Moni aikuinen ois vähemmin vaurioitunut, jos oisivat lapsena osanneet lakata rakastamasta vanhempoaan. Kuinka moni joutunut kestämään ja peittelemään väkivaltaista kotia, päihdeongelmia jotka heijastuu kaikkeen tai kuinka moni on vielä aikuisena narsistisen vanhempansa henkinen vanki?
Rakkaus
Ap puhuu ihan asiaa. Mutta vaan omalta kohdaltaan. Eli on itse kokenut vain ihastumista taikka himoa. Oikeaa rakkautta ei ole vielä näköjään kokenut/kohdannut. Sitten vasta ymmärtää mitä se rakkaus on joka kestää kaiken. Eikä edes suhteen tarvitse kestää, silti se rakkaus saattaa kestää. Aito rakkaus ei ole omistavaa tai itsekästä. Kyllä ihminen on kykeneväinen rakastamaan muitakin kuin perheenjäseniään tai lapsiaa. Ap;n oma kokemus on vain kyyninen, eikä se anna sijaa esim. ns. sielunrakkaudelle. Mutta sitähän kaikki eivät edes koe tässä elämässä, joten...
säpäle harmaana
"Entinen Ksantippa S."
Näin. Minä väittäisin jopa, että murrosiän tärkein kehitystehtävä on sen lapsen ja vanhemman välisen ehdottoman, riippuvuudenomaisen rakkauden katkaisu. Sen tilalle sitten kasvaa uusi, kahden tasavertaisen ihmisen suhde. Jos hyvin käy.
Paljon on ihmisiä, jotka eivät ole puheväleissä omien vanhempiensa kanssa tai asialliset välit kestävät tasan jouluaatosta tapaninpäivään. Rakkaus ei varmastikaan ole kuollut, mutta jokin irtiotto on jäänyt tapahtumatta.
"lovedoctor"
Tuo sun vakuuttelun tarpeesi ja takertuminen "rakastan miestäni"psykoosiin on jotensakin hellyyttävää, mutta niin perin läpinäkyvää ja vähän surullistakin, varsinkin noiden hymynaamahymiöiden kera.Minä RAKASTAN miestäni, nyt ja aina.
Tämä kertoo hyvin tästä ajamastasi asiasta. "Ota mikä tahansa muu tunne mutta älä rakkautta koska sitä se ei ole"
Annat vaikutelman epätoivoisuudesta, ja juuri sitähän tuo tottuminen siihen sinun vakiovarusteeseesi (mieheesi) on. Yhtä hyvin voisit siirtää tuon tunteesi vaikka riippulennokkiin. Se on tapa, tottumus.
"Entinen Ksantippa S."
Tiedä vaikka olisi jo täällä...
Blue
[QUOTE="lovedoctor";29832847]Tuo sun vakuuttelun tarpeesi ja takertuminen "rakastan miestäni"psykoosiin on jotensakin hellyyttävää, mutta niin perin läpinäkyvää ja vähän surullistakin, varsinkin noiden hymynaamahymiöiden kera.
Annat vaikutelman epätoivoisuudesta, ja juuri sitähän tuo tottuminen siihen sinun vakiovarusteeseesi (mieheesi) on. Yhtä hyvin voisit siirtää tuon tunteesi vaikka riippulennokkiin. Se on tapa, tottumus.[/QUOTE]
Mihin sitten perustuu se että olen voinut jopa vuoden elää ilman miestäni, tarketumatta, ilman epätoivoa ja tapaa? Btw. mulla on myös koiria joita rakastan hirmuisesti. Riippulennokeista tai kissoista en välitä yhtään...
Joopa joo, edelleen odotan niitä argumentteja enkä tuota vitsit-sä-olet-tyhmä-jankkaamista toiselle osapuolelle joka ei muuta kerro kuin se että sinulla ei ole enää fiksua sanottavaa.
Annat vaikutelman epätoivoisuudesta, ja juuri sitähän tuo tottuminen siihen sinun vakiovarusteeseesi (mieheesi) on. Yhtä hyvin voisit siirtää tuon tunteesi vaikka riippulennokkiin. Se on tapa, tottumus.[/QUOTE]
Mihin sitten perustuu se että olen voinut jopa vuoden elää ilman miestäni, tarketumatta, ilman epätoivoa ja tapaa? Btw. mulla on myös koiria joita rakastan hirmuisesti.
Riippulennokeista tai kissoista en välitä yhtään... Joopa joo, edelleen odotan niitä argumentteja enkä tuota vitsit-sä-olet-tyhmä-jankkaamista toiselle osapuolelle joka ei muuta kerro kuin se että sinulla ei ole enää fiksua sanottavaa.
Niin. Missä mies1 viipyy nyt kun olis tarve!!!!!!!
Sanojen raflaava väärinkäyttö on taidetta. Ja joittenkin mielestä taide on cool.
(luin vain aloituksen.)
(luin vain aloituksen.)
Suo anteeksi, en naura kommentillesi. Se vain jostain syystä tämmöisessä ketjussa laittoi naurattamaan.
Mut taide tosiaankin on cool. Sitä voi tehdä rakkaudesta, mistä tahansa muusta syystä tai niinkin raadollisesta syystä kuin rakkaudesta rahaan.
Ketjun aloittajalta taitaa olla toi rakkauden käsite pikkuisen karkuteillä? Haistan kateuden ja katkeruuden, joilla ny ei rakkauden kans ole mitään tekemistä.
Pessimisti
Onks lovedoctor mies1? Vai Vierasmiess? Vai onko ne yksi ja sama epäpyhä kolminaisuus?
"minttu"
Vai niin. No kai tästäkin voi olla erimieltä.
Minusta rakkaus (kuten moni muukin tunne) on sinällään hauska että sen kokeminen on hyvin henkilökohtaista ja ei ole olemassakaan mittaria millä sitä mitata saati määrittää. Asia on myös kultuuri ja uskonto sidonnaistakin. Joten olet AP toki oikeassa, omasta subjektiivisesta näkökulmastasi katsottunua.
Mun subjektiivinen näkemys on että rakastan miestäni. Syvästi. Olen ehkä riippuvainenkin, tietenkin, koska hän tuottaa minulle hyvää oloa, iloa, lohtua. Mitä tarpeita nyt tarvitseekaan tyydyttää. Toisaalta kyse on kuitenkin symbioosista. Eli en ole ottaja, pelkästään. Vaan myös antaja. Tiedän että mieheni viihtyy seurassani, suorastaan halajaa läheisyyttäni. Hän haluaa jakaa elämäänsä kanssani. Tätä on jatkunut jo vuosia ja vuosia. Ja tunne on syventynyt sitä mukaa mitä olemme toisistamme oppineet, hyvässä ja pahassa. Voit ap kutsua asiaa miksi haluat. Minä kutsun sitä rakkaudeksi. Samaa lämpöä koen miestäni kohtaa mitä koen lapsiani kohtaan. Pahoittelen jos se sinusta on väärin. Mutta siltä minusta nyt vaan tuntuu. Piste.
Minusta rakkaus (kuten moni muukin tunne) on sinällään hauska että sen kokeminen on hyvin henkilökohtaista ja ei ole olemassakaan mittaria millä sitä mitata saati määrittää. Asia on myös kultuuri ja uskonto sidonnaistakin. Joten olet AP toki oikeassa, omasta subjektiivisesta näkökulmastasi katsottunua.
Mun subjektiivinen näkemys on että rakastan miestäni. Syvästi. Olen ehkä riippuvainenkin, tietenkin, koska hän tuottaa minulle hyvää oloa, iloa, lohtua. Mitä tarpeita nyt tarvitseekaan tyydyttää. Toisaalta kyse on kuitenkin symbioosista. Eli en ole ottaja, pelkästään. Vaan myös antaja. Tiedän että mieheni viihtyy seurassani, suorastaan halajaa läheisyyttäni. Hän haluaa jakaa elämäänsä kanssani. Tätä on jatkunut jo vuosia ja vuosia. Ja tunne on syventynyt sitä mukaa mitä olemme toisistamme oppineet, hyvässä ja pahassa. Voit ap kutsua asiaa miksi haluat. Minä kutsun sitä rakkaudeksi. Samaa lämpöä koen miestäni kohtaa mitä koen lapsiani kohtaan. Pahoittelen jos se sinusta on väärin. Mutta siltä minusta nyt vaan tuntuu. Piste.
27 v rakkautta
[QUOTE="lovedoctor";29832764]Se on tottumussuhde, olette ottaneet kiintopisteen toisistanne.
Kaltaisesi ihmiset ovat riippuvaisia, on ihan sama kuka/mikä on kohde, se voi olla antti, petri, tupakka tai viina. Joku/jotain pitää olla, että fokus säilyy.
Rakkaudesta ei ole kyse, aivan päinvastoin.[/QUOTE]
Ei ole tottumussuhde. Ei minulle kelpaisi antti tai petri ja joku muu kohde, koska rakastan juuri tätä omaa miestäni. Ikävää, jos sinä olet jäänyt paitsi tällaisesta tosirakkaudesta. Onneksi minä ja mieheni saamme kokea sen.
Kaltaisesi ihmiset ovat riippuvaisia, on ihan sama kuka/mikä on kohde, se voi olla antti, petri, tupakka tai viina. Joku/jotain pitää olla, että fokus säilyy.
Rakkaudesta ei ole kyse, aivan päinvastoin.[/QUOTE]
Ei ole tottumussuhde. Ei minulle kelpaisi antti tai petri ja joku muu kohde, koska rakastan juuri tätä omaa miestäni. Ikävää, jos sinä olet jäänyt paitsi tällaisesta tosirakkaudesta. Onneksi minä ja mieheni saamme kokea sen.
Blue
Ei mikään niistä. On vain ikävystynyt henkilö joka ajatteli pistää vipinää palstalle. Meni vähän mönkään koska ei ollut varautunut viemään väitettään tarpeeksi pitkälle provosoivilla argumenteilla vaan rykäisi kaiken ulos kerralla jonka jälkeen joutui väistymään takavasemmalle. Sen jälkeen homma kuolikin koska mikään ketju ei elä ilman väittelyä jos kaikki ovat vain samaa mieltä.
27 v rakkauttaa
[QUOTE="lovedoctor";29832782]Lapsia ei heivata koska niitä rakastetaan.
puolisoa ei.[/QUOTE]
Kyllä moni on heivannut lapsensa, jopa tappanut, mutta puolison kanssa silti jatketaan yhdessäoloa.
puolisoa ei.[/QUOTE]
Kyllä moni on heivannut lapsensa, jopa tappanut, mutta puolison kanssa silti jatketaan yhdessäoloa.
"Heidi"
Sehän on juuri tuo aloittaja. On vain nyt kyennyt juuri ja juuri hillitsemään itsensä, ettei käyttäisi rakastamiaan brassailusanoja.
-
[QUOTE="lovedoctor";29832847]Tuo sun vakuuttelun tarpeesi ja takertuminen "rakastan miestäni"psykoosiin on jotensakin hellyyttävää, mutta niin perin läpinäkyvää ja vähän surullistakin, varsinkin noiden hymynaamahymiöiden kera.
Annat vaikutelman epätoivoisuudesta, ja juuri sitähän tuo tottuminen siihen sinun vakiovarusteeseesi (mieheesi) on. Yhtä hyvin voisit siirtää tuon tunteesi vaikka riippulennokkiin. Se on tapa, tottumus.[/QUOTE]
Sinun katkeruutesi on jotenkin läpinäkyvää.
Uskon vakaasti, että jos itse uskoisit omaan väittämääsi, et jaksaisi edes alkaa jauhaa siitä psykoottisten ja rakastuneiden törppöjen kanssa. Vaikka se toki mielestäsi on hellyyttävää.
En tiedä miten sinä asiat näet ja koet, niin minä voisin elää ilman miestäni, mutta siitä ihmeellisestä syystä, jota rakkaudeksikin kutsutaan, nautin elämästäni hänen kanssaan. Minä pidän hänestä ja arvostan suuresti. Uskaltaisin itse kutsua sitä rakkaudeksi. Rakastan myös lapsiani, vaikkakin hyvin erilailla, kuin miestäni.
Annat vaikutelman epätoivoisuudesta, ja juuri sitähän tuo tottuminen siihen sinun vakiovarusteeseesi (mieheesi) on. Yhtä hyvin voisit siirtää tuon tunteesi vaikka riippulennokkiin. Se on tapa, tottumus.[/QUOTE]
Sinun katkeruutesi on jotenkin läpinäkyvää.
Uskon vakaasti, että jos itse uskoisit omaan väittämääsi, et jaksaisi edes alkaa jauhaa siitä psykoottisten ja rakastuneiden törppöjen kanssa. Vaikka se toki mielestäsi on hellyyttävää.
En tiedä miten sinä asiat näet ja koet, niin minä voisin elää ilman miestäni, mutta siitä ihmeellisestä syystä, jota rakkaudeksikin kutsutaan, nautin elämästäni hänen kanssaan. Minä pidän hänestä ja arvostan suuresti. Uskaltaisin itse kutsua sitä rakkaudeksi. Rakastan myös lapsiani, vaikkakin hyvin erilailla, kuin miestäni.
näin-se-on-nähtävä
[QUOTE="lovedoctor";29832782]Lapsia ei heivata koska niitä rakastetaan.
puolisoa ei.[/QUOTE]
Saman negatiivisen ajattelun mukaan vosi väittää, että mitään rakkautta ei ole olemassa - lapsia ei heivata pois, koska ihminen on niin egoistinen, että haluaa suvun jatkuvan oman kuolemansa jälkeen ja hoitaa siksi jälkikasvuaan.
Mutta joo, itse uskon siihen, että ihmisten välillä on eri tunteista ja yksi niistä mahdollisista tunteista on rakkaus. Koska ihmiset ei oo täydellisiä, se rakkauskaan ei esiinny koskaan (tai tosi harvoin) täydellisen puhtaana vaan siihen liittyy myös ei niin hienoja tunteita, kuten egosimia, riippuvuutta ym.
puolisoa ei.[/QUOTE]
Saman negatiivisen ajattelun mukaan vosi väittää, että mitään rakkautta ei ole olemassa - lapsia ei heivata pois, koska ihminen on niin egoistinen, että haluaa suvun jatkuvan oman kuolemansa jälkeen ja hoitaa siksi jälkikasvuaan.
Mutta joo, itse uskon siihen, että ihmisten välillä on eri tunteista ja yksi niistä mahdollisista tunteista on rakkaus. Koska ihmiset ei oo täydellisiä, se rakkauskaan ei esiinny koskaan (tai tosi harvoin) täydellisen puhtaana vaan siihen liittyy myös ei niin hienoja tunteita, kuten egosimia, riippuvuutta ym.
Rakkaus ei ole sikkuri
Mitäs täällä trollaillaan ja tulkitaan ihmisten päänsisäisiä asioita... Jos naisen ja miehen rakkaus on biologista himoa, eikö vanhempainrakkaus voi myös olla biologista vaalimisintoa. Vaikea näitä on tietysti määritellä, mutta tuntuu siltä että keskustelun asettaja on jo lyönyt näkemyksenä lukkoon - miksi turhaan sit edes kysyä, miksi rakkaudesta puhutaan. Tosin ko tuota miehen ja naisen välistä tunnetta on jo vuosisatojen ajan kutsuttu rakkaudeksi, niin vaikea ehkä äkkiseltään juuria niin vanhaa perinnettä...
Mun on vaikea välillä kuvitella mitään suurempaa kiintymystä ja rakkautta mitä tunnen poikaystävääni kohtaan, mutta kai se oma lapsi on vieläkin rakkaampi sitten aikanaan.
"jorma"
Onhan se ymmärrettävää, että se joka ei ole kokenut rakkautta, ei voi sitä myöskään ymmärtää. Itse olen kokenut rakkautta, sekä lapsiini, että pulisooni, ja ennen avioliittoa erääseen seurustelukumppaniin. Olen myös kokenut ihastumisia. Ei se tee rakkaudesta mitenkään alempiarvoista tai epäpyhää, jos siinä on mukana paljon seksuaalista vetovoimaa.
"jaa"
Kyllä minä voin sanoa ettei äitini minua ole rakastanut, minä tietenkin rakastin häntä lapsuuteni, jos sitä tarvetta voi rakkaudeksi kutsua.
Puolisoani minä rakastan. En minä häneen ole ihastunut tai häntä aina todellakaan himoitse. Se on ihan puhdasta välittämistä. Ei riippuvuutta tai pelkkää tottumista. Rakastan ihan sydämmestäni, samoin kuin lapsiani sekä siskoani. Täysin ehdoitta. He voisivat tehdä mitä vain ja siltikin rakastaisin heitä ikuisesti.
En ennen kokenut että mies olisi minulle tälläinen asia. Hän oli enemmän seurustelukumppani, mutta vuosien saatossa hänestä tuli jotakin muuta.
Puolisoani minä rakastan. En minä häneen ole ihastunut tai häntä aina todellakaan himoitse. Se on ihan puhdasta välittämistä. Ei riippuvuutta tai pelkkää tottumista. Rakastan ihan sydämmestäni, samoin kuin lapsiani sekä siskoani. Täysin ehdoitta. He voisivat tehdä mitä vain ja siltikin rakastaisin heitä ikuisesti.
En ennen kokenut että mies olisi minulle tälläinen asia. Hän oli enemmän seurustelukumppani, mutta vuosien saatossa hänestä tuli jotakin muuta.
Rakastin exvaimoani niin paljon kuin luulin että ihmistä voi rakastaa. Sitten hän repi kaiken pois, myös sydämmeni rinnastani. Nyt en voisi enään vähemmän välittää.
Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, pilkun jälkeen meinasin kirjoittaa muutakin mutta ei ole mitään lisättävää.
Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, pilkun jälkeen meinasin kirjoittaa muutakin mutta ei ole mitään lisättävää.
Mä taas en ollenkaan käsitä, miksi joku veriside sais automaattisesti ihmiset rakastamaan toisiaan. Toki rakastaminen ja rakastuminen usein sekoitetaan romanttisissa suhteissa, mutta kyllä rakastuminenkin voi kasvaa rakkaudeksi, mutta kaikki eivät suinkaan ole rakastamisen arvoisia, vaikka heissä virtaisi sama veri. Rakkaus pitää ansaita, se ei ole mikään syntymässä tippuva ominaisuus.
Aito rakkaus pitää sisällään myös kyvyn päästää irti silloin, kun se on rakastetun edun mukaista.
Aito rakkaus pitää sisällään myös kyvyn päästää irti silloin, kun se on rakastetun edun mukaista.
Viimeksi muokattu: