Oletteko huomanneet kun teille on tullut ikää 30 ylöspäin että mielenkiinto moniin asioihin elämässä on vähentynyt?
Itsellä ei enää kiinnosta musiikin kuuntelu niin kuin nuorempana, urheilun katsominen tv:stä vähentynyt, elokuvia ei kiinnosta katsella, autot ei enää kiinnosta niin kuin nuorena, tuntuu että lähes kaikkeen katoaa kiinnostus, tätäkö tämä vanhentuminen on?
Ei ihme että kun ulkona katsoo vanhempia ihmisiä niin niillä on naamat jatkuvasti norsunvitulla ja ovat niin synkän näkösiä.
Ymmärrän määrätyllä tavalla tämän, mutta toisaalta taas en. Nuorena kiinnosti bilettäminen, musiikki, leffat, sarjat ym. paljon enemmän kuin nykyään. Toisaalta nyt olen löytänyt kukat, puutarhan, luonnossa liikkumisen, lasten kasvatuksen ja opiskelun. Nuorena opiskelin kun oli pakko, nyt opiskelen koska tahdon tietää lisää, kehittää itseäni ja kehittyä akateemisissa taidoissa.
Itse koen, että nuoruuden kiinnostuksen kohteeni olivat pinnallisempia ja nyt aikuistumisen ja kypsymisen myötä olen löytänyt itsestä uusia puolia ja "syvällisempiä" kiinnostuksen kohteita. Voisiko olla kyse siitä, ettet jaksa enää kiinnostua luettelmistasi asioista vaan haluat syvällisempiä kiinostuksen kohteita?
Toisaalta olen muuttunut hurjasti (kiinnostuksen kohteet, ajan vietto), mutta toisaalta persoonani tuntuu olevan aika sama. Itsekkin lukeudun näihin ikuisiiin lapsiin/nuoriin. Minä olen aina se äiti joka menee lasten leikkeihin mukaan, antaa maalata naamansa kasvomaaleilla, leikkii itse innostuneesti Hoplopissa ym. Ja muutenkin olen vielä (ja todennäköisesti aina) lapsenmielinen. En edes halua olla tylsä aikuinen
Iän myötä (melkein 40 v. apua..) itseluottamus on kasvanut ja niin kuin moni sanoi, uskallan nykyään olla oma itseni. Kiipeilen lasten kanssa puissa ja teen muuta mitä mieleen huvittaa. Ei haittaa vaikka joku olisi sitä mieltä että olen lapsellinen
Suotakoon se hänelle.