Pin miten sinä jaksat tuota joka yö?

Toi unikoulu sairaalassa kuulosti ihan kauhealta, siis ihan kauhealta. Sydäntä riipaisee kun ajatteleekin lapsen kouristavan raivoa ja mahdollista kipua siellä ihan yksin ja vain 5-15min itkun jälkeen joku tuntematon käy siellä. Tuli fyysisestikin paha olo kun ajattelinkin. Ehkä eri asia jos se olisi vain sellaista perus itkeskelyä ja selkeämmin vain tottumista heräilyyn, mutta ainakaan tässä tilanteessa en voi kuvitellakaan.

Minä en yleensä kannata näitä huudatustyylisiä unikouluja, enkä sellaista omalle vauvallenikaan toteuttanut, vaikka hän tosiaan heräili yli vuoden ajan 10-12 kertaa yössä. Mutta tuota videota katsellessani tuli mieleen, että lapsi ei vaan osaa nukkua ja on siksi yliväsynyt ja raivoissaan. Kipeältä hän ei mielestäni näyttänyt tai kuulostanut. Joten jos ei muu auta, niin itse miettisin olisiko kuitenkin pienempi paha opettaa lapsi nukkumaan "kovin keinoin" kuin jatkaa tuollaista loputtomiin.

Vaikka ensi sijassa kyllä haluaisin lapsen siihen unitutkimukseen, siis että ne käyrät otettaisiin niin että itse saisi olla läsnä ja hoitaa heräilyt normaaliin tapaan. Mutta jos siitä ei mitään uutta ja mullistavaa paljastuisi, niin olisin valmis unikouluunkin.

Meidän vauvalla oli sellaista perusitkeskelyä, jos edes ehti itkemään, koska olen itse herkkäuninen. Hänen kohdallaan en huudatusunikoulua harkinnut juuri siksi, että vauva ei itse heräilystään kärsinyt, me vanhemmat (lähinnä minä, kun imetin) vain.

 

Esikoiseni oli vauvana sairaalassa pari yötä tarkkailtavana, nukkui kuulemma siellä pääasiassa kuin pieni porsas. Kuulemma usein vauvat hämmentyvät uudesta paikasta ja sen takia nukkuvat. Kotona oli sitten taas tuttua ja turvallista... Mutta meillä ei heräily kyllä noin pahaa ollut, tosin en saanut videota auki, mutta hurjalta kuulostaa. Kyllä kannattaa yrittää hänet sairaalaan saada seurattavaksi, totta kai ajatus on ahdistava, mutta jospa sen jälkeen lääkärit ottaisivat tosissaan asiasta selvää! Kokemusta on juuri tuosta "katsotaan nyt diipadaapa, se on jokin vaihe, onko äiti vähän väsynyt" - tyyppisistä asenteesta... Toivon todella, että saatte apua!

 

[QUOTE="Jenis";29924469]Tää kuulostaa samalta kuin meidän neuvolan unikoulu. Ei vaan naurata juurikaan siinä vaiheessa, kun lasta on jo tutkittu ja perhettä haastateltu vuosikaudet... jotain järeämpiä keinoja alkaa olla vailla tuossa vaiheessa, tiedän kokemuksesta. Aina niitä keinoja ei vain ole, kuten meidän tapauksessa. Kuopus on tosiaan kohta 5, ja oma unirytmi tuskin palautuu ikinä [/QUOTE]

Juuri niin, ei mitään haastatteluja enää. Kunnon unikouluun vaan, jossa tutkitaan aivokäyriä myöten unen laatua.

 

Mille kaikelle lapsella on todettu allergia? Onko otettu vasta-ainetestit (verikoe) ja ihotestejä kattavasti? Mä varmaan karsisin ruokavalion hetkeksi minimiin. Jos teillä on joku "varma" ruoka-aine niin sitä pelkästään esim viikko ja sitten HITAASTI ruoka-aine kerrallaan lisää. Ainakin viikko yhtä ennen kuin toista lisäksi/tilalle.
Mitä maitoa lapsi saa?

Mulla todettiin itsellä voimakkaita allergioita jokin aika sitten ja olo oli tosi huono ennen sitä, normalisoitui kyllä kun tiesin mitä välttää mutta ei heti, useampi viikko, jopa kuukausi meni siihen että pääsin jonkinlaiseen balanssiin. En tiedä miten oot esim. noita iltapaloja kokeillut (kuinka pitkään aina samaa) mutta aikaa siihen kuluu ihan tolkuttomasti jos haluaa varmoja tuloksia.

Onko häneltä otettu kakkanäyte? Eikö siitäkin voi jotain suolistojuttuja tutkia..?

 

Kävin vielä katsomassa nuo taltioinnit. Suloinen lapsi

Mutta minusta näytti että lapsi on yliväsynyt ja venkoilee kun harmittaa hereilläolo. Meillä oli vastaavanlaista joskus vauva-aikaan ja siihen auttoi kapalointi. Yli vuodenikäiselle se ei tietenkään enää ole paikallaan mutta miten olisi se että peittoa tiukasti patjan alle?
Minäkään en tykkää huudattamisesta, mutta kun kaikki muu on kokelitu voi tassuttelu ja omaan huoneeseen siirtäminen olla ainut keino päästä eteenpäin. Meneehän siinä tovi lattialla nukkumiseen mutta se on sen arvoista. Meillä ei mikään tapahtunut nopeasti ja kertaheitolla vaan oli kuukausien ja vuosien harjoittelun tulos se että nykyään nukutaan 10 tuntia putkeen (kohta 5v)

 

No miten lääkärissä meni?

 

No oli selkeästi hyvä näyttää video, heti tuli aika neurologille ja vatsan alueen rakenteet myös ultrataan huomenna. Sanoi heti videon nähtyään, ettei usko allergiaan tai refluksiaan yhtään. Voisi ehkä herätellä, mutta ei tuolla tavalla.

Tuli samalla tosi paha olo ja pelokkaan toiveikas ja jotenkin helpottunutkin, sekava olotila.
Voi kunpa kyseessä ei olisi mitään pysyvää ja vakavaa.

 

Pyysi lähettämään videon puhelimeensa ja lääkäri näyttää sen ennen aikaamme neurologille ja keskustelee siitä.

 

Onko koskaan tutkittu onko kyse infantiilispasmeista?

 

Onko koskaan tutkittu onko kyse infantiilispasmeista?

Ei ole, mutta nythän aletaan kunnolla tutkimaan myös ne epilepsian muodot.

 

Ei ole, mutta nythän aletaan kunnolla tutkimaan myös ne epilepsian muodot.

Hyvä juttu.

(Toivotaan tietysti että siinä tutkimusten aikana ongelma menee itsestään ohi...)

 

No oli selkeästi hyvä näyttää video, heti tuli aika neurologille ja vatsan alueen rakenteet myös ultrataan huomenna. Sanoi heti videon nähtyään, ettei usko allergiaan tai refluksiaan yhtään. Voisi ehkä herätellä, mutta ei tuolla tavalla.

Tuli samalla tosi paha olo ja pelokkaan toiveikas ja jotenkin helpottunutkin, sekava olotila.
Voi kunpa kyseessä ei olisi mitään pysyvää ja vakavaa.

Toivotaan parasta.
Hyvä että asiaa aletaan tutkimaan. Turha spekuloida mitä saattaa olla, vaikka ainahan sitä tulee mietittyä. Sama rakas poika hän on silti, oli mitä oli (jos nyt yleensä mitään on).:hug:

Voimia!

 

Hyvä että aletaan kunnolla tutkia!

Se kyllä taitaa olla että aina pitäis olla "todisteita" eli kuvaa/videota, päiväkirjaa oireista yms. Mutta kun on oikeen väsyny niin tollasten tekeminen saattaa tuntua ylivoimaiselta, eikä välttämättä tuu edes mieleen.

Tsemppiä! :hug:

 

Toivotaan parasta.
Hyvä että asiaa aletaan tutkimaan. Turha spekuloida mitä saattaa olla, vaikka ainahan sitä tulee mietittyä. Sama rakas poika hän on silti, oli mitä oli (jos nyt yleensä mitään on).:hug:

Voimia!

On, mitä enemmän vihan tunteita (joita ikävä kyllä myös tulee väsyneenä), sitä enemmän ja kovemmin ihan takertumalla rakastaa. Mun on esim paljon vaikeampi jättää tätä lasta hoitoon, kun sitä superhelppoa esikoista oli, vaikka luulisi jaksamisen vuoksi olevan toisinpäin. Saatan esim itkeä ikävää jos käyn leffassa mieheni kanssa ja ero ahdistaa, pakko melkein juoda jotain, että kykenee unohtamaan ja rentoutumaan edes hetkeksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin... Esikoisen kanssa ei ollut mitään fiiliksiä, etteikö voisi jättää ja ottaa omaa aikaa välillä.

 

On, mitä enemmän vihan tunteita (joita ikävä kyllä myös tulee väsyneenä), sitä enemmän ja kovemmin ihan takertumalla rakastaa. Mun on esim paljon vaikeampi jättää tätä lasta hoitoon, kun sitä superhelppoa esikoista oli, vaikka luulisi jaksamisen vuoksi olevan toisinpäin. Saatan esim itkeä ikävää jos käyn leffassa mieheni kanssa ja ero ahdistaa, pakko melkein juoda jotain, että kykenee unohtamaan ja rentoutumaan edes hetkeksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin... Esikoisen kanssa ei ollut mitään fiiliksiä, etteikö voisi jättää ja ottaa omaa aikaa välillä.

Ymmärrän ihan täysin.
Onneksi tää on vaan vaihe, joka menee ohi.
Loppujen lopuksi pieni hetki elämässä jota ei muista lähestulkoonkaan
samalla voimalla mitä nyt. Sä olet varmasti myös kasvanut ihmisenä ihan pakolla.
Jos nyt jotakin positiivista on pakko tästä keksiä (no ei ole, mutta ainahan mä yritän).
Vaikeudet vahvistaa myös liittoa, nyt ei pikkukivet tunnu enää missään ja saa tulla eteen vähän isompaakin musua, te ette kaadu.

 

Ymmärrän ihan täysin.
Onneksi tää on vaan vaihe, joka menee ohi.
Loppujen lopuksi pieni hetki elämässä jota ei muista lähestulkoonkaan
samalla voimalla mitä nyt. Sä olet varmasti myös kasvanut ihmisenä ihan pakolla.
Jos nyt jotakin positiivista on pakko tästä keksiä (no ei ole, mutta ainahan mä yritän).
Vaikeudet vahvistaa myös liittoa, nyt ei pikkukivet tunnu enää missään ja saa tulla eteen vähän isompaakin musua, te ette kaadu.

Haaveilen aina siitä, että mieheni kanssa joskus vielä muistellaan päätä pudistellen tätä aikaa ja tämä on vain enää menneisyyttä.
Olisi ihanaa sanoa taas, että on niin ihanaa ja kaunista koko elämä.

 

Olipa hyvä että otit videon! Sitä ei ehkä sanallisesta selityksestä käsitä minkälaista se teillä on. Onneks pääsette ultraan heti huomenna, onko neurologikin samaan aikaan? Oli mitä oli, pääasia että selviää ja lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa. Tsemppiä!!

 

Olipa hyvä että otit videon! Sitä ei ehkä sanallisesta selityksestä käsitä minkälaista se teillä on. Onneks pääsette ultraan heti huomenna, onko neurologikin samaan aikaan? Oli mitä oli, pääasia että selviää ja lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa. Tsemppiä!!

Juu ovat perätysten, muistaakseni vatsan ultraus ensin.

Samalla kuvataan isomman lapsen kaula, eli kunnon rytäkällä kaikki asiat mitä voi näin alkuun toivoa.

 

Aattele, vuorokaudessa selviää tosi paljon (toivottavasti!). Oli siis hyvä käynti tänään.

Mikä teidän isomman lapsen kaulassa on (jos saa kysyä)?

 

Aattele, vuorokaudessa selviää tosi paljon (toivottavasti!). Oli siis hyvä käynti tänään.

Mikä teidän isomman lapsen kaulassa on (jos saa kysyä)?

Jokin patti. Käytiin heti sen huomattuamme lääkärissä ja annettiin vain lääkekuuri ja kehotettiin ottamaan yhteyttä keskiviikkona jos ei katoa. Tänään oli kuitenkin mukana pienemmän käynnillä ja tämä lääkäri oli sitä mieltä, että pitäisi kuvata kun näyttää sen verran suurelta. Todennäköisesti vain joku tulehdus ja turvonnut imusolmuke joka lähtee pois, mutta tuleepahan sekin sitten selväksi.

 

En oo se jota parjattiin ketjun alussa rahakommenttiensa vuoksi, mutta olihan siitä rahasta nyt onneksi hyötyä. Onneksi sitä oli ja pääsitte taas lääkärille ja tutkimuksiin. Tietää sitten senkin, että on tehnyt kaikkensa. Kiva että asia menee nyt eteenpäin taas, ja toivottavasti syy ja parannus löytyy.

 

[QUOTE="mmmm";29927321]En oo se jota parjattiin ketjun alussa rahakommenttiensa vuoksi, mutta olihan siitä rahasta nyt onneksi hyötyä. Onneksi sitä oli ja pääsitte taas lääkärille ja tutkimuksiin. Tietää sitten senkin, että on tehnyt kaikkensa. Kiva että asia menee nyt eteenpäin taas, ja toivottavasti syy ja parannus löytyy.[/QUOTE]

No kaveri sai julkisella puolella vastaavat tutkimukset melkein puoli vuotta aikaisemmin, joten ihmettelen tätä pakkomiellettänne ajatella, ettei ilman rahaa selviäisi Suomessa mitään. Älkää nyt naurattako.

 

[QUOTE="huh huh";29927336]No kaveri sai julkisella puolella vastaavat tutkimukset melkein puoli vuotta aikaisemmin, joten ihmettelen tätä pakkomiellettänne ajatella, ettei ilman rahaa selviäisi Suomessa mitään. Älkää nyt naurattako.[/QUOTE]

Rohkenen epäillä, että yksityisillä juoksemalla saa keskimäärin nopeammin. Vielä kun voi valita erikoislääkärin itse. Mutta joo, kyllä vauvoja julkisellakin hoidetaan, yleensä.

En mä muuta tarkoita, kuin että Pin olisi voinut myös vastata että "niin, varmaan vielä kurjempi tilanne jos ei ole rahaa, että voi yrittää löytää ratkaisua" eikä heti alkaa itkeä ja suuttua.

 

Tässä lukenut tätä ketjua ja ei voi muuta sanoa kuin paljon jaksamista teille! Toivon todellakin, jopa näin ventovieraiden puolesta, että joku "diagnoosi" tähän löytyy. Harmi kun en saa videoita katsottua puhelimella mutta kyllä kuvauksen perusteella saa käsityksen ettei todellakaan ole normaalia oli syy uniongelmissa, temperamentissa tai jossain fyysisessä "viassa" niin menisipä aika nopeampaa ja saisitte ulospääsyn tuosta tilanteesta. Tulethan kertomaan kuinka lääkärireissu meni ja mitkä jatkotoimet! *halaus*

 

Itselle tuli heti mieleen joku neurologinen asia videon nähtyään. Aivopaine saattaa tuollaista tehdä, mutta uskoisin myös liittyvän vaikka oksentelua siihen? Toivotaan, että selviää. Koska teillä se lääkäri on?