Onko täällä totaali yh.ita?

Joudutteko joka paikkaan raahaamaan lapset mukananne?

 

Jep, kyllä "raahaan" Mutta siihen on totuttu puolin ja toisin.

 

Raahaan joo, mutta en koe sitä raskaana. Olen niin tottunut siihen, lapsen mukana kulkeminen on minulle automaatio.

 

Eikö se tymmi ettei pääse lääkäriin,lenkille tai mihinkään yksin?

 

[QUOTE="nih";29791624]Eikö se tymmi ettei pääse lääkäriin,lenkille tai mihinkään yksin?[/QUOTE]

Ei tympäse, kun siihen on niin tottunut.
Parin vuoden päästä voin taas alkaa tehdä juoksulenkkejä, kun muksun viitsii jättää 45 minuutiksi kotiin.

 

Mä olen. Lapset on jo aikuisiän kynnyksellä jokainen eli pääsen ihan miten haluan ja minne haluan milloin tahansa. Nykyään enemmänkin toivotaan että olisin välillä poissa. Lasten ollessa pieniä mulla oli paljon apuna vanhemmat, sukulaisia ja kavereita. Luulen että pääsin paljon paremmin mitä parisuhteessa kärsivät.

 

Ei tympäse, kun siihen on niin tottunut.
Parin vuoden päästä voin taas alkaa tehdä juoksulenkkejä, kun muksun viitsii jättää 45 minuutiksi kotiin.

Miksi eksäsi ei osallistu lapsen hoitoon?

 

Vauvan vein joka paikkaan mukana, tosin lääkärissä kävin yksin. Lastenhoitajia on ollut alusta asti, jotta saa hetken irtiottoja. Kolmen vuoden päästä voi jo käydä yksin lenkilläkin, kun lapsi täyttää 7. Nyt käyn lenkillä työpäivien yhteydessä.

 

Miksi eksäsi ei osallistu lapsen hoitoon?

En osaa sanoa. Tai osaan mä jotain, mutta en tänne viitsi kirjoitella asiasta kovin yksityiskohtaisesti. Hänen asioistaan siis.

 

Itsepä olette soppanne keittäneet.

 

:wave: ja pakko sanoa että välillä tympii mutta siis raahaan mukaan joka paikkaan.

 

Itsepä olette soppanne keittäneet.

Jep, eikä yksikään tässä ketjussa valittanut.

 

Jep, eikä yksikään tässä ketjussa valittanut.

Jostain ketjusta muistan sinun kriittisesti suhtauneen isättömyyteen ja siihen että lapsi ei saa molemman vanhemman mallia perheessään. Toivottavasti nykyään kun itse olet ilmeisesti samassa tilanteessa (?) niin myös koet sen eri tavalla mitä silloin. Tämä nyt ihan vain ystävällisenä "välihuomautuksena" kun tosiaan muistelen sun olleen hieman skeptinen yksilön elämänlaatuun yh-äidin kasvattamana.

 

Itsepä olette soppanne keittäneet.

Paljon parempi on ollut näin. Parisuhde ei ole ollenkaan välttämätön. En koe tarvitsevani ketään ja tykkään elää sinkkuna.

 

Itsepä olette soppanne keittäneet.

Harvempi kai sitä yksin on sen lapsen tehnyt...

 

Jostain ketjusta muistan sinun kriittisesti suhtauneen isättömyyteen ja siihen että lapsi ei saa molemman vanhemman mallia perheessään. Toivottavasti nykyään kun itse olet ilmeisesti samassa tilanteessa (?) niin myös koet sen eri tavalla mitä silloin. Tämä nyt ihan vain ystävällisenä "välihuomautuksena" kun tosiaan muistelen sun olleen hieman skeptinen yksilön elämänlaatuun yh-äidin kasvattamana.

Mitä vittua? Nykyisin?

Mä oon ollut tässä "tilanteessa" jo vuosia, ihan on omat mielipiteet ja arvot edelleen samoja kuin joskus puoli vuotta sitten.
Ja oli jo ennen äidiksi tulemista.

 

Mitä vittua? Nykyisin?

Mä oon ollut tässä "tilanteessa" jo vuosia, ihan on omat mielipiteet ja arvot edelleen samoja kuin joskus puoli vuotta sitten.
Ja oli jo ennen äidiksi tulemista.

:O No sitten ihmettelen kyllä mielipiteitäsi, mutta ehkä muistan väärin kun niissä vänkäysketjuissakin aika paljon keskustelijoita ja kommentteja on.

 

:O No sitten ihmettelen kyllä mielipiteitäsi, mutta ehkä muistan väärin kun niissä vänkäysketjuissakin aika paljon keskustelijoita ja kommentteja on.

Taasko sinä lapseton tulet neuvomaan muita!!???

 

:O No sitten ihmettelen kyllä mielipiteitäsi, mutta ehkä muistan väärin kun niissä vänkäysketjuissakin aika paljon keskustelijoita ja kommentteja on.

Siis miksi ihmettelet?

 

Taasko sinä lapseton tulet neuvomaan muita!!???

:'D Voin tehdä vaikka kymmenen lasta eikä muissa kuin pikkujutuissa mun näkemykset/arvot muutu, vaikka se teistä lapsellisista onkin kiva aina yrittää vetäistä tuo lapsetonkortti.

 

Siis miksi ihmettelet?

Äh muistan väärin. Mut joo, miten sen nyt pukisi sanoiksi. Jos mä olisin yh olisin ehdottomasti sitä mieltä, että yksinhuoltajia pitää tukea rahallisesti ja heidän perhe-elämää ylipäänsä ja niissä ketjuissa joissa on ollut puhe esim. isättömien lasten oikeuksista, niin kai ne mielipiteet näkyisi sitten yh myönteisimpinä.

 

:'D Voin tehdä vaikka kymmenen lasta eikä muissa kuin pikkujutuissa mun näkemykset/arvot muutu, vaikka se teistä lapsellisista onkin kiva aina yrittää vetäistä tuo lapsetonkortti.

Miten sä edes kehtaat yrittää lapsettomana äitejä neuvoa?? Sun näkemykset ei perustu kokemuksiin ollenkaan. Mitä jos et olisi koskaan syntynyt ja kävisit kertomassa muille miten kannattaa elää???

 

:'D Voin tehdä vaikka kymmenen lasta eikä muissa kuin pikkujutuissa mun näkemykset/arvot muutu, vaikka se teistä lapsellisista onkin kiva aina yrittää vetäistä tuo lapsetonkortti.

Arvot ja näkemykset voivat muuttua ajan myötä, vaikka ei edes lapsia saisi.

 

Miten sä edes kehtaat yrittää lapsettomana äitejä neuvoa?? Sun näkemykset ei perustu kokemuksiin ollenkaan. Mitä jos et olisi koskaan syntynyt ja kävisit kertomassa muille miten kannattaa elää???

Miten niin ei perustu kokemuksiin OLLENKAAN? Jumalauta mä hoidan päivät pitkät lapsia ja nuoria niin kai mä nyt jotain heistä tiedän. Pidä suusi kiinni jos noin vähän tiedät, ja muahan sä et tunne pätkääkään.

 

Jostain ketjusta muistan sinun kriittisesti suhtauneen isättömyyteen ja siihen että lapsi ei saa molemman vanhemman mallia perheessään.

Meinaaksä, että jos ihminen on itse joutunut syystä tai toisesta johonkin tilanteeseen, niin se ei silloin voi olla sitä mieltä, että kyseessä oleva tilanne ei ole välttämättä se optimaalisin?

Jos oma lapsi on ns. isätön, niin silloinko ei saa suoraan sanoa, että se isättömyys ei ole lapselle se paras mahdollinen vaihtoehto?

Aika puusilmäinen ajattelutapa.