Mikä on kovin kipu mitä olet kokenut?

Kovin tai sanotaanko veemäisin oli, kun jalkaani tuli ilmeisesti hiusmurtuma. Täytyy sanoa, että se kipu oli jotain todella mielenkiintoista.

 

Pahin kipu on se, kun isoveljeni menehtyi yllättäen. Aikuisena kyllä, mutta liian nuorena. Pari seuraavaa yötä podin todella pahoja mahakipuja.
Muista kivuista... hmm.. ehkä sitten paha migreenikohtaus. Synnytykipu siedettävää, samoin murtuman tms jälkeinen, mutta migreeni+oksentelu + ettei voi mennä makuulle lienee seuraavana listalla.

 

Kun tonttu autoilija tuli kolmion takaa mun moottoripyörän eteen sääriluu ja kyynärpää sanoi naks.

 

tjaa.. äkkiseltään tulee mieleen paksusuolen sekä ruokatorven tähystys, mutta täytynee sanoa että ne ei ehkä kuitenkaan kipeitä toimenpiteitä ollut vaan inhottavia. Laskimoverinäytteen ottaminen oli aika kivulias, ja sen jälkeinen kipu oli kammottavaa... en haluais kokea uudestaan.

 

Synnytyksen ponnistusvaihe ilman kivunlievityksiä. Hyvänä kakkosena tulee jälkisupistukset, jotka seurasivat heti synnytyksen jälkeen synnytyssalissa.

 

Esikoisen menetys hänen ollessaan 15 vuotias (liikenneonnettomuus) oli juuri tälläinen kovin kipu koskaan, se jatkuu ja jatkuu aina vaan...tänään on oikein erikoisen "kipeä" päivä.

:hug: :heart:

 

Tjaa... Multa on nilkasta revenneet nivelsiteet, se oli ikävää. Synnytyskivut oli varmasti pitkäkestoisimmat ja voimakkaimmat, mutta tavallaan helpot sietää: ne oli ihan hyvää kipua, kun synnytys meni ihan hyvin ja normaalisti.

Kamalin kokemus taisi kuitenkin olla sellainen, kun minulle tehtiin leikkaus selkään. Mulla oli siis alaselässä selkärankaan asti ulottuva leikkaushaava, ja se tunne, kun puudutus loppui... Tunnin itkin ja yritin hakea mukavaa asentoa, ennen kuin Tramadol alkoi potkia... Kipu oli kuin iso paperihaava potenssiin tuhat, vittumaista ja voimakasta. Viikon sisään se sama haava vielä tulehtui ja kehitti kivan pikku paiseenalun. Se avattiin osittain ja jätettiin auki. Mun piti kulkea kaksi kuukautta joka päivä puhdistuttamassa haavaa terveydenhoitajalla. Se ensimmäinen viikko, kun haava oli vielä syvä ja vähän tulehtunut, oli koettelemus.

 

Siis sitäkö ns itsemurhapäänsärkyä? Se on kuulemma ihan kammottavan kivuliasta.
yhden ystävän lähipiirissä on henkilö, jolla on tämä Hortonin tauti? ja se on järkyttävän järkyttävän kivuliasta ja elämää rajoittavaa.

Niinhän se on. Itsemurhapäänsärky on sille hyvä nimitys. Neurologille joskus sanoin, että tuntuu sille kuin naula löytäisiin silmään. Toivon vaan, että lapseni eivät saa tätä.

 

Synnytyskivut ennen epiduraalia. Mulla kohdunkaula aukesi 1 cm:stä 10 cm:n noin 1,5 tunnissa, ja ne kivut oli niin kauheita että olin vähän ennen epiduraalia vain puoliksi tajuissani, kipu meni niin överiksi. Epiduraalin jälkeen sitten aukesi taivas. kaikkineen synnytykseen meni vähän vajaa kolme tuntia, eka (ja vika) synnytys.

 

[QUOTE="Vierastaja";29943883]Niinhän se on. Itsemurhapäänsärky on sille hyvä nimitys. Neurologille joskus sanoin, että tuntuu sille kuin naula löytäisiin silmään. Toivon vaan, että lapseni eivät saa tätä.[/QUOTE]

: / onko se perinnöllistäkin?

 

Supparit ja päänsärky.

 

Hmmm
En tiedä keskenmenossa ne supstukkset ennen sikiön syntymää ( yli 10 vk ) vaiko polven tähystyksen jälkeen alkanut kipu jota kesti sitten yli puoli vuotta. Tai jos pyörtymistä pidetään jonain mittarina niin silloin kärkeen menee se kun mulle laitettiin korvikset ollessani 9 v ja pyörryin.

Vastaan kyllä tuon polvikivun kuitenkin. Lääkkeinä meni niin Buranaa, Panadolia, Panacodia, Lyricaa.... ja taisipa olla jotain muutakin.

 

Se kun syöpää sairastaes mun limakalvot kuivu hoitojen takia ja sen takia tuli peräaukon seudulle pari kertaa repeämiä. Se kipu oli oikiasti aiva järkyttävää. Otin burana 400mg ja se oli aiva yhtä tyhjän kans. Oon istunu nojatuolis yön nuokkuen ja välillä itkien kipua. Päivystykseen ku menin niin pääsin aika nopiaa omaan huoneeseen ja sain kipulääkityksen. Kotona olles tuosta eteenpäin panacod oli se joka autto. Suoraan sanottuna pelotti käydä paskalla ku pelkäs uusia repeämiä.

Onhan täs muitaki kipuja ollu elämän aikana niin fyysisesti ku henkisesti, mutta tuo on jääny pahimpana mieleen.

 

: / onko se perinnöllistäkin?

Taipumus siihen on perinnöllistä. En muista tarkkaan lukuja, mutta olisiko ollut noin 20 pros mahdollisuus lapsilla sairastaa nortonia. Vielä mitään ei ole ollut, mutta itelläkin alkoi vasta 27v. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

 

Kammottavia kipuja joutuu ihmiset kärsimään

 

Mä nyt mietin, että olisko kuitenkin ne kamalat kome kertaa saadut päänsäryt pahempia kuin synnytyskivut...hmmm... kummassakin oli kivut niin kovat, että yrjöt lens, ja luulin kuolevani. Ja sitten toivoin kuolevani. Sanon siis, että yhtä pahoja...

 

Synnytyksessä sain neljännen asteen repeämät, muistaakseni jotain 27tikkiä. Itse synnytys oli jo oma juttunsa mutta seuraavan kuukauden vessareissut oli ihan hirveitä sen peräaukon repeytymisen kanssa. Särkylääkkeistä ei ollu mitään apua.

 

Aika vähän kipua on tähän elämään tullut koettua mutta pahin fyysinen kipu on ollut raskausajan kestänyt hermosärky selässä säteillen nilkkaan saakka,ilman kipulääkkeitä koko raskausaika tietenkin. Henkinen kipu vie voiton mennen tullen.

 

Synnytyksiin liittyvät kivut

 

Kohdun ulkoinen raskaus. Kaksosten synnyttäminen ei ollut mitään siihen verrattuna vaikka toinen vauvoista oli perätilassa.

 

Selkäsärky, issiaskipu. Makasin sängyssä ja itkin, en päässy itse sängystä ylös enkä suostunut lähtemään lääkäriin, en voinut ajatellakaan mitään päivystysreissua siinä kivussa. Makasin siis sängyssä ja itkin. Synnytykset ilman kivunlievitystä oli lastenleikkiä tuohon kipuun verrattuna. Onneksi se selkäkipu oli raskausaikana, joten se helpotti kun maha muutti asentoa, ja loppui synnytykseen.

 

Migreeni. Kakkosena hyvin vaikean ummetuksen ja suuren määrän laksatiivia aiheuttaneet tuntikausia kestävät vatsakrampit.

 

TOP3:

1: Jälkisupistukset. Kipu oli jotain ihan hirveää! Koko kroppa meni kramppiin, kaikkiin lihaksiin sattui aivan saatanasti, en voinut kun itkeä ja heijata itseäni kontallani lattialla.

2. Migreeni kohtaus johon luulin kuolevani, niin hirveää se tuska oli.

3. Supistukset synnytyksessä. Luulin että varsinainen vauvan ulostulo olisi se mikä sattuu, mutta omalla kohdalla supistuskivut olivat jotain niin järkyttävän viiltävää tuskaa etten osaa edes kuvailla niitä. Pahemmaksi teki kai se etten osannut varautua niin kovaan kipuun.

 

Synnytyskipu jäi kyllä toiseksi sille kun laitatin itselleni geelikynnet.... Sain jonkun ihme allergia kohtauksen kun käsi tungettiin siihen uv valoon. Ihan kuin neuloja olisi tungettu kynnen alle, IHAN KAMALA!

 

Synnytyskipu jäi kyllä toiseksi sille kun laitatin itselleni geelikynnet.... Sain jonkun ihme allergia kohtauksen kun käsi tungettiin siihen uv valoon. Ihan kuin neuloja olisi tungettu kynnen alle, IHAN KAMALA!

Ei se mikään allergiakohtaus ollut, se polttelun ja kirvelyn tunne tulee aina. ainakin kaikille mun tutuille. Se kestää hetken ja sit laantuu. Yleensä laitan ne sinne valoon pikkuhiljaa, ja kun alkaa sattumaan, otan pois se on kyl iha kauheeta.

Mutta siis synnytyskivut tulee ekana, hyvänä kakkosena keskenmenon jälkeiset cytotecin aiheuttamat supparit, kohtutulehdus ja nielu-ja kitarisaleikkauksen jälkeiset aamut kun vain itkin, ennenkun sain panacodia naamaan. Ihania muistoja.