Ruikuttavan omegamiehen kosto. Älä katso videota, jos asiat jäävät pyörimään päähäsi ja olet herkkä.

en oo viellä lopussa mut tulee mieleen et tää kirjottaja on ollu joskus kiusaaja.

Eipä tainnut olla, oon näköjään ollut sen kanssa samaan aikaan koulussa...

 

se tuli vaan mieleen miten olkia kohauttmal sivuutti kiusaamis aiheen siin alku puoliskolla.

 

Oman kokemukseni takia tähän aiheeseen kommentoin.
Toki varmaan yksilöllistä, mutta mun kokemuksen perusteella työssänsä aloittava
osaa ottaa ihmiset helpommin ihmisinä huomioon (ilmeisesti epäammattimaisuutta), kuin alan
ammattilainen, joka mun käsityksen mukaan on jo paatunut.
(ilmeisesti ammattimaisuutta)

Tämä on hyvä pointti. Olen itse terminaalivaiheen syöpäpotilas ja meidän "vertaistukihuoneessamme" (lue "huoneessa, jossa meitä säilytetään silloin kuin ei grillata, lähetetä kotiin, pistetä, koepalasleikellä tms.") on aika yleinen puheenaihe, että kuka hoitaja on "epäpätevä" (eli sellainen, joka ei tule kestämään työssä, koska on siihen liian herkkä) - ja nimenomaan se hoitaja on halutuin ja toivotuin suorittamaan mitä tahansa toimenpidettä. Hänestä melkein tapellaan.

Rankoissa paikoissa pitempään selviävät hoitajat joutuvat väkisinkin kovettamaan itsensä - ja kova, kylmä hoitaja vierelläsi ei ole jotain, mitä toivot, kun kipu on kova...

 

Minua ihmetyttää, mistä ihmeestä se harha joukkomurhan hienoudesta tulee. Onko olemassa sellaisia suht yleisiä yhteisöjä/medioita, joissa näitä surmia ihan avoimesti ihaillaan, vai mistä se tulee? Media kyllä aika hyvin mielestäni on välttänyt sankaritarinoiden kertomisia näiden henkilöiden kohdalla ja näissä keskusteluissakin yleisesti mietitään, mitä _vikaa_ näissä tyypeissä on. En kyllä muista törmänneeni kertaakaan näitä henkilöitä ihannoivaan julkiseen mielipiteeseen. Elävätkö nämä tyypit sitten jossain pienessä nettiyhteisössä, jossa näitä sankarikuvitelmia ruokitaan, vai mikä tämä juttu on? Vai onko ihmismieli taipuvainen kuvittelemaan, että pystyy juuri tämän teon kääntämään itselleen positiiviseksi ansioksi, vaikka muut eivät siihen pystyneet?

Tuskin tämäkään poika toivoi, että hänestä jälkeenpäin puhutaan aspergertapauksena tai syrjäytyneenä kiusattuna. Vai toivoiko?

 

Tämä on hyvä pointti. Olen itse terminaalivaiheen syöpäpotilas ja meidän "vertaistukihuoneessamme" (lue "huoneessa, jossa meitä säilytetään silloin kuin ei grillata, lähetetä kotiin, pistetä, koepalasleikellä tms.") on aika yleinen puheenaihe, että kuka hoitaja on "epäpätevä" (eli sellainen, joka ei tule kestämään työssä, koska on siihen liian herkkä) - ja nimenomaan se hoitaja on halutuin ja toivotuin suorittamaan mitä tahansa toimenpidettä. Hänestä melkein tapellaan.

Rankoissa paikoissa pitempään selviävät hoitajat joutuvat väkisinkin kovettamaan itsensä - ja kova, kylmä hoitaja vierelläsi ei ole jotain, mitä toivot, kun kipu on kova...

Mutta toivot, että siinä vierellä on kuitenkin joku? Se "kova ja kylmä" hoitaja pysyy siinä ja hoitaa työnsä.

 

Se syrjäytymisen ehkäiseminen on vain niin järkyttävän vaikeaa.

mitä sa tarkotat syrjäytymisellä kun jotkut valitsee sen että jättäytyy kilpailu ja tulos yhteiskunnan ulkopuolelle ja elää toisenlaista elämää. 9MM mut nyt meen tää ol inopeesti nyt kirjotin

 

Minua ihmetyttää, mistä ihmeestä se harha joukkomurhan hienoudesta tulee. Onko olemassa sellaisia suht yleisiä yhteisöjä/medioita, joissa näitä surmia ihan avoimesti ihaillaan, vai mistä se tulee? Media kyllä aika hyvin mielestäni on välttänyt sankaritarinoiden kertomisia näiden henkilöiden kohdalla ja näissä keskusteluissakin yleisesti mietitään, mitä _vikaa_ näissä tyypeissä on. En kyllä muista törmänneeni kertaakaan näitä henkilöitä ihannoivaan julkiseen mielipiteeseen. Elävätkö nämä tyypit sitten jossain pienessä nettiyhteisössä, jossa näitä sankarikuvitelmia ruokitaan, vai mikä tämä juttu on? Vai onko ihmismieli taipuvainen kuvittelemaan, että pystyy juuri tämän teon kääntämään itselleen positiiviseksi ansioksi, vaikka muut eivät siihen pystyneet?

Tuskin tämäkään poika toivoi, että hänestä jälkeenpäin puhutaan aspergertapauksena tai syrjäytyneenä kiusattuna. Vai toivoiko?

Varmaan niillä on jotain omia sekopääsivustoja.

Ei oo mitään yleistä ajatusta että murhaaminen olisi hienoa, mutta murhaajille annetaan paljon uutistilaa. Heillä on vielä ikäänkuin sellainen suoja, ettei kovin rankasti saa heitä arvostella, vaan pikemminkin etsitään syitä tapahtuneeseen. Yleensä ei koskaan pääsytä siihen, että henkilö olisi yksinkertaisesti syyllinen ja halveksittava, vaan löydetään aina jokin selittävä tekijä. Ehkä se antaa kuvaa, että tekoa jollain tasolla ymmärretään ja että se kuitenkin jostain saisi oikeutuksen.

 

Varmaan niillä on jotain omia sekopääsivustoja.

Ei oo mitään yleistä ajatusta että murhaaminen olisi hienoa, mutta murhaajille annetaan paljon uutistilaa. Heillä on vielä ikäänkuin sellainen suoja, ettei kovin rankasti saa heitä arvostella, vaan pikemminkin etsitään syitä tapahtuneeseen. Yleensä ei koskaan pääsytä siihen, että henkilö olisi yksinkertaisesti syyllinen ja halveksittava, vaan löydetään aina jokin selittävä tekijä. Ehkä se antaa kuvaa, että tekoa jollain tasolla ymmärretään ja että se kuitenkin jostain saisi oikeutuksen.

Mutta haluavatko nämä henkilöt tosiaan, että heidän surullista menneisyyttään mielenterveyspotilaina tai koulukiusattuna ruoditaan julkisuudessa. Esim tässä tapauksessa tulee kyllä käsitys, että tämä henkilö ihan oikeasti haluaa tulla muistettavaksi alfauroksena, jonka vastustamattomuutta kukaan ei ajoissa huomannut. Se koulukiusatun rooli on aika kaukana tästä.

 

Minua ihmetyttää, mistä ihmeestä se harha joukkomurhan hienoudesta tulee. Onko olemassa sellaisia suht yleisiä yhteisöjä/medioita, joissa näitä surmia ihan avoimesti ihaillaan, vai mistä se tulee? Media kyllä aika hyvin mielestäni on välttänyt sankaritarinoiden kertomisia näiden henkilöiden kohdalla ja näissä keskusteluissakin yleisesti mietitään, mitä _vikaa_ näissä tyypeissä on. En kyllä muista törmänneeni kertaakaan näitä henkilöitä ihannoivaan julkiseen mielipiteeseen. Elävätkö nämä tyypit sitten jossain pienessä nettiyhteisössä, jossa näitä sankarikuvitelmia ruokitaan, vai mikä tämä juttu on? Vai onko ihmismieli taipuvainen kuvittelemaan, että pystyy juuri tämän teon kääntämään itselleen positiiviseksi ansioksi, vaikka muut eivät siihen pystyneet?

Tuskin tämäkään poika toivoi, että hänestä jälkeenpäin puhutaan aspergertapauksena tai syrjäytyneenä kiusattuna. Vai toivoiko?

Netistä löytyy pieniä samanmielisten yhteisöjä, joissa joukkosurmia ihannoidaan. Mediassa surmaajia ei ihannoida, mutta heidät tuodaan koko maailman tietoisuuteen kuvien kera.

Nämä surmaajat kokevat, että heillä ei ole minkäänlaista valtaa ja valtaa taas pidetään alfamiehen ominaisuutena. Tappamalla muita he saavat vallan itselleen ja kai näin kuvittelevat, että heitä pidetään alfamiehinä, koska nyt valta on heillä. Sellainen termi kuin aggrieved entitlement tuo mielenkiintoisen näkökulman asiaan. Googlella löytyy tietoa, jos kiinnostaa.

 

Mutta haluavatko nämä henkilöt tosiaan, että heidän surullista menneisyyttään mielenterveyspotilaina tai koulukiusattuna ruoditaan julkisuudessa. Esim tässä tapauksessa tulee kyllä käsitys, että tämä henkilö ihan oikeasti haluaa tulla muistettavaksi alfauroksena, jonka vastustamattomuutta kukaan ei ajoissa huomannut. Se koulukiusatun rooli on aika kaukana tästä.

No ei kai missään oo mistään hänen kiusaamisesta ollutkaan? Sain käsityksen, että ei ollut vaan kavereita. Ja itsehän kertoi ettei saanut seksiä, että sen vissiin ainakinnhalusi olevan puheenaihe.

 

Manifestissaan hän kuvailee koko elämäänsä, syntymästään veritekoon asti. Ihmettelisin miksi hän ei kertoisi mahdollisesta kaltoinkohtelusta.

Monilla ihmisillä on halu löytää syy ympäristöstä, mieluiten huonoista vanhemmista, koska asia on silloin helpompi käsitellä ja ymmärtää. On paljon vaikeampaa kohdata se todellisuus, että ihminen voi tehdä kamalia tekoja vaikka olisi saanut maailman parhaan kasvatuksen. Että jotkut ihmiset voivat syntyä valmiina tekemään pahoja tekoja.

Lapsuus on kuitenkin perusta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa syntyy traumoja, sitä pidemmälle se vaikuttaa.
Tuolla pojalla on ollut vain 22v aikaa elää elämää ja siitä koko 22 vuoden ajaltahan se kertyy, eikä esim. vain parilta vuodelta.

 

Mutta haluavatko nämä henkilöt tosiaan, että heidän surullista menneisyyttään mielenterveyspotilaina tai koulukiusattuna ruoditaan julkisuudessa. Esim tässä tapauksessa tulee kyllä käsitys, että tämä henkilö ihan oikeasti haluaa tulla muistettavaksi alfauroksena, jonka vastustamattomuutta kukaan ei ajoissa huomannut. Se koulukiusatun rooli on aika kaukana tästä.

Kyseinen poikahan ei pitkässä manifestissaan kerro diagnoosejaan, vaikka viittaakiin lääkäreihin ja terapeutteihin, eikä myöskään kerro kiusaamisesta muuta kuin ohimennen manitsee, että häntä kiusattiin. Selvästi siis ei halua, että hänet nähdään kiusattuna mielenterveyspotilaana. Toisaalta hän ei todennäköisesti edes ymmärrä, että hänet voitaisiin nähdä näin.

Juuri kyseisessä manifestissa on erikoista se miten tarkasti hän kertoo tapahtumista, joissa hän vaikuttaa säälittävältä ja huonosta itsetunnosta kärsivältä pikkupojalta. Ehkä asperger vaikuttaa tässä niin, että hän kertoo näistä tapahtumista. Joku muu ei ehkä olisi halunnut tuoda näitä muiden tietoisuuteen sen pelossa, että hänet nähtäisiin heikkona yksilönä.

Koko manifestista ylipäätänsä huokuu omituinen kombinaatio syvää alemmuudentunnetta ja syvää ylemmyydentunnetta. Hän tuntee samanaikaisesti itsensä huonommaksi kuin kaikki muut ja paremmaksi kuin kaikki muut.

 

Netistä löytyy pieniä samanmielisten yhteisöjä, joissa joukkosurmia ihannoidaan. Mediassa surmaajia ei ihannoida, mutta heidät tuodaan koko maailman tietoisuuteen kuvien kera.

Nämä surmaajat kokevat, että heillä ei ole minkäänlaista valtaa ja valtaa taas pidetään alfamiehen ominaisuutena. Tappamalla muita he saavat vallan itselleen ja kai näin kuvittelevat, että heitä pidetään alfamiehinä, koska nyt valta on heillä. Sellainen termi kuin aggrieved entitlement tuo mielenkiintoisen näkökulman asiaan. Googlella löytyy tietoa, jos kiinnostaa.

Joo siis varmasti noita nettisivustoja löytyy. Mutta kai he sentään näkevät sen "virallisenkin" uutisoinnin aiheesta. Luulisi, että se, millaisena he jäävät suuren yleisön tietoon olisi merkittävämpi, kuin näiden marginaalisten joukkosurmasivustojen mielipide.

 

Mutta sä unohdat tässä nyt sen aspergerin (ja mahdolliset muut mielenterveysongelmat). Hän ei näe maailmaa samalla tavalla kuin sinä ja minä. Meitä 4 vuoden ikävä aikuisuus ei musertaisi, mutta hän ei ole samanlainen kuin me. Omien sanojensa mukaan ensimmäiset 12 vuotta hänen elämästään olivat onnellisia.

En ole selvitellyt tapauksen taustoja, mutta useat,eivät kaikki mielensairaudet kehittyvät pikkuhiljaa myöskin esim.lapsuuden jatkuvasta traumatisoivasta ympäristöstä.

 

Joo siis varmasti noita nettisivustoja löytyy. Mutta kai he sentään näkevät sen "virallisenkin" uutisoinnin aiheesta. Luulisi, että se, millaisena he jäävät suuren yleisön tietoon olisi merkittävämpi, kuin näiden marginaalisten joukkosurmasivustojen mielipide.

Tässä on ehkä nyt sellainen ongelma, että yritetään rationalisoida sairaan mielen ajatuksenjuoksua.

 

No ei kai missään oo mistään hänen kiusaamisesta ollutkaan? Sain käsityksen, että ei ollut vaan kavereita. Ja itsehän kertoi ettei saanut seksiä, että sen vissiin ainakinnhalusi olevan puheenaihe.

No joo. Yksinäisyyttään valitti, joten sitä lähinnä ajattelin. Mutta ei sillä nyt ole väliä tässä kohtaa. Lähinnä tarkoitin sitä sankari vs. reppana -asetelmaa. Eikö tosiaan "järki" sano, että suuren maailman silmissä hän on tämän jälkeen lähinnä sitä reppana-osastoa, vaikka pieni ryhmittymä saattaisikin pitää sankarina.

 

Tässä on ehkä nyt sellainen ongelma, että yritetään rationalisoida sairaan mielen ajatuksenjuoksua.

No todellakin. Lähinnä tuosta linkitetystä lehtijutusta tuli mieleen.

 

No joo. Yksinäisyyttään valitti, joten sitä lähinnä ajattelin. Mutta ei sillä nyt ole väliä tässä kohtaa. Lähinnä tarkoitin sitä sankari vs. reppana -asetelmaa. Eikö tosiaan "järki" sano, että suuren maailman silmissä hän on tämän jälkeen lähinnä sitä reppana-osastoa, vaikka pieni ryhmittymä saattaisikin pitää sankarina.

Ilmeisesti ei. Kyllähän hän kirjoitti siitä miten hänet nähdään tämän jälkeen alfamiehenä ja superior magnificent gentlemaninä.

 

Kyseinen poikahan ei pitkässä manifestissaan kerro diagnoosejaan, vaikka viittaakiin lääkäreihin ja terapeutteihin, eikä myöskään kerro kiusaamisesta muuta kuin ohimennen manitsee, että häntä kiusattiin. Selvästi siis ei halua, että hänet nähdään kiusattuna mielenterveyspotilaana. Toisaalta hän ei todennäköisesti edes ymmärrä, että hänet voitaisiin nähdä näin.

Juuri kyseisessä manifestissa on erikoista se miten tarkasti hän kertoo tapahtumista, joissa hän vaikuttaa säälittävältä ja huonosta itsetunnosta kärsivältä pikkupojalta. Ehkä asperger vaikuttaa tässä niin, että hän kertoo näistä tapahtumista. Joku muu ei ehkä olisi halunnut tuoda näitä muiden tietoisuuteen sen pelossa, että hänet nähtäisiin heikkona yksilönä.

Koko manifestista ylipäätänsä huokuu omituinen kombinaatio syvää alemmuudentunnetta ja syvää ylemmyydentunnetta. Hän tuntee samanaikaisesti itsensä huonommaksi kuin kaikki muut ja paremmaksi kuin kaikki muut.

Niin tämä minua lähinnä ihmetyttää, kun ajattelee, miten kaikissa muissakin tapauksissa nämähän sieltä ensimmäisenä kaivetaan. Eli ilmeisesti kuvittelee olevansa täysin erilainen tapaus, kuin muut aiemmin uutisoidut tapaukset.

 

Ilmeisesti ei. Kyllähän hän kirjoitti siitä miten hänet nähdään tämän jälkeen alfamiehenä ja superior magnificent gentlemaninä.

Juu, näin se oli hänen päässä kääntynyt. Ja tää taitaakin olla näille tekijöille yhteistä.

 

No todellakin. Lähinnä tuosta linkitetystä lehtijutusta tuli mieleen.

Lisää asiasta:
Yet vengeful rage provides only pseudopower, as it is merely a reaction to intolerable feelings of powerlessness and humiliation. Nevertheless, there comes a point when this pseudopower is the only defense the avenger has left to ward off the annihilation of his identity. For this reason, when the potential avenger's ego is threatened or hurt “in such a devastating way … the only thing that remains is to persist in the ‘unremitting denunciation of injustice’ ” (Ref. 24, p 189). For certain individuals, there is no turning back or giving up on the “crusade,” because there is a perverse “honor” in refusing to normalize the perceived injustice. Herein lies the “hidden logic of the … avenger” (Ref. 23, pp 83–4): to sustain a perversely heroic “refusal to compromise, an insistence ?against all odds,’ ” lest his heroic fantasy surrender to the reality of a self (or lack thereof) that he finds intolerable (Ref. 24, p 190)

Kyseinen poikakin kirjoitti manifestissaan miten hän sentään yrittää tehdä jotain epäoikeudenmukaisuudelle ja miten se on hänen mielestään parempi vaihtoehto kuin vain hyväksyä tilanne. Sen takia hän ei ymmärtänyt miksi ystävänsä, joka oli neitsyt ei halunnut kostaa muille.

 

Säpäleellä on ihan hyvä pointti, kuten yleensä aina.

 

Niin tämä minua lähinnä ihmetyttää, kun ajattelee, miten kaikissa muissakin tapauksissa nämähän sieltä ensimmäisenä kaivetaan. Eli ilmeisesti kuvittelee olevansa täysin erilainen tapaus, kuin muut aiemmin uutisoidut tapaukset.

No kaipa ne aattelee että kiusaaminen vain antaa oikeutuksen. Tai se, ettei oo ymmärretty ja suosittu. Eikö noi aina oo jotain kostoja...

 

http://jaapl.org/content/38/1/87.full

Tuossa on koko artikkeli, juurikin tuosta kostosta ja sen logiikasta.

 

Mitä ihmettä siinä on jos vintti pimeenä kuvittelee olevansa teon jälkeen joku sankari tms. mitä miettikään. Hullu voi kuvitella olevansa vaikka kiinan keisari, niin se vaan on. ei siinä sillo oo mitää järkee, jota terveet voi ymmärtää. ja eiköhän jossain päin maailmaa kasva seuraava tapaus, joka ottaa mallia sankaristaan.