Lapset jotka ei opi puhumaan kotona...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Muuan";29807046]Villi arvaus. Vanhemmat osaavat lukea lapsen tarpeita 'liian hyvin' joten lapsi tulee ymmäretyksi ilman puheen harjoittelun vaivaa, kodin ulkopuolella tämä systeemi ei toimikaan?[/QUOTE]

Ihan totta!
 
[QUOTE="aloittaja";29807717]Kiitos tästä kommentista, jotain tällaista mulla oli hakusessa. :)

Vähän arvelinkin että täältä tulee enimmäkseen tällasta "ap on idiootti" ja "ei sunkaan kakaras mikään nero ole" -juttua. Repikää pelihousunne ihan rauhassa, se ei kuitenkaan ollut mulla tarkoituksena. Ja ehkä nimenomaan näillä pelihousun repijöillä on peiliin katsomista?

Ymmärrän (kuten ainakin yritin aloituksessakin tehdä selväksi) että lapset ovat kovin erilaisia ja kaikki ei opi saman ikäisenä puhumaan. Ja sit on niitä erityislapsia joilla on ihan omat kuvionsa. Enkä oo todellakaan kenellekään vittuilemassa tai väittämässä lapsia tyhmäksi jos ei 3-vuotiaana vielä puhu kuin papupata. Enkä myöskään pidä omaa vekaraani mitenkään kauhean neropattina tai muutenkaan erityisenä. Ehkä juuri sen takia ihmettelen miksei muut normaalit lapset vielä tuossa iässä osaa yhtään puhua.

Tähtäimessäni oli se marginaaliryhmä, jonka lapsilla olisi edellykset puhua, mutta jostain syystä ei saa sitä hommaa käyntiin kotona. Ja sitten kun laitetaan päiväkotiin tai tarhaan niin yks kaks alkaakin puhetta tulla.

Mutta kiitos vastauksista, ainakin niistä asiallisemmasta päästä olevista. Varmasti esim päiväkodissa muiden lasten vuorovaikutus saattaa vaikuttaa asioihin jne. Ja sit on just tää että kun tulee ymmärretyksi muutenkin niin ei tarvitse niitä sanoja avuksi kotona ollessa.[/QUOTE]

Siis sä kysyt että miksi ihmisten lapset eivät opi puhumaan ennen päikkyyn menoa ja heität itse oman oletuksesi ilmoille. Sitten kun saat vastauksia että suurin osa puhumattomuudesta johtuu jostain muusta syystä kuin ehdottamastasi niin se ei kelpaakaan vastaukseksi.

Tuskin yhdellekään normaalin perheen lapselle puhutaan niin vähää ettei oppisi puhumaan jos normaalit edellytykset on. Tiedän pojan joka ei puhunut muutamaa sanaa enempää kun meni pph:lle kolmivuotiaana. Sen jälkeen lähti puhe kehittymään harppauksittain. Kyse ei ollut ollenkaan siinä etteikö lapselle olisi puhuttu, vaan siinä että lasta ymmärrettiin "liikaa" ilman sitä puhekommunikaatiotakin. Lapsi oli siis laiska puhumaan, hoidossa oli sitten pakko oppia puhumaan että tuli ymmärretyksi.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
[QUOTE="joo";29807796]Hyvänlaatuinen puheen kehityksen viivästymä korjaantuu itsekseen kolmeen ikävuoteen mennessä.

Yli kolmevuotiailla on jokin syy puheen kehityksen ongelmaan. mm. huono kuulo, dysfasia, dyspraksia, suun rakenteen ongelma ym. Näissä tapauksissa se päivähoito ja kuntoutus siellä ovat perusteltuja.[/QUOTE]

Näin olen kanssa ymmärtänyt. Ne tuntemani lapset jotka ovat puheenkehityksen vuoksi menneet päiväkotiin siinä 3v paikkeilla ovat menneet sinne sen jälkeen kun puheenkehityksessä on todettu jo viivettä, käyty neuvolan lisäksi lääkärillä, puheterapeutilla ja mahdollisesti tutkimuksissa tai sellaiset tulossa. Kyllä siinä on keretty jo haastattelemaan vanhempia siitä kuinka lapsen kanssa kommunikoidaan ja mitä aiheeseen liittyviä virikkeitä lapselle tarjotaan jne.

Tuo että lapsen puheenkehitys on oikeasti viiveinen 3v iässä eikä siihen ole terveydenhuollossa kiinnitetty mitään huomioa ja päivähoitoon laitto puheenkehityksen vuoksi on ihan vaan vanhemman oma keksintö on jotenkin vieras juttu minulle.
 
Niin kyllä mäkin tiedän lapsen joka ei 2-vuotiaana puhunut mitään. Äiti (yh) sanoi että eihän sille lapselle tule puhuttua, kun ei se kuitenkaan vastaa !!!??? Kun lapsi aloitti hoidon rupesi puhettakin tulemaan. Että on näitä kaikenlaisia tapauksia nähty.
 
Aloitettiin mykkäkoulu nuorimmaisen kohdalla. Kaikki muut oppivat puhumaan ongelmitta, mutta nuorimmainen ei. Sai lähetteen puheterapiaan ja sieltä käskyn päivähoitoon.
Ollaan oltu kuin kusisukassa ja kuiskailtu kotona ettei hän vain vahingossakaan kuulisi puhetta.
 
Aloitettiin mykkäkoulu nuorimmaisen kohdalla. Kaikki muut oppivat puhumaan ongelmitta, mutta nuorimmainen ei. Sai lähetteen puheterapiaan ja sieltä käskyn päivähoitoon.
Ollaan oltu kuin kusisukassa ja kuiskailtu kotona ettei hän vain vahingossakaan kuulisi puhetta.

Meilläkin on kuopuksen kanssa pidetty täydellistä mykkäkoulua, esikoisellekaan ei paljoa puhuttu, kun oppi vasta reilusti päälle 2 vuotiaana puhumaan. Keskimmäiselle ei sitten muuta tehtykään kuin puhuttu, kun puhui alle vuoden vanhana. Hänenkin piti olla aina puhumatta tuon kuopuksen synnyttyä.
 
[QUOTE="aloittaja";29807717]

Enkä myöskään pidä omaa vekaraani mitenkään kauhean neropattina tai muutenkaan erityisenä. Ehkä juuri sen takia ihmettelen miksei muut normaalit lapset vielä tuossa iässä osaa yhtään puhua.

Tähtäimessäni oli se marginaaliryhmä, jonka lapsilla olisi edellykset puhua, mutta jostain syystä ei saa sitä hommaa käyntiin kotona. Ja sitten kun laitetaan päiväkotiin tai tarhaan niin yks kaks alkaakin puhetta tulla.
[/QUOTE]

Mun toka lapsi rupesi puhumaan vasta 2,5 vuotiaana.
Suoraan 3-6 sanaisia lauseita, lähes täydellisesti ääntäen. Myöhemmin olen todennut lapsen olevan todella perfektionisti-luonne, liekö sitten kyse siitä, että puhetta lähti muiden kuullen tulemaan vasta, kun "kehtaa" puhua...
Tähän nyt ei tosin mikään päiväkoti tai muu vaikuttanut, oli kotona ihan eskariin asti.

Ja neljäs muksu ei puhunut 2,5 vuotiaana kuin muutaman, todella epäselvän sanan.
Nyt täyttää neljä. Vieläkin puhe on todella, todella epäselvää, mutta puhuu jo "vapaaehtoisesti".
Päiväkotiin meno on lisännyt puheen tuottoa huomattavan paljon, ja jonkun verran selkiyttänytkin sitä, vaikkei sen takia päiväkotiin mennytkään.
Lapsella todettiin vasta 3-vuotiaana hammaslääkärissä kireä kielijänne.
Kaikki edellytykset siis on kyllä siihen puhumiseen, mutta se on ihan vaan fyysisesti niin vaikeaa, että varsinkin kotona, kun lasta ymmärtää vähemmälläkin puhumisella ilmeistä, eleistä, lapsen näyttäessä kädestä pitäen tms, niin puhetta ei ole samalla tavalla "tarvittu" ja lapsi on itse ollut asian suhteen ns. laiska.
Päiväkodissa sitä kieltä jänteineeen on ollut pakko jumpata, koska siellä ei muuten tule ymmärretyksi.

Tulevassa 4v.-neuvolassa sitten varmaan katsotaan, että saako puhumisen terapioilla ja jumppaamisella sen kummemmaksi, vai napsaistaanko sitä jännettä.
 
Siis sä kysyt että miksi ihmisten lapset eivät opi puhumaan ennen päikkyyn menoa ja heität itse oman oletuksesi ilmoille. Sitten kun saat vastauksia että suurin osa puhumattomuudesta johtuu jostain muusta syystä kuin ehdottamastasi niin se ei kelpaakaan vastaukseksi.

Joo, oli kyllä melkoisen leimaava ja syyllistävä aloitus. Suurimmalla osalla lapsista on edellytykset kehittyä tietyssä aikataulussa, ja lapset on todella fiksuja. Usein nekin, joilla kotiolot eivät ole ihan oppikirjasta, kehittyvät normaalin rajoissa. Uskon että on ihan äärimmäisen harvinaista, että lapsen puheeseen liittyvät johtuisi vanhemmista.

Tuo, että "ymmärretään liikaa" on muuten varmaan yksi syy, mutta se varmaan selviää aika nopeasti puheterapiassa tai neuvolassa. Meidän lapsella on puheessa viivästymää, ja jo neuvolassa kysyttiin heti, että miten me toimitaan kun lapsi esimerkiksi pyytää jotain, ja saatiin vahvistus sille, että on ihan ok näytellä, ettei ymmärrä vaikkapa lapsen huitomista, vaan voi vaatia sanoja (lapsi siis osasi puhua, mutta vähän).

Itse olen (negatiivisessa mielessä) yllättynyt, miten paljon ihmiset ympärillä syyllistävät vanhempia, kun lapsi ei kehitykään oletetusti. Mä sain juuri kuulla sukulaiselta, että hänen lapsellaan ei koskaan ollut puheen kanssa mitään ongelmia, ja se johtuu siitä, että hän on lukenut lapselle aina niin paljon. Ja niinkuin tästä lausumasta voi loogisesti päätellä, meidän lapsen puheongelmat johtuvat siitä, että me ei lueta lapselle :) (ollaan luettu joka päivä jo vauvalle, mutta mitäpä sitä selittelemään, kun menisi tuo hieno teoria ihan kumoon :D)
 
Meillä puhe tuli myöhään vaikka kotona jo kyllä paljon puhuttiin,laulettiin,loruteltiin jne. Hoitoon meni reilu 2v ja vaikka puhe alko edistyä niin edelleen tuolla 6v on hankalia juttuja. Vaikka kotona edelleen käytetään suita paljon ja on erityisryhmässä tarhassa.
En kyl tiedä miten muka kotona ois vielä enemmän voinu tarjoilla puhevirikettä.
Yks jännä kohta oli norjan reissulla kun sälli 2v ollessaan yritti jutella kaikkien kanssa ja totesi ettei kukaan ymmärrä eikä hän ketään(muita kun meitä). Selvästi se jotain laittoi liikkeelle ja puhe edistyi noiden viikkojen aikana.
Ja ap. Monessa muussakin asiassa se ryhmän vertaistuki toimii hyvin. Oli kyse puheesta, vessajutuista, omatoimisuudesta jne. Tälleen kun aattelee,vois aatella että koti on paikka jossa lasta ei ohjata ja kannusteta toimimaan itse. Ja se puhevaikeuksisen kanssa ymmärtämättä oleminen on paha asia joka ei yhtään edistä oppimista.
 
Ja se puhevaikeuksisen kanssa ymmärtämättä oleminen on paha asia joka ei yhtään edistä oppimista.

Johonkin rajaan asti joo, mutta meillä oli yhdessä vaiheessa ainakin sellaista, että lapsi olisi osannut sanoa, mutta mielummin huitoi ja "marisi". Vähän niin kuin ruokaillessa ei muka osannut syödä, vaan olisi halunnut, että syötetään... :) Tosin siinä tilanteessa kyse ei ole ihan aidosta vaikeudesta. Meillä on toisella lapsella kommunikoinnissa myös ihan "oikeita vaikeuksia", ja siinä pitää tietysti tulla vastaan eikä heittäytyä ymmärtämättömäksi. Syyksi epäillään toistaiseksi neurologista häiriötä.
 
Johonkin rajaan asti joo, mutta meillä oli yhdessä vaiheessa ainakin sellaista, että lapsi olisi osannut sanoa, mutta mielummin huitoi ja "marisi". Vähän niin kuin ruokaillessa ei muka osannut syödä, vaan olisi halunnut, että syötetään... :) Tosin siinä tilanteessa kyse ei ole ihan aidosta vaikeudesta. Meillä on toisella lapsella kommunikoinnissa myös ihan "oikeita vaikeuksia", ja siinä pitää tietysti tulla vastaan eikä heittäytyä ymmärtämättömäksi. Syyksi epäillään toistaiseksi neurologista häiriötä.

Aivan. Toki meinasin että sellasille ei tule olla ymmärtämätön joilla on oikeasti vaikeuksia. Kuten omani. Mulla on ryhmässä normaaleja 2-5v joissa on niitä joilta ei sanoja saa ulos vaikka osaavat,näitä en ala ymmärtää vaan vaadin sen sanan osottelun ja vinkunan sijaan.
 
Kuluneen vuoden aikana Ylen sivuilla taisi olla artikkelikin lasten puheen viivästymistä. Viivästymisiä tulee, kun vanhemmat eivät puhu lapsilleen, koska vanhemmille on tärkeämpää istua netissä kuin puhua lapsilleen.
 
Kuluneen vuoden aikana Ylen sivuilla taisi olla artikkelikin lasten puheen viivästymistä. Viivästymisiä tulee, kun vanhemmat eivät puhu lapsilleen, koska vanhemmille on tärkeämpää istua netissä kuin puhua lapsilleen.

Just tosta oli meillä yhdessä koulutuksessakin puhetta. Oli joku korkeasti koulutettu ihminen (jonka nimeä ja koulutusta en valitettavasti) muista puhumassa näistä lasten oppimisvaikeuksista mm.puheentuottamisesta ja kouluvalmiuksista. Kyllä mun mielestä tässäkin asiassa pientä perääkin on.
 
[QUOTE="aloittaja";29807717]Kiitos tästä kommentista, jotain tällaista mulla oli hakusessa. :)

Vähän arvelinkin että täältä tulee enimmäkseen tällasta "ap on idiootti" ja "ei sunkaan kakaras mikään nero ole" -juttua. Repikää pelihousunne ihan rauhassa, se ei kuitenkaan ollut mulla tarkoituksena. Ja ehkä nimenomaan näillä pelihousun repijöillä on peiliin katsomista?

Ymmärrän (kuten ainakin yritin aloituksessakin tehdä selväksi) että lapset ovat kovin erilaisia ja kaikki ei opi saman ikäisenä puhumaan. Ja sit on niitä erityislapsia joilla on ihan omat kuvionsa. Enkä oo todellakaan kenellekään vittuilemassa tai väittämässä lapsia tyhmäksi jos ei 3-vuotiaana vielä puhu kuin papupata. Enkä myöskään pidä omaa vekaraani mitenkään kauhean neropattina tai muutenkaan erityisenä. Ehkä juuri sen takia ihmettelen miksei muut normaalit lapset vielä tuossa iässä osaa yhtään puhua.
Tähtäimessäni oli se marginaaliryhmä, jonka lapsilla olisi edellykset puhua, mutta jostain syystä ei saa sitä hommaa käyntiin kotona. Ja sitten kun laitetaan päiväkotiin tai tarhaan niin yks kaks alkaakin puhetta tulla.

Mutta kiitos vastauksista, ainakin niistä asiallisemmasta päästä olevista. Varmasti esim päiväkodissa muiden lasten vuorovaikutus saattaa vaikuttaa asioihin jne. Ja sit on just tää että kun tulee ymmärretyksi muutenkin niin ei tarvitse niitä sanoja avuksi kotona ollessa.[/QUOTE]

Ensin luit mitä sulle vastattiin, ja nyt koitit sitten olevinaan mukamaste viisastella.. Noh noh, ei mennyt läpi..... ei sitten millään konstilla...

Voi voi.. kasvatappas se eka mukula rauhassa, tee toinen, tee kolmas, ja tee jne..
tule sitten tämmöinen päivänselvä asia kertomaan uudestaan.
 
Mää oon rehellisesti sanottuna miettinyt useasti ihan samaa asiaa kuin ap. En väitä että kaikkien lapsien puhumattomuus johtuisi tästä syystä mutta osan ihan varmasti. Olen kuullut äidistä joka ei puhunut lapselleen koska " ei se kuitenkaan mitään ymmärrä". Olen myös itse törmännyt vanhempiin joiden sanallinen anti lapsilleen on sääli kyllä kovin vähäistä.
 
Minä olen joskus miettinyt samaa. Ja lähipiirissä on mm. äiti, joka ei kovin paljon tykkää leikkiä, saati jutella, tai lorutella tai lauleskella tai muuta lapsensa kanssa ja lapsi ei yli 2-v. puhu kuin yksittäisiä sanoja, joskus vielä niitäkin hieman muunnellen. En todellakaan ihmettele, että jos lapsen kanssa puhutaan vain "ota banaani", "tässä mehu", "syöhän nyt", "älä huuda", niin eipä tuossa nyt oikein tarvitse lapsen mitään yrittää sanoa.
 
Itse en ainakaan seurassa viitsi lauleskella tai lorutella, vain ollessamme kotona. Joten ehkä se kuva minkä saatte ei kuitenkaan vastaa ihan sitä kokonaisuutta. Me ainakin kotona puhutaan paljon enempi.
 
Itse en ainakaan seurassa viitsi lauleskella tai lorutella, vain ollessamme kotona. Joten ehkä se kuva minkä saatte ei kuitenkaan vastaa ihan sitä kokonaisuutta. Me ainakin kotona puhutaan paljon enempi.

Joo, päätelmääni en ole tehnyt minkään "näemme 1 h leikkipuistossa" perusteella :D. Että on ihan kotioloissa nähtyä ja koettua sekä ko. äidin suusta itse kuultua. Ja eipä siinä mitään pahaa ole, jos ei vaikka jaksa koskaan puhua lapselleen mitään, mitä se mulle kuuluu.
 
[QUOTE="ihmettelen";29807026]Te joiden lapset eivät opi puhumaan ennen kuin laitatte heidät päiväkotiin, niin ettekö te puhu lapsillenne kotona? Vai mistä ihmeessä tässä voi olla kysymys?

Ymmärrän kyllä, että lapset kehittyvät eri tahtia ja ihan kaikki ei opi 2-vuotiaana puhumaan pitkiä lauseita jne. Ihmettelen vaan tätä kuviota (josta lueskelin eräässä toisessa ketjussa), että 3-vuotiaahan mennessä ei ole kotona ollessaan oppinut puhumaan ja sitten kun laitetaan päiväkotiin tai kerhoon niin hups vaan johan alkaa puhetta tulemaan.

Itsellä 2,5-v joka kotihoidossa pelkästään ollut ja puhuu ikäisekseen kummallisen hyvin. Saattaa höpötellä jotain että "Heii pikkuveli älä itke ei sulla ole mitään hätää" tai "Hei äiti älä höpötä siinä, nyt ei yhtään kultakala-laulua" jne settiä eli aika monisanaisia lauseita heittelee ilmoille. Oon jopa potenut huonoa omatuntoa koska en oo kaverille esimerkiksi kirjoja juuri lukenut, mitä nyt tietysti joka tuutista suositellaan puheen kehityksen tueksi. No näemmä on silti oppinut oikein hyvin juttelemaan, varmaan siksi että ollaan vauvasta asti hänelle (ja hänen kanssaan) paljon puhuttu.

En kiillottele sädekehää tai halua sen kummemmin arvostella niitä joiden lapset oppii vähän myöhemmin puhumaan.. Ihmettelen vaan suuresti että mikä siellä kotona menee pieleen jos lapsi kerran heti päiväkotiin mennessä oppii puhumaan (eli ei ole lapsen omista kyvyistä siis kiinni tuo puhumattomuus..)?[/QUOTE]
tähän ei voi sanoa kuin että voi pyhä yksinkertaisuus. Et taida olla se penaalin terävin kynä. blondi??
 
Aloittajalla ihan järkeviä kysymyksiä. Tais kotiäidit jotka roudailee vanhempaa lasta päiväkotiin hermostua kun vähän tökättiin. Eikä ne lapsen puheeseen liittyvät ongelmat kovin kummoisia ole jos ne päiväkodin häslingissä ja melussa äkisti paranee. On myös niitä puheterapeutteja joiden mielestä se jatkuva melu ja härdelli ja liiat vuorovaikutussuhteet (iso ryhmä) ei lapsen puheenkehitykselle olekkaan ollenkaan hyväksi. Mut täytyyhän joku syy olla et pääsee helpommalla kun hoitelee vaan sitä vauvaa siellä kotona ja ne koulutetut hoitajat antaa suujumppaa ja muita virikkeitä siellä päiväkodissa. Mut vähän kyl käy sääliks sitä puhumatonta reppanaa siellä härdellissä.
 
[QUOTE="Muuan";29807046]Villi arvaus. Vanhemmat osaavat lukea lapsen tarpeita 'liian hyvin' joten lapsi tulee ymmäretyksi ilman puheen harjoittelun vaivaa, kodin ulkopuolella tämä systeemi ei toimikaan?[/QUOTE]

Tätä olen yhdessä tuttavaperheessä huomannut. Lapset puhuvat jotain ihan siansaksaa, ja vanhemmat vain tottelevat eivätkä ollenkaan pyydä lasta toistamaan ja puhumaan "kunnolla". Kiva kun jo lähemmäs 5-vuotias lapsi ei osaa ollenkaan kommunikoida muiden kuin vanhempiensa kanssa :O
 
[QUOTE="Pph";29812191]Aloittajalla ihan järkeviä kysymyksiä. Tais kotiäidit jotka roudailee vanhempaa lasta päiväkotiin hermostua kun vähän tökättiin. Eikä ne lapsen puheeseen liittyvät ongelmat kovin kummoisia ole jos ne päiväkodin häslingissä ja melussa äkisti paranee. On myös niitä puheterapeutteja joiden mielestä se jatkuva melu ja härdelli ja liiat vuorovaikutussuhteet (iso ryhmä) ei lapsen puheenkehitykselle olekkaan ollenkaan hyväksi. Mut täytyyhän joku syy olla et pääsee helpommalla kun hoitelee vaan sitä vauvaa siellä kotona ja ne koulutetut hoitajat antaa suujumppaa ja muita virikkeitä siellä päiväkodissa. Mut vähän kyl käy sääliks sitä puhumatonta reppanaa siellä härdellissä.[/QUOTE]


No jaa. Täällä puheterapeutit oikeastaan ensimmäisenä suosittelevat kuntoutukseen päiväkotia. Jos siis lapsella on muutakin ongelmaa puheessa kuin yksi tai kaksi äännevirhettä. Toisten lasten ja vieraiden aikuisten kanssa kommunikointi kuntouttaa lapsen puhetta kummasti, tämän näen työssäni. Oma esikoisenikin oli 5-vuotiaasta puolipäiväisenä päiväkodissa ja se teki todella hyvää hänen puheenkehitykselleen.
 

Yhteistyössä