Mä jouduin olemaan neljä kuukautta kotona jatkuvien kipujen vuoksi. Viimeiset viikot olin todella kipeä. Kiukutti, kun ystävät soitteli terasseilta yms ja minä makasin valaana kotona. Jaksamisia :hug:
Täällä ykkösnannaa on jääkiekko (NHL, MM, olympia), muutenkin olympiakisat lajeineen ja snooker. Pokeri myös, vaikka ei sitä kait kauheesti urheiluksi luokitella. Parhautta on vielä jos noiden kanssa saa yhdistettyä oman sohvan divaaniosan ja kylmän, huurteisen pullo-oluen.Meit ihmisiä on hirveen erilaisia. Mulle oikeesti saa maksaa siitä hyvästä, että suostun kattomaan urheilua. Lukuunottamatta Suomi - Ruotti lätkän olympia- tai MM- finaalia.
Mut pienikin kolikko riittää, koska eihän siin tartte tehdä muuta kuin lojua sohvalla, napostella ja huutaa kovaa "ööäämööää" sopivissa kohdissa.
Mut muissa tapauksissa käytän sohvanvaltaajan etuoikeutta ja haitarinsoittajan sorminäppäryyttä vaihtaakseni pikaisesti kanavaa.
Salmiakki ja laku lie mun pahimmat paheeni. En just muita namuja syö, paitti kirpeitä.Salmiakki on ihanaa, sitä vois vetää vaikka kuinka paljon. Vointi on mitä se on. Onneksi kaikki hyvin muksulla niin sen ajatuksen voimin tässä sitkaillaan. Päivä kerrallaan. :snotty:
Mä tosiaan voin sanoa että tiedän mistä puhut noiden tuskien kanssa. Kaikille kipu on erilaista, mutta kipu on aina kipua. Onneksi on laskettu aika alkukesästä, oon jo sopinut miehen kanssa että menen myöehmmin kesällä terassille pariinkin otteeseen. Niin olen olueni terdellä ansainnut. :hug:Mä jouduin olemaan neljä kuukautta kotona jatkuvien kipujen vuoksi. Viimeiset viikot olin todella kipeä. Kiukutti, kun ystävät soitteli terasseilta yms ja minä makasin valaana kotona. Jaksamisia :hug:
Mister Letulla on kyllä asiat hirveen hyvin kun ajattelet noin. Olen kateellinen.Kiitti - vastahan tässä on tullu oltua kotona tuskaisena ja pitkästyneenä tammikuun puolesta välistä. No mut realistisesti enää ei ole pitkä aika. Vaan mitä lähemmäs pääsee, sen hitaammin tää maailma pyörii.
Mieheltä saa hemmotteluhierontaa, hemmotteluherkkuja, päivittäin ruoan (toiveiden mukaisesti) nassun eteen, haleja ja höpsöttelyä. Parempaa miestä saa kyllä etsiä - ja pitkään. :heart:
Shakki muuten kans kait lasketaan urheiluksi? Kyl mä sit olen kauhee urheilu- uros.Täällä ykkösnannaa on jääkiekko (NHL, MM, olympia), muutenkin olympiakisat lajeineen ja snooker. Pokeri myös, vaikka ei sitä kait kauheesti urheiluksi luokitella. Parhautta on vielä jos noiden kanssa saa yhdistettyä oman sohvan divaaniosan ja kylmän, huurteisen pullo-oluen.
Se on mukavaa että meitä ihmisiä on erilaisia, erilaisine mielenkiinnon kohteine. Löytyy jokaiselle jotain josta nauttia.
Voi jeesusmaria, multa on tirppa kaksi kertaa karannut. Ostin lastentarvikeliikkeestä käsiremmin. Toimi hyvin pelotteena. Remmi mahtui taskuun aina mukaan.Hitto mikö tunne kun lapsi karkaa kaupasta kesken ostosten pakkaamisen ja juoksee parkkipaikalle. Jättää pumppu pari lyöntiä välistä.
Mulla on sellai valjasreppu, oli nyttenkin mukana ja käytössä. Päästin remmistä irti että hän pääsi palauttamaan pikkukärryn - puolen metrin päähän mun selän taakse. Näköyhteys oli koko ajan mutta ei menny kun puoli sekuntia ja jätkä oli jo ulkona. Sain kiinni just ajoissa parkkikselle vievällä pyörätuolirampilla ennen kun jäbä ehti juosta auton alle. Huh, huh, huh.Voi jeesusmaria, multa on tirppa kaksi kertaa karannut. Ostin lastentarvikeliikkeestä käsiremmin. Toimi hyvin pelotteena. Remmi mahtui taskuun aina mukaan.
Välillä toi osaa olla tosi nätisti ja tottelee ja auttaa, mutta välillä taas se on tommonen. En taas varautunu yhtään kun muuten meni koko reissu niin hienosti ilman huomautuksia.Mä en luota tässä kohtaa muksuun vielä ollenkaan. Jos ollaan kaupassa kaksistaan, niin kiilaan muksun tiskin ja itseni väliin.
Olenko kertonut? Aikanaan kuopuslikan ollessa muistaakseni kolmevuotias, niin yhdessä Sukarin ostoshelvetissä kävi sillai, et väentungoksessa kuopuslikka katosi. Itteeni mä en luota, mut exrouvakultani on naarastiikeri, jolla on lasten suhteen silmät paitti päässään, myös takaraivossa, perseessä ja kantapäissä. Katoaminen ei ole mahdollista, mut niin vaan kävi.Hitto mikö tunne kun lapsi karkaa kaupasta kesken ostosten pakkaamisen ja juoksee parkkipaikalle. Jättää pumppu pari lyöntiä välistä.
Meikäläisen mummi täyttää lähivuosina 80 ja hää osti vuosi sitten tietokoneen. Kyllä ne oppii
Jossain isossa kaupassa jos lapsi hukkuis niin varmaan pissaisin housuun. Tosta tuli muuten mieleen että täytyy vielä hanakammin muistaa opettaa pojalle että äitillä on ihan oikeekin nimi eikä pelkkä äiti, jos hän vaikka mahdollisen eksymisen sattuessa vois kysymykseen vastata, jos osaisivat sitten mun nimellä kuuluttaa että olis eksyny pikkupoika löydetty.Olenko kertonut? Aikanaan kuopuslikan ollessa muistaakseni kolmevuotias, niin yhdessä Sukarin ostoshelvetissä kävi sillai, et väentungoksessa kuopuslikka katosi. Itteeni mä en luota, mut exrouvakultani on naarastiikeri, jolla on lasten suhteen silmät paitti päässään, myös takaraivossa, perseessä ja kantapäissä. Katoaminen ei ole mahdollista, mut niin vaan kävi.
Sit oli kaks eri reaktiota. Yhteinen reaktio oli se, et kolme sisarusta jäi esikoislikan vahdittavaksi penkille. Rouva säntäsi oletettuun katoamissuuntaan ja minä taas menin infotiskille ja sanoin, et jokasaatanan valvontakamera päälle ja tän vitun kauppakeskuksen panssariovet kiinni. Ja vähän vitun äkkiä.
Ja mä olen ihan saatanan ikävä neuvottelukumppani, koska mun kanssa ei aina neuvotella. Valuvika.
Mut onneksi tilanne päättyi pikaisesti, kun eräs aivan ihana pariskunta talutti eksyneen pikkutytön sinne infotiskille. Aina vaan suuri kiitos heille vaik aikaa on kulunut jo kymmenisen vuotta.
Jotain sinne päin varmaan Mutta kyllä on mummu ylpee kun osaa sähköpostista näyttää mummokavereilleen kuvia ekasta ja toistaiseksi ainoasta lapsenlapsenlapsestaan
Kyllä ne asiat on enemmänkin mulla hirmu hyvin kun mä olen vuodesta toiseen hra Lätyn mielitietty ja hän mun kanssa jaksaa taapertaa yhteistä taivalta. :heart:Mister Letulla on kyllä asiat hirveen hyvin kun ajattelet noin. Olen kateellinen.