Olisko teille OK, että miehenne luovuttaisi spermaansa?

Kuuluuhan parisuhteessa muutenkin keskustella, yleensä ainakin, isoista jutuista vaikkei varsinaista velvollisuutta siihen oliskaan. Siihen vedoten olisi ihan jees kysäistä puolison mielipidettä, tai ainakin informoida asiasta. Pakko ei tietenkään ole.

Minen jaksaisi nyt sanoa tuhannetta kertaa sitä samaa "se tekeekö vasten kumppaninsa tahtoa vai ei, ei muuta oikeutta mitenkään joka on kaiken pointti".

Ja omien mielipiteiden puolustelu asioissa sillä että "nyt tuntuu vaan siltä" ei oikeuta ikinä yhtään mihinkään.

Suhteessa on kaksi ihmistä joiden halut ja arvot voi erota toisistaan, se ei siltikään estä yhdessä oloa, jollei todellakin ala vetämään kovaa linjaa halujensa suhteen, sillä tiellä taas saa varautua siihen että sitä saa mitä tilaa kun alkaa painostamaan asioita missä ei oikeasti pidä yrittää manipuloida "mutu" perusteilla.

 

Mites se visiitti kuuluu kumppanille? Eihän se ole sen kumppanin lapsi jos tämmöinen asia teoriassa tapahtuisikin?

Ei se edelleenkään kuulu mitenkään kumppanin oikeuksiin rajoittaa kanssakäyntiä jälkikasvun kanssa, oli se luovutuksen tai vanhan liiton / suhteen kautta syntynyt.

Ja tuo viimeinen lause on taas sitä samaa mihin jo kommentoin. Toisen tahtoa vastaan tekeminen on täysin eri asia kuin se, että kenellä on oikeus päättää kehostaan.

Kumppani joko hyväksyy sen, että asia on noin, tai sitten ei, mutta se ei muuta sitä asiaa mihinkään että ei ole oikeutta yrittää vaikuttaa asiaan vain koska tuntee mielipahaa asiasta.

Kuulostaa pahalta; käydään luovuttamassa sukusoluja ja ilmoitetaan puolisolle (vai ilmoitetaanko lainkaan) tapahtumasta ja siitä, että lapsi saattaa tulla käymään kylässä vuosien päästä.

Eikö suhteessa pitäisi olla avoimmuutta samalla tavalla kuin sitä joustavuuttakin?

Perun tuon näkemykseni että rinnastan spermanluovutuksen verenluovutukseen, siltä osin, että olisi varmasti hyvä keskustella kumppanin kanssa asiasta ennen toimenpidettä, että kumppani tietää mitä tuleman pitää.


Eli ihan vaikka vain avoimmuuden takia.

Sellainen "minulla on oikeus tähän, jos et sulata niin lähde käveleen" meininki vaikuttaa vähän huonolta parisuhteen kannalta.
Pitäisi osata ottaa toisen tunteet huomioon jollain tapaa.

 

Ei tietenkään voi estää, onko joku tässä ketjussa niin väittänyt!!
Ei se tarkota että niitä asioita silti hyväksyisi.

Itseasiassa on väittänyt ja sinäkin alussa puhuit oikeudesta olettaa ettei mies ruiski muiden kuppeihin. Siksihän tästä tämä jokaisen oikeus omaan kehoonsa-keskustelu syntyikin. Mutta tähän voikin jo lopettaa kun molemmat taidetaan olla sitä mieltä että oikeus on, mutta toisen ei tarvitse hyväksyä ja ihan ok:han siitä olisi ainakin keskustella ennen tekoa.

 

Ethän sinä sitä ole tekemässä, vaan lääkärit jne. Etkä sinä siitä edesvastuuseen mitenkään joudu, elätyksen tai minkään muunkaan suhteen, edes tapaamisien.

Siinä voittaa lähinnä se ihminen jolla ei ollut mahdollisuutta joko kumppanista johtuen tai itsestään, saada se lapsi mitä on aina halunnut.

Mutta toki asiaa voi demonisoida mielessään ihan miten paljon haluaa, itsekeskeisyys ei muutu oikeudenmukaisuudeksi siltikään vaikka miten yrittää asiaa perustella yleisillä "parisuhdesäännöillä".

Kai siinä se luovuttajakin on isossa asemassa päätösten suhteen, ei kai sitä väkisin tehdä kellekään?

Kysyn ihan mielenkiinnosta Kepsis, että oletko luovuttanut jo itse sukusoluja? Entä testamentannut sisäelimesi tieteelle, entä käytkö verenluovutuksessa?

 

Piilleekö tässäkin asiassa muuten epätasa-arvo nurkan takana?

Jos nainen luovuttaa munasolunsa toisen kohtuun haudottavaksi niin koetaanko tämä "muniensa jakelijahoro" syntyneen lapsen äidiksi yhtälailla kuin siittiön ex-omistajaa pidetään "isänä"?

Varmasti tässä on taustalla piilevä epätasa-arvo. Sillä biologia on epätasa-arvoista.

Naiselle jälkeläisen saaminen merkitsee (luonnonoloissa) melkein vuoden hautomista, hengenvaaraan antautumista synnytyksessä ja yleensä ainakin 18 vuoden kasvatustyötä, jota on raskasta toteuttaa yksin. Mies taas saa orgasmin ja se on siinä. Hän voi halutessaan roiskia mahdottoman määrän jälkeläisiä noin biologisesta näkökulmasta, ja aika monen ihmisen serkun lisääntymistapoihin tämä kuuluukin.

Näin ollen nainen saattaa olla mustasukkainen miehen roiskimisesta, vaikka se kohdistuisi purkkiin ja yleiseen hyvään. Fiksua? No ei todellakaan. Mutta ymmärrettävää siinä missä miesten viehtymys tarpeettoman kalliisiin autoihin ja ylipäätään alfailu eri muodoissaan.

 

Varmasti tässä on taustalla piilevä epätasa-arvo. Sillä biologia on epätasa-arvoista.

Naiselle jälkeläisen saaminen merkitsee (luonnonoloissa) melkein vuoden hautomista, hengenvaaraan antautumista synnytyksessä ja yleensä ainakin 18 vuoden kasvatustyötä, jota on raskasta toteuttaa yksin. Mies taas saa orgasmin ja se on siinä.

Tätähän se isyys on. Vaimo sai 18v urakan ja minä orgasmin.

 

Tätähän se isyys on. Vaimo sai 18v urakan ja minä orgasmin.

Mistä sinä tiedät, että juuri sinä sait sen orgasmin?

 

Itseasiassa on väittänyt ja sinäkin alussa puhuit oikeudesta olettaa ettei mies ruiski muiden kuppeihin. Siksihän tästä tämä jokaisen oikeus omaan kehoonsa-keskustelu syntyikin. Mutta tähän voikin jo lopettaa kun molemmat taidetaan olla sitä mieltä että oikeus on, mutta toisen ei tarvitse hyväksyä ja ihan ok:han siitä olisi ainakin keskustella ennen tekoa.

Niin, kyllä minulla on OIKEUS OLETTAA jotain asiaa, ei se ole lakitermi tai muuta sitä laiksi tai oikeudeksi.

 

Tästäkin voi olla montaa erimieltä...

Sun henkilökohtainen mielipide voi toki olla mikä vaan, mutta lain mukaan lahjasolulapsen vanhempi/vanhemmat ovat se/ne, jotka ovat klinikalla antaneet kirjallisen suostumuksen hedelmöityshoitoihin. Siinä ei ole mitään epäselvää.

 

Tätähän se isyys on. Vaimo sai 18v urakan ja minä orgasmin.

Mies saa ainakin trallallaan tapauksessa vielä marttyyrin ja nalkuttavan naisen kaupanpäälle.

 

Mies saa ainakin trallallaan tapauksessa vielä marttyyrin ja nalkuttavan naisen kaupanpäälle.

Minä olen kommentoinut tässä ketjussa aiemminkin, ja ollut itse asiasta samoilla linjoilla sinun kanssasi. On mielestäni lapsellista olla mustasukkainen kenenkään soluilla tehdystä hyväntekeväisyydestä. Yritin vain vastata yleisellä tasolla ja biologiaan nojaten siihen, miksi joillekin naisille asia tuntuu olevan punainen vaate. Naisella ei ole mahdollista solujen levittämiseen samalla tavalla, ei luonnonmenetelmällä eikä oikein lääketieteenkään avulla. Munasoluja on jokunen sata, siittiöitä lähes ääretön määrä.

Mutta se lienee sama, olenko kanssasi samaa vai eri mieltä. Mies kuulee mitä tahtoo, ja kakkaa tulee niskaan.

 

Sun henkilökohtainen mielipide voi toki olla mikä vaan, mutta lain mukaan lahjasolulapsen vanhempi/vanhemmat ovat se/ne, jotka ovat klinikalla antaneet kirjallisen suostumuksen hedelmöityshoitoihin. Siinä ei ole mitään epäselvää.

Ja joka muuta väittää on kyllä ihan... väärässä. Vai pystyykö joku ihan oikeasti sanomaan lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle, jotka vuosien työnjälkeen on saaneet hoitojen kautta lapsen, että olette tehneet irvokkaan teon ja että vaimos on pettänyt sua lisääntymällä vieraiden kanssa? Netissä kaikesta päätellen pystyy, mutta entä kasvotusten?

 

Mistä sinä tiedät, että juuri sinä sait sen orgasmin?

Olipas vinkee juonenkäänne, kertakaikkiaan.

 

Ethän sinä sitä ole tekemässä, vaan lääkärit jne. Etkä sinä siitä edesvastuuseen mitenkään joudu, elätyksen tai minkään muunkaan suhteen, edes tapaamisien.

Siinä voittaa lähinnä se ihminen jolla ei ollut mahdollisuutta joko kumppanista johtuen tai itsestään, saada se lapsi mitä on aina halunnut.

Mutta toki asiaa voi demonisoida mielessään ihan miten paljon haluaa, itsekeskeisyys ei muutu oikeudenmukaisuudeksi siltikään vaikka miten yrittää asiaa perustella yleisillä "parisuhdesäännöillä".

No, ei tästä koskaan päästä samoille linjoille. Mulle ihmisen tekeminen maailmaan on suht "vakava asia", ei mikään silirimpsishei-juttu.
Ei se ole demonisointia, se on vaan minun mielestä iso asia enkä ymmärrä miksi ihmisiä tehdään tieteen keinoin lisää, vaikka hukutaan jo luomuversioihinkin ja maapallo hukkuu paskaan.
Mutta sitten tässä on vielä toi itsekkäämpi aspekti, että en hyväksyisi että puoliso lähtee hedelmöittämään vieraita ihmisiä (ja EN TARKOTA SEKSIÄ, ei lähdetä taas sille linjalle).



Jokainen ajattelee asiasta oman maun mukaan.

 

Mies saa ainakin trallallaan tapauksessa vielä marttyyrin ja nalkuttavan naisen kaupanpäälle.

Minkäslaisen miehen nainen saa sinusta?


ei tarvii sittenkään vastata

 

Olipas vinkee juonenkäänne, kertakaikkiaan.

Teidän jutut riistää mun viattoman poikamaisuuteni....

 

Olipas vinkee juonenkäänne, kertakaikkiaan.

No en jaksanut alkaa vääntää rautalangasta, mitä eroa on biologisella ja sosiaalisella isyydellä, kun jo kertaalleen nalkuttajaksi syytettiin

Uskon kyllä, että Pessimisti on lapsensa isä kaikilla tasoilla, ja hyvä sellainen.

 

Naiselle jälkeläisen saaminen merkitsee melkein vuoden hautomista, hengenvaaraan antautumista synnytyksessä ja yleensä ainakin 18 vuoden kasvatustyötä, jota on raskasta toteuttaa yksin. Mies taas saa orgasmin ja se on siinä. Hän voi halutessaan roiskia mahdottoman määrän jälkeläisiä noin biologisesta näkökulmasta, ja aika monen ihmisen serkun lisääntymistapoihin tämä kuuluukin.

Näin ollen nainen saattaa olla mustasukkainen miehen roiskimisesta, vaikka se kohdistuisi purkkiin ja yleiseen hyvään. Fiksua? No ei todellakaan. Mutta ymmärrettävää siinä missä miesten viehtymys tarpeettoman kalliisiin autoihin ja ylipäätään alfailu eri muodoissaan.

Siis tarkoitat, että nainen on mustasukkainen siitä että joku toinen nainen "joutuu" hengenvaaralliseen synnytykseen ja mies "saa nautiskella ja runkkailla"?

Kuulkaa, ei se runkku ja sperman kylväminen mihinkään lopu vaikka kuinka siitä olisitte mustasukkaisia. Viimeistään pönttöön sitä menee desilitroittain joka vuosi. Per talous! Ja ilman ette se käy naisessa.

 

Siis tarkoitat, että nainen on mustasukkainen siitä että joku toinen nainen "joutuu" hengenvaaralliseen synnytykseen ja mies "saa nautiskella ja runkkailla"?

Kuulkaa, ei se runkku ja sperman kylväminen mihinkään lopu vaikka kuinka siitä olisitte mustasukkaisia. Viimeistään pönttöön sitä menee desilitroittain joka vuosi. Per talous! Ja ilman ette se käy naisessa.

En ite ainakaan ole mustasukkainen kenenkään runkkuspermoista, eikä kukaan oo mustasukkanen mun menkkaveristä.
Jäikö aamulääke sinne dosettiin nyt?

 

No en jaksanut alkaa vääntää rautalangasta, mitä eroa on biologisella ja sosiaalisella isyydellä, kun jo kertaalleen nalkuttajaksi syytettiin

Uskon kyllä, että Pessimisti on lapsensa isä kaikilla tasoilla, ja hyvä sellainen.

Voi kiitos, ihanko tosiaan uskot niin. Ihan kivi pyörähti sydämeltä.

 

Sun henkilökohtainen mielipide voi toki olla mikä vaan, mutta lain mukaan lahjasolulapsen vanhempi/vanhemmat ovat se/ne, jotka ovat klinikalla antaneet kirjallisen suostumuksen hedelmöityshoitoihin. Siinä ei ole mitään epäselvää.

juujuu, en viitti alkaa vänkäämään.

 

Aika monelle on melkoinen turn off jos kumppani on niin pikkusieluinen, että maailma romahtaa kun sukusoluja annetaan niitä kovasti tarvitseville. Jotenkin tuntuu aika lapselliselta ulina tyyliin "yyh, eikö meidän suhde ja minäminä merkkaa sulle mitään kun teet noin julmasti".

Itselläsihän se luovutus menisi parisuhteen edelle jos se olisi kynnyskysymys.

Miksi teille joillekki on niin kova paikka, että ihmiset haluavat parisuhtees eri asioota?

 

Ja joka muuta väittää on kyllä ihan... väärässä. Vai pystyykö joku ihan oikeasti sanomaan lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle, jotka vuosien työnjälkeen on saaneet hoitojen kautta lapsen, että olette tehneet irvokkaan teon ja että vaimos on pettänyt sua lisääntymällä vieraiden kanssa? Netissä kaikesta päätellen pystyy, mutta entä kasvotusten?

Mut ei se sperman luovuttaja oo mikään nobody, ihan totta se lapsi voi haluta tietää mistä hänen perimänsä on tullut. Tiedän ettei luovuttajalla oo mitään velvollisuuksia, mut se kuitenkin saattaa olla iso asia sille lapselle joskus myöhemmin. Tai en minä tiiä kerrotaanko näistä asioita edes sille lapselle ylipäätään...

 

Mut ei se sperman luovuttaja oo mikään nobody, ihan totta se lapsi voi haluta tietää mistä hänen perimänsä on tullut. Tiedän ettei luovuttajalla oo mitään velvollisuuksia, mut se kuitenkin saattaa olla iso asia sille lapselle joskus myöhemmin. Tai en minä tiiä kerrotaanko näistä asioita edes sille lapselle ylipäätään...

Uskotko, että vastaavasti munasolulahjoittajan lapsi haluaa etsiä? Lähteekö tällainen lapsi etsimään "äitiään"?

 

Uskotko, että vastaavasti munasolulahjoittajan lapsi haluaa etsiä? Lähteekö tällainen lapsi etsimään "äitiään"?

jep.