Kolkytä vuotta sitten intissä mut ja työpari komennettiin hakkaamaan klapeja, et saadaan sauna lämpimäksi.
Työparia ei urakka hirveesti kiinnostanut ja hänellä kirves nousi noin kolme kertaa tunnissa.
Kun mä olin yksin hakannu puolet pinosta, niin istahdin hakkuupölkyn päälle ja sytytin röökin. Noin viiden sekunnin päästä takaa kuului ääni: " Jahas, täällä on kaks miestä hommissa, joista vaan toisella on kirves kädessä ja toinen vaan istuu kannolla vetämässä röökiä."
Toi ahkerampi kaveri palkittiin kuntoisuuslomalla ja mulle annettiin ylimääräinen vartiovuoro.
Ton jälkeen mitkään hommat tossa "firmassa" ei mua voinu vähempää kiinnostaa.
Melko harvan päätyö on leimailla sitä kellokorttia. Oleellisempaa yleensä noin niinku firman kannalta on se, mitä firman kannalta edullista siin leimausten välillä tapahtuu.
Jos duuni on vaik... öööh... vaihtaa autoihin renkaita, niin siin ei kande laskea kellokorttileimauksia, eikä sitä montako minuuttia pitää pulttipyssyä kädessä, eikä niis pulttipyssyissä tartte olla kierroslaskuria. Työtehon laskemiseksi kun riittää se, et moneenko autoon päivässä saa vaihdettua ne renkaat. Sillai, et ne pysyy kiinnikin.
Röökinpoltto tai -polttamattomuus on tos täysin merkityksetön asia.