[QUOTE="lovedoctor";29832847]Tuo sun vakuuttelun tarpeesi ja takertuminen "rakastan miestäni"psykoosiin on jotensakin hellyyttävää, mutta niin perin läpinäkyvää ja vähän surullistakin, varsinkin noiden hymynaamahymiöiden kera.
Annat vaikutelman epätoivoisuudesta, ja juuri sitähän tuo tottuminen siihen sinun vakiovarusteeseesi (mieheesi) on. Yhtä hyvin voisit siirtää tuon tunteesi vaikka riippulennokkiin. Se on tapa, tottumus.[/QUOTE]
Sinun katkeruutesi on jotenkin läpinäkyvää.
Uskon vakaasti, että jos itse uskoisit omaan väittämääsi, et jaksaisi edes alkaa jauhaa siitä psykoottisten ja rakastuneiden törppöjen kanssa. Vaikka se toki mielestäsi on hellyyttävää.
En tiedä miten sinä asiat näet ja koet, niin minä voisin elää ilman miestäni, mutta siitä ihmeellisestä syystä, jota rakkaudeksikin kutsutaan, nautin elämästäni hänen kanssaan. Minä pidän hänestä ja arvostan suuresti. Uskaltaisin itse kutsua sitä rakkaudeksi. Rakastan myös lapsiani, vaikkakin hyvin erilailla, kuin miestäni.