Mitä voi tehdä kun on mielessä usein toinen mies

En tiedä miten tästä eteenpäin? Tätä on jatkunut jo todella kauan, nykyään vain taas useammin ja useammin.

On kuitenkin vaikea heittää kaikki tuttu pois. Mies, 4 lasta, omakotitalo...

En edes tiedä mistä aloittaisi? Entä jos ei saa taloa myytyä? Entä jos lapset kärsii? Eikä mieskään halua erota?

 

Ei kai se mitään niin kauan kuin pysyy mielessä eikä iholla etkä tee mitään asian hyväksi

 

Entä kun tekisi oikeasti mieli tehdä jotain. Se tunne on vain sellainen mitä en ole ikinä kenenkään toisen kanssa kokenut. Ja tätä tunnetta on siis jatkunut vuosia, mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.

 

Niitä mielihaluja ei ole pakko toteuttaa jos ei ole valmis myös kantamaan seurauksia. Aikuisella pitää olla sen verran itsehillintää. Jos epäilee omaa itsehillintäänsä, ei kannata hakeutua sellaisiin tilanteisiin jossa se voi pettää. Kannattaa ajatella ylä- eikä alapäällä.

"se tunne" on vain tunne joka katoaa ajan myötä. Usko pois, sen toisen kanssa tulisi arki ihan samalla tavalla vastaan

 

Keskity siihen omaan mieheesi ja omiin lapsiisi, sinä olet valintasi jo tehnyt. Lopeta moiset haihattelut.

 

Siis en ole koskaan ketään pettänyt. Enkä ole aikomuksissakaan pettää.
Tämä toinen mies vain on mielessäni usein, haluan häntä (miestäni en), kaipaan hänen läheisyyttään ja seuraansa (mieheni en).
Tuntuu että hänen kanssaan olisi hyvä ja turvallinen olla.
Ja nyt ei ole kyse siitä ettenkö tietäisi mitä arki on tai kestäisi sitä.
En vain taida enää rakastaa miestäni. Eikä meidän suhteemme ole ollut mitenkään helppo.

En pelkää siis pettäväni. Enemmän pelkään miten asiat sujuu jos päätänkin erota?

 

En tiedä miten tästä eteenpäin? Tätä on jatkunut jo todella kauan, nykyään vain taas useammin ja useammin.

On kuitenkin vaikea heittää kaikki tuttu pois. Mies, 4 lasta, omakotitalo...

En edes tiedä mistä aloittaisi? Entä jos ei saa taloa myytyä? Entä jos lapset kärsii? Eikä mieskään halua erota?

Valitsit ehkä väärän kumppanin. Ainakin minä seurustelen vain lähtökohdasta, että tuon kanssa - vikoineen ja hyvine puolineen - ollaan koko elämä, ja ihan oikeasti. Jos suhteeseen ryhtyy vähän "rennommalta" pohjalta ja toiseen ei ole aivan tyytyväinen alussa, taitaa houkutusten riski kasvaa.

Eli kun valitsen kumppania, tarvitsen yhtäältä spontaania tunnetta mutta myös toisaalta järjen analyysia, molempia yhtä aikaa. Sekä päämäärän että nautintoa matkasta. Jos toinen ei ensi sekunneista iske minuun tarpeeksi, en yleensä halua tutustua häneen, koska haluan olla rehellinen ja vilpitön siitä, mitä tunnen heti. Tälle pohjalle sitten alan tutustua. Minulle ei ole koskaan käynyt, että olisin alkanut katua tällaista suhdetta eli heittää koko "synnytetyn maailman" roskiin, enkä usko niin ikinä mulle käyvänkään, niin "vankkumaton" olen näissä asioissa.

 

Siis en ole koskaan ketään pettänyt. Enkä ole aikomuksissakaan pettää.
Tämä toinen mies vain on mielessäni usein, haluan häntä (miestäni en), kaipaan hänen läheisyyttään ja seuraansa (mieheni en).
Tuntuu että hänen kanssaan olisi hyvä ja turvallinen olla.
Ja nyt ei ole kyse siitä ettenkö tietäisi mitä arki on tai kestäisi sitä.
En vain taida enää rakastaa miestäni. Eikä meidän suhteemme ole ollut mitenkään helppo.

En pelkää siis pettäväni. Enemmän pelkään miten asiat sujuu jos päätänkin erota?

Ymmärrän sinua hyvin. Itsekään en ole koskaan pettänyt, mutta yksi ja sama mies on ollut vuosikausia mielessä. Molemmilla selkeästi tunteita toista kohtaan, mies menee hämilleen joka kerta kun kohdataan jne. Halattu on joskus ystävinä. Molemmilla kumminkin perheet ja niitä ei ole haluttu lähteä rikkomaan. Luulen (en tosin voi tätä vannoa), että mies voisi omansa rikkoa, mutta minä en. Mies on hyvin "alfauros" tyyppinen ja on aiemmin lirkutellut yhdelle jos toisellekin naiselle. Miksi minä olisin se poikkeus, jonka jälkeen hän ei muita katselisi. Siksipä en mitään aio asialle tehdä, otan vain pään pois pilvistä.

 

Miksi ihmeessä kuvittelet, että tämän toisen kanssa tilanne tulisi olemaan toinen? Että et koskaan kyllästyisi, lakkaisi rakastamasta, alkaisi haaveilla toisesta (kolmannesta)?

 

Eihän sitä voikaan tietää. Eihän kukaan koskaan voi tietää.
Tahtoisin ehkä vain joskus vielä elää oikeasti onnellisena. Että voisin tuntea olevani arvostettu ja turvassa, ei tarvitsisi mitään pelätä.
Ja jos joskus vaikka haluaisin seksiä, nauttisin siitä ja jopa saisin orgasmin? Tai saisin nukahtaa onnellisena kainaloon?

 

No mut hei, ilman muuta sun kannattaa heittää koko nykyinen elämä roskakoriin ja ihan ehdottomasti väsätä heti alkuun pari ipanaa sen uuden miehen kanssa. Sitten kun pyöritätte uusperhearkea ja yritätte sopeutua exien ja sun, mun ja meidän lasten vaatimuksiin ja tottumuksiin, punnitaan tosi rakkaus!

 

Miksi ihmeessä kuvittelet, että tämän toisen kanssa tilanne tulisi olemaan toinen? Että et koskaan kyllästyisi, lakkaisi rakastamasta, alkaisi haaveilla toisesta (kolmannesta)?

Juuri näin. Itselläni on kumminkin nyt mies joka tuntee minut läpikotaisin ja rakastaa minua sellaisena kuin olen, tästä toisesta en tiedä. Se uuden viehätys, kielletty hedelmä on se joka kiehtoo. Uutuuden viehätys karisee aikanaan ja taas ollaan pisteessä A. Surkeinta on, että jotkut menevät vielä lisääntymään tuossa vaiheessa.

 

Siis en ole koskaan ketään pettänyt. Enkä ole aikomuksissakaan pettää.
Tämä toinen mies vain on mielessäni usein, haluan häntä (miestäni en), kaipaan hänen läheisyyttään ja seuraansa (mieheni en).
Tuntuu että hänen kanssaan olisi hyvä ja turvallinen olla.
Ja nyt ei ole kyse siitä ettenkö tietäisi mitä arki on tai kestäisi sitä.
En vain taida enää rakastaa miestäni. Eikä meidän suhteemme ole ollut mitenkään helppo.

En pelkää siis pettäväni. Enemmän pelkään miten asiat sujuu jos päätänkin erota?

Olen todella yllättynyt tällä sivustolla asiaan liittyen, todella asiallisista kirjoitulksista. Kuten olen jossain aiemmissa yhteyksissä jo mielipiteeni ilmaissut; RAKKAUS ei ole tunne kysymys vaan tahdon asia, parisuhde lupauksessahan luvataan; TAHDON Rakastaa myötä- ja vastamäessä.http://kaksplus.fi/images/icons/icon14.png

 

Hohhoijaa. Ei se toinen mies sua onnelliseksi tee. Se on sun oma tehtäväsi. Että aloita siitä. Lakkaa kuvittelemasta onnesi olevan jonkun toisen käsissä. Sitten kokeile, jos vaikka tilanteesi muuttuisi paremmaksi jo sillä.

 

Ei tätä ehkä olekaan helppo ymmärtää.

Meidän parisuhteeseen liittyy aika paljon alistamista ja hallintaa. Mies haluaa pitää nyörit käsissään ja en ole näiden vuosien (joita on paljon) aikana päässyt käymään juuri missään. Jos lähden niin mies haluaa pienin väliajoin tietää missä oon, mitä teen, kenen kanssa, millon tuun.
Ja kyse ei ole siitä että mies pelkäisi että pettäisin, vaan siitä että mies kuvittelee että aina jossain nurkan takana vaanii joku raiskaaja ja kuvittelee että olen niin kiltti etten puolusta itseäni.

 

Jos on neljä lasta jo miehen kanssa tehty, niin ei sitä valintaa voi sen jälkeen ihan heppoisin perustein enää muuttaa. Onko tässä takana nyt joku jymy-yllätys mitä ei aloituksessa kerrota... mies on psykopaattinen vaimon- ja lastenhakkaaja + petturi ja työtön sohvallamakaaja?

Parisuhde ja rakkaus on tahdon asia, kun se kumppani on valittu ja sen kanssa elämä rakennettu, sen jälkeen kysytään tahtoa ja halua olla yhdessä. Ei silloin enää vilkuilla jatkuvasti aidan taakse, se on kyllä suhteen tuho jos sellaista jatkuvasti tekee. Aidan takana moni asia näyttää vihreämmältä, mutta talvi sinne aidan toisellekkin puolelle tulee jossain vaiheessa....

Monesti ne ekan suhteen ongelmat vielä seuraa seuraavaan suhteeseen. Kun ei osata niitä missään kohtaa ratkoa ja miettiä ja päästä niistä yli, mennään vaan siitä mistä aita on matalin ja erotaan.

 

Voi hyvänen aika. Yllätyksenäkö sulle tuli miehesi luonne? Menitte yhteen ilman, että tiesit hänen todellista luontoaan, lapsiakin kerkes tulla, kunnes yhtäkkiä mies muuttui tuollaiseksi?

MENE käymään, kun haluat. KERRO miehelles, mihin menet ja kenen kanssa. Simple as that. Väitätkö, ettet itse haluaisi tietää, missä miehesi kulkee?

Ja jos väität, että joo, tuli yllätyksenä että miehesi on hallitseva luonne niin mitähän ylläreitä siitä toisesta miehestä tulisi paljastumaan...

 

Omakotitalo myyntiin ja uudestaan miehenpyyntiin.

 

Miksi olet tehnyt 4 lasta miehen kanssa, jota et rakasta??
Mielestäni joudut nyt kärsimään ja maksamaan itse tuon hinnan. Lapset tarvitsevat isää, ja sinun täytyy ajatella lapsia. Itse joudut kärsimään vääristä valinnoista, ja kyllä pistää miettimään että miksi pitää tehdä noin monta lasta, ennen kuin tajuaa ettei rakastakaan tätä miestä???

 

Tuli yllätyksenä tuo miehen kahlitsevuus! Se on pakko myöntää.
Kerron kyllä jos menen (yleensä en mene) ja kenen kanssa. Mutta kun se ei riitä. Mies on vainoharhainen joka kuvittelee koko ajan että joku aikoo tehdä minulle pahaa. On aika riehakas kun hermostuu.
Se on tuntunut melko kahlitsevalta ja epämukalta. Ja asiasta on keskusteltu monet kerrat sekä riideltykin. Ja on luvannut muuttua mutta eipä se ole oikeasit onnistunut. Hän vain on sellainen, enkä voi vaatia tälläisiä asioita häneltä!

 

Asiat ovat menneet tähän. Tottakai olen miestäni rakastanut. Entä jos se on vain hiipunut tämän kahlitsevan elämän myötä. Kun ei ole saanut tehdä mitään itse, omia juttuja? Ollut vain äiti ja vaimo?
Lapset ovat jo isoja, nuorinkin eskarissa. Eli lasten teosta on kyllä aikaa jo melko kauan.

 

Just joo. Miksi ihmeessä siis kuvittelet, että tämä mielessäsi oleva toinen mies olisi niin paljon parempi? Ehkäpä teet samanlaisen virhearvion hänestäkin? Vuosien ja lastenteon jälkeen tunnustaisit, että ei se mies muutu paremmaksi, vaikka niin kuvittelit.

Ihan rehellisesti nyt: missä vaiheessa suhdettanne miehesi hallitsevuus sulle selvisi? Vasta sen neljännen lapsen jälkeenkö?

 

Asiat ovat menneet tähän. Tottakai olen miestäni rakastanut. Entä jos se on vain hiipunut tämän kahlitsevan elämän myötä. Kun ei ole saanut tehdä mitään itse, omia juttuja? Ollut vain äiti ja vaimo?
Lapset ovat jo isoja, nuorinkin eskarissa. Eli lasten teosta on kyllä aikaa jo melko kauan.

Älä vingu. Jos haluat tehdä omia juttujasi, niin tee. Vastuu suhteestanne on MYÖS SINULLA. Et todellakaan voi väittää, että kaikki on vain miehestäsi kiinni.

 

kyllä sen omistushalu oli selvillä jo aiemmin. Mutta asiasta puhuttiin paljon ja mies lupasi muuttaa käytöstään. On miehessäni paljon hyvääkin! Todella paljon. Tiedän että hän rakastaa minua, on todella hyvä isä ja aviomies, ahkera. Mutta joku kuitenkin mättää. Koen olevani vankilassa.

 

Aika alistuneelta vaikutat, mitä hittoa; eihän se ole normaali suhde, jos toinen rajoittaa toisen menemisiä noin vahvasti! Kannattaisi ehkä mennä yksin terapiaan, jotta pääset joskus tuosta suhteesta pois. Miehesi on selvästi manipuloiva, ja se on todennäköisesti syy, miksi koet olevasi ihastunut johonkin toiseen. Koska alitajuisesti yrität etsiä ulospääsyä ahdistavasta suhteesta. Tee itse elämällesi jotain! Käy ulkona, tapaa kavereita, ELÄ omaa elämääsi. Jos miehesi rajoittaa sinua, lähde suhteesta.Ja unohda muut miehet, kasvata itsetuntoasi niin että näet selkeästi miten epäterveessä tilanteessa tällä hetkellä olet!