erilainen äiti
Mitä mä teen. En jaksa omaa lastani. Onko olemassa ketään toista jolle lapsen pikkulapsiaika on pahinta aikaa? Kun sanotaan että lapsi on pieni vain hetken ja siitä pitää nauttia niin mä inhoan tätä mitä kauemmin tää kestää. Lapsi nyt neljä. Tosi tosi aktiivinen, kerkeävä ja uhmaa on riittänyt. Onneks uhma nyt on loppunut. Lapsi on kimpussani koko ajan kun ei katso telkkaria. Inhoan sitä että mulla ei ole tilaa. Kaipaisin itsekkäästi paljon omaa rauhaa ja kun sitä ei ole olen sisäsesti raivoissani. Siis hiljaisesti vihaan päiviäni!
Tykkään pitää lasta sylissä ja hoitaa ja helliä, keskustella, mutta leikkiminen samaa leikkiä monta kertaa turhauttaa mut ja lapsi yrittää pakottaa mut leikkimään. Sanon että hänen pitää keksiä omat leikit, ja annan puitteet, mutta hän vain sitten tököttää vieressäni. Tai leikkii yhtä juttua minuutin ja toista toisen ja kaiken siivoaminen turhauttaa vaan edelleen kun mihinkään lapsi tartu missä en ole mukana.
Onko ketään samanlaista äitiä?! Miksi inhoan tätä? Lapsi kyllä on rakas. Enkö vaan kestä pieniä lapsia? Helpottaakohan mun turhautuminen kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy?
Tykkään pitää lasta sylissä ja hoitaa ja helliä, keskustella, mutta leikkiminen samaa leikkiä monta kertaa turhauttaa mut ja lapsi yrittää pakottaa mut leikkimään. Sanon että hänen pitää keksiä omat leikit, ja annan puitteet, mutta hän vain sitten tököttää vieressäni. Tai leikkii yhtä juttua minuutin ja toista toisen ja kaiken siivoaminen turhauttaa vaan edelleen kun mihinkään lapsi tartu missä en ole mukana.
Onko ketään samanlaista äitiä?! Miksi inhoan tätä? Lapsi kyllä on rakas. Enkö vaan kestä pieniä lapsia? Helpottaakohan mun turhautuminen kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy?