Miten eläisit elämäsi jos olisit minä?

Olethan sä kuukauden kuluttua menossa töihin, päääset sittenkin liikkumaan autolla.. Ei sun elämäsi niin huonoa ole

Joo no tuo työ tuskin kauaa kestää vai luuletko että ihmiset ostaa lehtiä mielellään? ja autokin pitäisi vaihtaa.

 

Aloittaisin lakkaamalla provoamisen ja tarinoiden keksimisen tällä palstalla. Tarkoittaen tietysti, etten myöskään siirry av:lle täyspäiväisesti.

 

Aloittaisin lakkaamalla provoamisen ja tarinoiden keksimisen tällä palstalla. Tarkoittaen tietysti, etten myöskään siirry av:lle täyspäiväisesti.

Voi kun ne ei ole keksittyjä tarinoita vaan mun oikeaa elämää ja jos mä palstailun lopettaisin niin mitä mä klo 9-15 sitten tekisin.

 

Voi kun ne ei ole keksittyjä tarinoita vaan mun oikeaa elämää ja jos mä palstailun lopettaisin niin mitä mä klo 9-15 sitten tekisin.

Pyöri ympyrää? Aseta ympyrä seinään ja etsiydy otsallasi siihen? Parittele sukkia? Mistä minä tiedän?

 

Pyöri ympyrää? Aseta ympyrä seinään ja etsiydy otsallasi siihen? Parittele sukkia? Mistä minä tiedän?

No miksi en saisi palstailla kun mulla on aikaa?

 

Minullakin sulkeutui työelämän mahdollisuudet, mutta perustin toiminimen ja onnettomuus kääntyi onneksi. Koen, että puutteeni olivat ohjausta oikeaan elämääni. Yritin hakata päätäni seinään 20 vuotta ja lopulta elämä paiskasi niin polvilleen, että oli pakko kuunnella mitä sillä on minulle asiaa.

En uskokaan, etteikö kaikille olisi jotaki tarjolla. JOs vain haluaa katsoa. Joten jos olisin sinä lähtisin etsimään mahdollisuuksiani, vaikka rollaattorin kanssa. Kai sinulla on rollaattorissasi kori, johon voit poimia mukaan ne hyvät ideat ja joita voi kehittää?Ja istuin, jotta voit miettiä niitä ideoita?

 

No miksi en saisi palstailla kun mulla on aikaa?

Elämä, se tuntuu usein olevan niin täynnä tyhjää.

Jatkakaa. En minä sinua voi täältä pois ajaa. Muuttuisi vielä tyhjemmäksi ja hiljaisemmaksi palsta.

 

Minullakin sulkeutui työelämän mahdollisuudet, mutta perustin toiminimen ja onnettomuus kääntyi onneksi. Koen, että puutteeni olivat ohjausta oikeaan elämääni. Yritin hakata päätäni seinään 20 vuotta ja lopulta elämä paiskasi niin polvilleen, että oli pakko kuunnella mitä sillä on minulle asiaa.

En uskokaan, etteikö kaikille olisi jotaki tarjolla. JOs vain haluaa katsoa. Joten jos olisin sinä lähtisin etsimään mahdollisuuksiani, vaikka rollaattorin kanssa. Kai sinulla on rollaattorissasi kori, johon voit poimia mukaan ne hyvät ideat ja joita voi kehittää?Ja istuin, jotta voit miettiä niitä ideoita?

Olenhan minäkin kaikenlaista miettinyt ja taas kun kunto mennyt entistä huonommaksi esim kotona pidettävää nettikauppaa tms siihen olisi kyllä paljon opettelemista,myönnän sen mutta aika varmasti kuluisi mutta kun ei saa mitään apua tai tukea mieheltään niin ei se niin helppoa ole.

 

Hommaisin kiireesti orvokit pihalle/verannalle/partsille, sit tutkisin mitä muita kukkia hommaisin kesäksi ja kohta partsi/piha olisikin täynnä kukkaa ja yrttiä. Ehkä hommaisin pitkän astian johon kylväisin pojan iloksi porkkanaa, persiljaa jne.

Sit ottaisin neuletyön, se koukuttaa mukavasti ja ensi joulun joululahjat olisivat pehmeitä paketteja.

Pojan kanssa tehtäisiin autolla retkiä vaikka järven rantaan, halot ja sytykkeet mukaan ja nuotiopaikalla kärvennettäisiin makkaraa. Jos huimaisi niin auto olisi vieressä, eli pitkää jalkautumista ei tarvitsisi tehdä.

Osallistuisin sairausryhmäni vertaistukitoimintaan tai SPR:n toimintaan. Jos mies ei ehtisi poikaa vahtia niiden tapaamisten ajan niin poika niihin mukaan, kännykkäpeli kouraan niissä kokoustiloissa niin itse pääsisin tapaamaan ihmisiä.

Ottaisin ilon irti siitä kesätyöstä. Päästäisin riemuhuudon kun saisin yhdenkin lehden myytyä, menisin sinne asenteella "pessimisti ei pety."

(Ja jos mä olisin kyseessä niin osallistuisin kirkon ryhmiin. Rukoilisin muiden puolesta paljon, kotona olevat rukoilevat tätsyt tekevät hyvin arvokasta työtä vaikkei se ole näkyvää.)

 

Juu noita kukkasuunnitelmia mulla jotakin on, siitä tämä' on kiva piha että mieheni mummo joka aiemmin tässä kauan kauan sitten asui on istutellut kaikenlaista ja vielä näinkin pitkän ajan päästä onhyvät marjapensaat,omenapuut yms ja joka kevät nousee krookukset,narsissit yms kukat ja kesäisin pionit ja ruusut. Meinasin mä tehdä kasvimaan,pojalla kun on viherpeukaloa mulla ei oikein ole. Sitten tietysti se ajelee isänsä kanssa mönkijällä. Mun kanssa sitten pelataan jalkapallo,tehdään hiekkakakkuja,saa ajella pihalla pyörällä,heitetään frisbiitä ja pelaillaan kesäpelejä. Kaikenlaista sitä varmaan tehdään. Niin ja pojan kanssa lähetetään kiviä geologian laitokselle,sitten sillä on kiikari ja lintukirja bongailee lintuja,ajattelin myös postimerkkeilyä uudeksi harrastukseksi,perhosten keräilyäkin hän harrastaa eli kesällä on toimintaa,ruuanlaitot tietenkin pojan kanssa lisäksi.

 

Ap, vau. Sit hommaatte teltan ja yövytte joku lämmin kesäyö siellä makuupusseissa.

Jos miehesi ehtii ja on kätevä käsistään niin semmoinen pieni, tiilinen kesäkeittiö-grillipaikka olisi mahtava.

 

Ap, vau. Sit hommaatte teltan ja yövytte joku lämmin kesäyö siellä makuupusseissa.

Jos miehesi ehtii ja on kätevä käsistään niin semmoinen pieni, tiilinen kesäkeittiö-grillipaikka olisi mahtava.

Joo viime kesänä hommattiin teltta ja siellä aina joskus yövyttiin. Tuollainen kesäkeittiö olisi kiva mutta miehellä olisi paljon remppa yms hommia täällä kotonakin eikä se ole kätevä sellaisissa jutuissa ja vaikka lupailee niin ei ne hommat ikinä etene. Mietinkin kirvesmiehen tms palkkaamista. Mutta on meillä kaasugrilli ja grillaillaan plus tuolit ja pöytä pihalla.

 

Opiskelisin + pyrkisin selvittämään mistä oppimisvaikeudet johtuvat.
Selvittäisin erilaisia tukimuotoja mihin minulla on mahdollisuuksia.
Luultavasti tekisin töitä omassa yrityksessä.
Pyrkisin tukemaan lapsia heille mahdollisesti perityvissä oppimisvaikeuksissa.
Viettäisin arkea ja juhlaa. Heräisin aamulla, laittaisin aamupalaa, hoitaisin kotia/lapsia, siivoaisin, laittaisin ruokaa (+panostaisin ruuanlaittoon ja uuden opetteluun nykyistä enemmän), harrastaisin, esim. liikuntaa, käsiöitä, ehkä vapaaehtoistyötä tms...

 

Joo no tuo työ tuskin kauaa kestää vai luuletko että ihmiset ostaa lehtiä mielellään? ja autokin pitäisi vaihtaa.

Yrittäisit ajatella positiivisesti. Jos menet töihin periaatteella ettei tää kauaa jatku kuitenkaan, turha edes yrittää niin eihän siitä mitään tule. Tuhoon tuomittu alun alkaenkin. Ajattele, että vihdoin töitä, nyt pääsen näyttämään mihin pystyn!

 

Opiskelisin + pyrkisin selvittämään mistä oppimisvaikeudet johtuvat.
Selvittäisin erilaisia tukimuotoja mihin minulla on mahdollisuuksia.
Luultavasti tekisin töitä omassa yrityksessä.
Pyrkisin tukemaan lapsia heille mahdollisesti perityvissä oppimisvaikeuksissa.
Viettäisin arkea ja juhlaa. Heräisin aamulla, laittaisin aamupalaa, hoitaisin kotia/lapsia, siivoaisin, laittaisin ruokaa (+panostaisin ruuanlaittoon ja uuden opetteluun nykyistä enemmän), harrastaisin, esim. liikuntaa, käsiöitä, ehkä vapaaehtoistyötä tms...

Eipä sitä kukaan psykologi tai psykiatri ole selville saanut mistä nuo oppimisvaikeudet johtuvat ja sen verran paljon olen yrittänyt opiskella että se tie on käyty loppuun. Toivon toki ettei lapsellani olisi tulevaisuudessa oppimisvaikeuksia. Ainakin tämä vanhempi adoptioon annettu lapseni opiskelee normaalikoulussa datanomiksi.

 

Yrittäisit ajatella positiivisesti. Jos menet töihin periaatteella ettei tää kauaa jatku kuitenkaan, turha edes yrittää niin eihän siitä mitään tule. Tuhoon tuomittu alun alkaenkin. Ajattele, että vihdoin töitä, nyt pääsen näyttämään mihin pystyn!

Tottakai mä yritän kaikkeni että saan mahdollisimman paljon lehtiä myydyksi.

 

Mun tilanne on se että mulla on paljon fyysisiä sairauksia. Ne aiheuttaa muistiongelmia, kipua yms. joten opiskelu on vaikeaa ja on hyvin paljon aloja joihin en voi töihin mennä.

Samaa tekisin sinuna kuin tekisin nyt. Yritän löytää vaikka väkisin alan johon voin pyrkiä. Nyt nautin elämästä rakkaan lapseni ja mieheni kanssa. Yritän löytää joka päivästä jotain hyvää vaikka kipujen kanssa se on vaikeaa.

Pääasia että keskittyy muuhun kuin valittamiseen. Jos sä käyttäisit valittamiseen menevän energian kaikkeen muuhun, sä olisit jo vaikka mitä.

 

Eipä sitä kukaan psykologi tai psykiatri ole selville saanut mistä nuo oppimisvaikeudet johtuvat ja sen verran paljon olen yrittänyt opiskella että se tie on käyty loppuun. Toivon toki ettei lapsellani olisi tulevaisuudessa oppimisvaikeuksia. Ainakin tämä vanhempi adoptioon annettu lapseni opiskelee normaalikoulussa datanomiksi.

Itsesi paras asiantuntija ole kuitenkin itse ei psykologit tai psykiatrit.

Ymmärrän hyvin että vaattii surutyön tekemistä jos tietyt esim. ammatiopinnot eivät ole mahdollisia sairauden, vamman tai esim. oppimisvaikuksien takia. Jotakin kuitenkin olet oppinut, ilmeisesti ainakin kirjoittamaan, todennäköisesti lukemaankin. Itse kehittäisin niitä omia vahvuuksiani ja pyrkisin selvittämään miksi joku asia on vaikea, onko sen temiseen mahdollistaa saada tukea, voiko asian jotenkin "kiertää" jne. Ammattiopintoja en välttämättä opiskelulla tarkoittanutkaan vaan itsensä kehittämistä. Ehkä aloittaisin sillä että pyrkisin parantamaan itsetuntemustani. Missä ole hyvä, missä asioissa haluan kehittyä, mitkä asiat haluaisin muuttaa omassa arjessani, mitkä asiat tuottavat iloa, miksi en halua kokeilla muutosta elämään, tiettyihin ajattelu kaavoihin jotka toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen.

 

Oppimisvaikeus - Mistä apua hahmotusvaikeuksiin?

Opiskelu: Oppimisvaikeudet ja opiskelun tukipalvelut - Kopase.fi - Etel

 

Samalla lailla kuin elän elämääni nytkin.

 

Veikeää kyllä että milloin syytät sairauksia, milloin lasta, milloin miestä..

Vaikka kyse on omasta viitsimättömyydestä. Elämä ei aina ole helppoa mut sen mukaan mennään mitä on annettu.

 

Veikeää kyllä että milloin syytät sairauksia, milloin lasta, milloin miestä..

Vaikka kyse on omasta viitsimättömyydestä. Elämä ei aina ole helppoa mut sen mukaan mennään mitä on annettu.

Tottakai sen mukaan on pakko mennä mitä on annettu. Enkä mä lasta ole mistään syyttänyt ja miestäkin vain siitä että voisi joskus tukea ja auttaa enemmän. Toki noi mun sairaudet rajoittaa paljonkin elämää.

 

Tottakai sen mukaan on pakko mennä mitä on annettu. Enkä mä lasta ole mistään syyttänyt ja miestäkin vain siitä että voisi joskus tukea ja auttaa enemmän. Toki noi mun sairaudet rajoittaa paljonkin elämää.

Maailmassa on aika paljon muitakin sairaita. Jos kaikki olisivat samanlaisia valittajia ja tyhjäntoimittajia kuin sinä, ei maailma pyörisi ollenkaan.

Ikävää jos mies ei ole tukena mutta sun tekemiset on omalla vastuullasi, ei miehen.

 

Maailmassa on aika paljon muitakin sairaita. Jos kaikki olisivat samanlaisia valittajia ja tyhjäntoimittajia kuin sinä, ei maailma pyörisi ollenkaan.

Ikävää jos mies ei ole tukena mutta sun tekemiset on omalla vastuullasi, ei miehen.

Tottakai mun tekemiset on mun omalla vastuullani mutta sinäkö alkaisit vastoin miehesi tahtoa vaikka yrittäjäksi joka saattaisi jotaa eroon koska mies ei yrittäjyyttäsi hyväksyisi?

 

Tottakai mun tekemiset on mun omalla vastuullani mutta sinäkö alkaisit vastoin miehesi tahtoa vaikka yrittäjäksi joka saattaisi jotaa eroon koska mies ei yrittäjyyttäsi hyväksyisi?

Jos mies ei hyväksyisi minua ja yritystäni päästä elämässäni eteenpäin niin kyllä. Ottaisin sen eron itse ja eläisin elämääni. Ei olisi oikea mies minulle.