Miten eläisit elämäsi jos olisit minä?

  • Viestiketjun aloittaja ammattivalittaja
  • Ensimmäinen viesti
ammattivalittaja
Jos mies ei hyväksyisi minua ja yritystäni päästä elämässäni eteenpäin niin kyllä. Ottaisin sen eron itse ja eläisin elämääni. Ei olisi oikea mies minulle.
Mä taas ajattelen eri tavalla. Hän on nähnyt mut ja sairauteni yli 8v niin ajattelin että hän yrittäjänä näkee että yrittäminen olisi minulle liian vaikeaa eikä se kannattaisi.
 
vierasa
Kun jopa kehitysvammaiset ja kuurosokeat voivat opiskella ja työskennellä, en usko, että se on sinulle mahdotonta.

Tätini on myös sairas eikä ole koskaan voinut opiskella tai olla työelämässä. Hän ei ole myöskään voinut saada lapsia sairautensa vuoksi. Mutta ei hän valita asiasta jatkuvasti kuten sinä vaan hän nauttii niistä elämän osa-alueista, joista voi: ystävistä, sukulaisista, harrastuksista, television katselusta ja lukemisesta.
 
ammattivalittaja
Kun jopa kehitysvammaiset ja kuurosokeat voivat opiskella ja työskennellä, en usko, että se on sinulle mahdotonta.

Tätini on myös sairas eikä ole koskaan voinut opiskella tai olla työelämässä. Hän ei ole myöskään voinut saada lapsia sairautensa vuoksi. Mutta ei hän valita asiasta jatkuvasti kuten sinä vaan hän nauttii niistä elämän osa-alueista, joista voi: ystävistä, sukulaisista, harrastuksista, television katselusta ja lukemisesta.
Joo tiedän on täälläkin työkeskus tms.
 
"vierailija"
Mä taas ajattelen eri tavalla. Hän on nähnyt mut ja sairauteni yli 8v niin ajattelin että hän yrittäjänä näkee että yrittäminen olisi minulle liian vaikeaa eikä se kannattaisi.
Aha. Nyt siis sanot ymmärtäväsi ettei yrittäjyytesi kannattaisi. Odotellaas muutama viikko niin taas nariset että haluaisit alkaa yrittäjäksi, mutta kun mies ei suostu ja kitiset, että haluat tappaa itsesi.
 
ammattivalittaja
[QUOTE="vierailija";29823267]Aha. Nyt siis sanot ymmärtäväsi ettei yrittäjyytesi kannattaisi. Odotellaas muutama viikko niin taas nariset että haluaisit alkaa yrittäjäksi, mutta kun mies ei suostu ja kitiset, että haluat tappaa itsesi.[/QUOTE]

Ymmärrän tavallaan ja tavallaan en ymmärrä,vaikea asia selittää koska sairautenikin vaihtelevat niin päivittäin,joskus olen kuin terve ja seuraavana päivänä voin olla todella huonossa kunnossa, siksi vaikea tehdä mitään päätöksiä tuollaisesta suuresta asiasta kuin yrittäjyys on.
 
"vierailija"
Ymmärrän tavallaan ja tavallaan en ymmärrä,vaikea asia selittää koska sairautenikin vaihtelevat niin päivittäin,joskus olen kuin terve ja seuraavana päivänä voin olla todella huonossa kunnossa, siksi vaikea tehdä mitään päätöksiä tuollaisesta suuresta asiasta kuin yrittäjyys on.
Tässähän se tulikin. Eli et itsekään tiedä mitä haluat, etkä näköjään edes tiedosta omia rajoituksiasi. Kun miehesi ihan varmasti tajuaa ja tietää, ettei siitä mitään tulisi ja sinä vähän väliä kiristät häneltä suostumusta kuin joku uhmaikäinen lapsi, etkö ymmärrä minkälainen rasitus se hänellekin on?

Etkö pysty ajattelemaan asioita kuin oman itsesi kannalta? Olisikohan aika jo alkaa harjoitella, ainaisen valittamisen sijaan. Nimittäin, maailma on täynnä ihmisiä joilla on asiat huonomminkin kuin sinulla, eivätkä he silti valita kaiken aikaa,
vaan elävät niillä resursseilla mitkä heillä ovat ja hankkivat ihan itse elämäänsä elämisen arvoista sisältöä.

Sitähän sinultakin kyllä pitäisi löytyä. On koti, terve lapsi, mies jolla on työpaikka, ei ole alkoholiongelmia, väkivaltaa, eikä käsittääkseni ole taloudellisiakaan ongelmia.
 
ammattivalittaja
[QUOTE="vierailija";29823474]Tässähän se tulikin. Eli et itsekään tiedä mitä haluat, etkä näköjään edes tiedosta omia rajoituksiasi. Kun miehesi ihan varmasti tajuaa ja tietää, ettei siitä mitään tulisi ja sinä vähän väliä kiristät häneltä suostumusta kuin joku uhmaikäinen lapsi, etkö ymmärrä minkälainen rasitus se hänellekin on?

Etkö pysty ajattelemaan asioita kuin oman itsesi kannalta? Olisikohan aika jo alkaa harjoitella, ainaisen valittamisen sijaan. Nimittäin, maailma on täynnä ihmisiä joilla on asiat huonomminkin kuin sinulla, eivätkä he silti valita kaiken aikaa,
vaan elävät niillä resursseilla mitkä heillä ovat ja hankkivat ihan itse elämäänsä elämisen arvoista sisältöä.

Sitähän sinultakin kyllä pitäisi löytyä. On koti, terve lapsi, mies jolla on työpaikka, ei ole alkoholiongelmia, väkivaltaa, eikä käsittääkseni ole taloudellisiakaan ongelmia.[/QUOTE]

Mä ymmärrän kyllä olevani rasitus sekä miehelleni että koko yhteiskunnalle ja onhan se taloudellisesti niukkaa kun vaan yksi tienaa senverran vaatimattomasti me asumme ja joistain asioista olemme joutuneet loupumaan kokonaan. Ei tämä elo niin auvoisaa ole.
 
vierailija.
Mä ymmärrän kyllä olevani rasitus sekä miehelleni että koko yhteiskunnalle ja onhan se taloudellisesti niukkaa kun vaan yksi tienaa senverran vaatimattomasti me asumme ja joistain asioista olemme joutuneet loupumaan kokonaan. Ei tämä elo niin auvoisaa ole.
Unohtui muuten laittaa tuohon listaan, että kannattaisi luopua myös marttyyrimaisesta asenteesta.
 
-
Varmaan tästä ihan itse muutaman vuoden päästä lähden kun saan talousasiat kuntoon ja lapsen vähän isommaksi.
Tajuatko ollenkaan miten sekopäisiä nämä sun jutut on :D Sulla on kyllä joku mielenterveyshäiriö ja pahemmanlaatuinen.

Sä olet koko ajan jättämässä miestäsi mutta silti et voi perustaa yritystä kun mies jättäisi :D

Sä olet pelkkä mitätön laiska sekopää.
 
ammattivalittaja
Tajuatko ollenkaan miten sekopäisiä nämä sun jutut on :D Sulla on kyllä joku mielenterveyshäiriö ja pahemmanlaatuinen.

Sä olet koko ajan jättämässä miestäsi mutta silti et voi perustaa yritystä kun mies jättäisi :D

Sä olet pelkkä mitätön laiska sekopää.
Niin en halua vielä muutamaan vuoteen lähteä kuten kerroin että saan vähän rahaa kun lähden ja lapsi pärjää sitten illat omillaan kun isänsä on töissä.
 
???
Niin en halua vielä muutamaan vuoteen lähteä kuten kerroin että saan vähän rahaa kun lähden ja lapsi pärjää sitten illat omillaan kun isänsä on töissä.
Nyt en tajua. Eli lapsen jättäisit isälleen asumaan? Eikä sulle kävisi sellainen, että oma lapsesi tulisi luoksesi koulun jälkeen jos isä on töissä, vaan hänen pitäisi olla yksin siellä kotonaan?
 
ammattivalittaja
Nyt en tajua. Eli lapsen jättäisit isälleen asumaan? Eikä sulle kävisi sellainen, että oma lapsesi tulisi luoksesi koulun jälkeen jos isä on töissä, vaan hänen pitäisi olla yksin siellä kotonaan?
Niin jättäisin se olisi ihan selvä asia saisi asua täällä missä on tottunut asumaan. Saisi tulla koulun jälkeen jos lähellä asuisin mutta tuskin ihan tästä läheltä asuntoa hommaisin, sitä pitäisi sitten taas katsoa miten elämä vie ja mihin.
 
"vieras."
Entäs jos hommaisit nyt vaan sen rollaattorin ja lähtisit ulos sieltä kämpästä. Tuntuu että olet tullut mökkihöperöksi, onko sulla edes yhtäkään ystävää tai edes juttukaveria. Mene vaikka johonkin kansanopiston kurssille, taas syksyllä alkaa uusia.
 
ammattivalittaja
[QUOTE="vieras.";29823666]Entäs jos hommaisit nyt vaan sen rollaattorin ja lähtisit ulos sieltä kämpästä. Tuntuu että olet tullut mökkihöperöksi, onko sulla edes yhtäkään ystävää tai edes juttukaveria. Mene vaikka johonkin kansanopiston kurssille, taas syksyllä alkaa uusia.[/QUOTE]

Joo ei ole yhtään ystävää eikä juttukaveria. Jospa mies ottaisi ja vahtisi vähän iltaisin lasta niin pääsisin työväenopiston kurssille.
 

Yhteistyössä