliin "piparkakkuja". Suunnilleen kolminkertaisen paksuja suomalaisversioihin. Kovia, kuivia, mauttomia, mitäänsanomattomia. Ja luonnollisesti olivatkin, koska oli naftannut sokerista ja rasvasta puolet veks ja vielä lisännyt jauhojen määrää ja niistäkin osa oli tattarijauhoja.

Nii ja kun mausteetkin ovat suunnilleen saatanasta, eiväthän ne nyt ainakaan lasten suuhun sovi...

(eipä niillä näyttänyt menekkiä oleva, itsekukin järsi pipariaan ja kai sujautti sen taskuun, veskaan tai vaikka kuusenjalkaan kunhan uskoivat olevansa piilossa)

 

Ajelin pari sataa kilometriä kutsuttuna tapaamaan erästä miestä jonka kanssa oli sutinaa. Yökyläily oli sovittu, ja odotin hauskaa iltaa, että esittelee omaa kaupunkiaan jne.

Sen lisäksi ettei tehty mitään, oltiin vaan sen masentavassa kämpässä (ei telkkua, nettiä, musaa, mitään) niin tarjoilu oli jäätävä kaikin puolin, eilisen jauhelihakastikkeen jämät, eikä edes oikeastaan tarjonnut sitä vaan sanoi nyt syövänsä itse.