En vaan tajua tota omat rahat -juttua.

Miksi sitten ei voi olla omat rahat? Eihän se sitä tarkoita, että ihmiset laskisivat tarkkaan, kuka on ostanut mitäkin, kuten joskus ihmiset näyttävät kuvittelevan.

Kyllä meillä on omat rahat - ja todellakin omat tilit, minä taas en ymmärrä yhden tilin systeemiä - mutta eipä se tässä arjessa yhtään erilaiselta näytä kuin jos olisi yhteinen tili. Ja vaikka meillä on omat rahat, niin aikalailla sekaisin ne rahat silti ovat ja yhdessä niitä käytetään. (Samoin kuin meillä on vaikka omia kirjoja tai omia levyjä, mutta kumpikin voi niitä kuunnella ja lukea.)

No amen. Mulla on ollut oma tili jostain 4kk:n ikäisestä, eli en nyt siitä ala kyllä luopua vain siksi että olen sattunut menemään naimisiin. Meillä on toki myös yhteinen perhetili josta maksetaan kaikki yhteiset menot, ja lapsilla on omat tilit, ja mulla on myös oma säästötili, enkä edes tiedä montako tiliä miehellä on.

Mä haluan säästää omat rahani omiin menoihini ilman että tarvii miettiä paljonko siellä tilillä on - perheeltä se ei ole mitenkään pois, tilisiirto perhetilille menee kyllä automaattisesti joka kuukausi silti.

 

Jos kummallakin puoliskolla on varallisuutta vähän enemmän, niin silloin kannattaa olla ainakin osa tileistä ihan vain omissa nimissä. Saati jos toisella on huomattavasti enemmän, niin ihan vain "jos jotain sattuu" tilanteen vuoksi kannatta pitää omista varoistaan huolta. Ainiin, palstamammathan eivät eroa ikinä, ei koskaan.

Meillä on yksi yhteinen tili, jonne siirrän rahaa aina, kun mies muistuttaa. Miehellä on isommat tulot ja hän maksaa kuluistamme enemmän. Mä siirrän yleensä pari sataa kuussa yhteiselle tilille. Yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki asumiskulut, yhteiset laskut ja isommat hankinnat. Mä hoidan pääasiassa kaikki lapseen liittyvät kulut. Mä maksan lapsen vaatteet, harrastukset yms. Toisaalta mies maksaa yleensä meidän ulkomaan reissut jne. Kummallakin on oma auto ja kumpikin maksaa autonsa kulut itse. Ruokakaupassa käy se, kumpi ehtii/jaksaa/haluaa.
Ravintolassa, leffassa, hotellissa tms toinen maksaa. Se menee yleensä sujuvasti ja automaattisesti. Kumpi nyt kaivaa korttinsa ensin esille.
Mä ostan miehelle aika paljon vaatteita. Toisaalta mies maksoi juuri mun lehtitilaukset.
Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, vakkarityöt, kummallakin paljon säästöjä ja muuta omaisuutta. Meillä ei rahasta keskustella edes koskaan. Kumpikin tietää, että toisella on rahaa ja esim. 4000e käsilaukun osto ei kaataisi talouttamme. Mies tykkää säästää ja sijoittaa ja mä tykkään ostella vaatteita. Ei ongelmaa.

Kyllä meidän perheessä puhuttu myös siitä, mitä tehdään jos erotaan. Talo on puoliksi maksettu ( ei lainaa) ja mä jään asumaan lapsen kanssa tähän, jos ero tulee ja mies myy puolet mulle. Kummallakin on omat rahat, metsät, osakkeet jne ja meillä on avioehto eron varalta.

Kaikesta huolimatta meillä yhteinen, onnellinen, tasapainoinen liitto ja ihana perhe, jossa on paljon rakkautta.

 

Tosin eipä täällä monella ole edes avioehtoa. Sinisilmäistä porukkaa tai sitten ollaan se "köyhempi" osapuoli.

 

Tosin eipä täällä monella ole edes avioehtoa. Sinisilmäistä porukkaa tai sitten ollaan se "köyhempi" osapuoli.

Miksi pitäisi olla avioehto, kun kummallekaan ei ole odotettavissa suuria perintöjä, ei ole omaisuutta ja tulot ovat samaa luokkaa? Avioehto tapauksessamme on aivan turha.

 

Meillä on kans ollut yhteinen tili niin kauan kuin olemme asuneet yhdessä. Sinne ohjataan kaikki talouteen tuleva raha ja josta myös maksetaan kaikki laskut ja ostokset. Ajattelemme tienaavamme rahaa "meille", emme "sulle ja mulle" erikseen, ja jos toinen haluaa ostaa jotain kallista - harvinaista ja aina tarkkaan mietittyä, koska olemme samanlaisia pihejä molemmat - niin neuvotellaan puolison kanssa, että onko tämä ok. Useimmiten kalliimmat ostokset tulevat muutenkin yhteiseksi iloksi. Kumpikaan meistä ei tunne tarvetta olla raha-asioissa tämän "itsenäisempi", niinkuin jotkut asian ilmaisevat.

Tai onhan minulla tietysti omakin tili... Saldo on tainnut olla 0,93 e ainakin viimeiset puoli vuotta. Miehen oma tili varmaan samaa luokkaa.

Tämä toimii meillä mainiosti, mutta en menetä yöuniani vaikka kaikki eivät hoida raha-asioita samalla tavalla. Mielestäni on typerää sanella, miten kaikilla muilla asioiden "pitäisi" olla.

 

meilläpä niin että omat tilit,kaikki lainat on mun nimissä mutta tulot kulutetaan udess sovitulla tavalla, eli yhteiset"rahat"

 

Yksinkertaistettuna: yhteiseltä tililtä en ikinä ostaisi tuhannen euron käsilaukkua, varsinkaan neuvottelematta miehen kanssa. Omalta tililtä ostaisin ja olen ostanutkin.

Haluan lupia kyselemättä käyttää itse tienaamiani rahoja ihan itseeni, en pelkästään perheen hyväksi. Yhteiset menot maksetaan ensin ja sen jälkeen kumpikin tekee säästöillään mitä haluaa. Joskus se on yhteinen matka kaikille, joskus jotain omaa.

Minulle itsenäisyys on tosi tärkeää.

 

Meillä on yhteinen tili eikä käytetä omia lainkaan. Tämä on ainoa oikea malli, en ymmärrä mitään muuta, en edes sellaista, että on yhteinen ja oma tili. Ei, en mitään muuta. Kaikki muu on paskaa surkeeta ja köyhää. Heikomman aineksen surkeita valintoja, ei kannattaisi jatkaa noin huonoja geenejä. Vituttaa ku naapurin Yrjöllä ja Pirjolla on omat tilit, jotenkin se kiinnostaa niin kovasti miten muut tän asian hoitaa. Höh möks.

 

Tosin eipä täällä monella ole edes avioehtoa. Sinisilmäistä porukkaa tai sitten ollaan se "köyhempi" osapuoli.

En ymmärrä avioehtoa, en kertakaikkiaan. Sekin on surkimusten hommaa. Tyhmiä ihmisiä, höh. Ymmärrän vain ja ainoastaan meidän ratkaisuja. En todellakaan aio miettiä asioita muiden näkökulmasta, koska ei niitä ole kuin se minun ainoa oikea.
Siis ei tietenkään kiinnosta yhtään muiden raha-asiat, mutta aina kun niitä kärkyn ja kyttään, vihastun kovasti ja mässyttelen niillä, kerron miten ne oikeasti tulee tehdä ja kyselen yksityiskohtia sarkastiseen sävyyn, mutta siis ei todellakaan kiinnosta muiden raha-asiat.

 

Tosin eipä täällä monella ole edes avioehtoa. Sinisilmäistä porukkaa tai sitten ollaan se "köyhempi" osapuoli.

Me ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta, opiskeluajoista saakka. Kummallakaan ei ollut mitään sen erityisempää omaisuutta silloin. Yhdessä ollaan perhe perustettu ja työtä tehty. Jos on ollut tiukempaa rahasta, on toinen silloin yleensä tehnyt töitä enemmän ja toinen sen ajan ottanut suurempaa vastuuta lapsista ja kodista ja "ylimääräiset" rahat on käytetty yhteisesti. Vuosien mittaan tulot on vaihdelleet, kummallakin. Nykyisin lapset ovat lukio/yläkouluiässä ja omaisuutta (yhteistä) on jonkun verran karttunut, ei hirveästi mutta kuitenkin. Perintöjäkin ollaan saatu ja nekin on käytetty yhteiseen hyvään (= talolainan maksuun suurimmaksi osaksi, sekä matkusteluun sellaisiin paikkoihin, mihin ei välttämättä olisi muuten raskittu matkustaa).
Rahat on olleet yhteisiä alusta saakka eikä niistä ole ikinä tarvinnut kinata. Kaksi aikuista ihmistä, olemme aina kyllä tajunneet milloin on varaa johonkin humputteluun ja milloin ei, aina kun ei ole ollut. Pikemminkin niinpäin, että jos on joskus ollut varaa vain toisen kivaan, niin kumpikin olisi halunnut antaa sen toiselle, mutta se onkin meidän tapa rakastaa.
Tämä on ollut todella helppo malli hoitaa raha-asiat. Kaikki menee samasta laarista, niin omat kuin yhteiset menotkin.
Eikä minun ole ikinä tarvinnut tuntea morkkista rahankäytöstä, mutta toisaalta en kyllä ostele turhuuksia. Ja sitten taas, jos tarvitsen jotain, ostan laadukkaan ja mieleisen, hintaa juurikaan katsomatta.
Mutta vastaukseni alun pointti oli se, että miksi tarvitsisimme avioehdon? Jos eroaisimme, omaisuutemme jaettaisiin puoliksi riippumatta siitä, montako euroa siitä on kumpikin maksanut.

 

Meillä maksellaan yhteiset menot ja ostokset (siis nämä kaikki arkiset pakolliset ja puolipakolliset) yhdessä, suurinpiirtein fifty-fifty, tilejä tasataan silloin tällöin jos toinen maksellut enemmän. Ei niistä nyt kumpikaan jaksa nipottaa kauheasti, siinä ilmenee se että ollaan yhtä perhettä.

Mutta loput rahansa kumpikin käyttää just niinkun haluaa. Musta se on todella stressivapaata.

Molemmat ollaan aika pihejä, mutta tykätään joskus harvoin käyttää rahaa tarpeettomasti, eli johonkin "luksukseen". Mulla ne on kalliit ravintolaillalliset, kulttuuririennot tahi joskus jotkut kengät.

Miehellä taas on harrastus johon voi halutessaan upottaa älyttömiä rahamääriä jos lähtee hifistelemään. Ja joskus se tahtoo hifistellä. Sitten taas eletään säästeliäästi (ts.rahaa jää säästöön).

Mua ainakin kiristäisi jos eläisin pihistelyvaihetta kolmatta kuukautta tyytyväisenä säästyneisiin rahoihin ja miehelle iskisi juuri silloin "luxus-vaihe" päälle. Tuhlatkoon omiaan. Musta on kiva että mun pihistelyjaksojen kerryttämät rahavarat on mun.

 

Tosin eipä täällä monella ole edes avioehtoa. Sinisilmäistä porukkaa tai sitten ollaan se "köyhempi" osapuoli.

Mitenkäs avioehdottomuus nyt taas liittyy sinisilmäisyyteen tai miksi se automaattisesti tarkoittaisi että toinen osapuoli olisi selvästi köyhempi? Avioehdottomuus ei mitenkään tarkoita sitä ettei yhteisen ja oman talouden tulevaisuutta olisi mietitty myös sen varalta että avioliitto ei jatku ikuisuuksia.

 

Yksinkertaistettuna: yhteiseltä tililtä en ikinä ostaisi tuhannen euron käsilaukkua, varsinkaan neuvottelematta miehen kanssa. Omalta tililtä ostaisin ja olen ostanutkin.

Haluan lupia kyselemättä käyttää itse tienaamiani rahoja ihan itseeni, en pelkästään perheen hyväksi. Yhteiset menot maksetaan ensin ja sen jälkeen kumpikin tekee säästöillään mitä haluaa. Joskus se on yhteinen matka kaikille, joskus jotain omaa.

Minulle itsenäisyys on tosi tärkeää.

Mulle samoin. Mies ei antaisi ostella juuri mitään luksusta, jos rahat olisi yhteisiä ja samalla tilillä. Periaatteeni on, että käyn töissä juuri siksi, että mulla on rahaa ostella eri asioita ja käydä ravintolassa syömässä, kun haluttaa. Kamalaa, jos siitä tulisi vääntöä puolison kanssa ja tiliotteita toinen vahtaisi mihin rahaa on mennyt.

 

Ihan sama mulle miten muilla on. Mutta paria juttua en tajua: miksi niin moni, joilla on omat tilit, sirtää rahaa ensin yhteiselle tilille ja maksaa sieltä yhteiset kulut? Mä maksan suoraan omalta tililtä, miksi mä siirtelisin niitä ensin minnekään?
Toiseksi se, jos on omat tilit ja eletään kahta elintasoa on jotain, mitä en tajua, varsinkin jos ollaan naimisissa ja lapsia.
Meillä kaikki on yhteistä, siis kaikki, vaikka molemmilla on omat tilit ja rahat.

 

Mitenkäs avioehdottomuus nyt taas liittyy sinisilmäisyyteen tai miksi se automaattisesti tarkoittaisi että toinen osapuoli olisi selvästi köyhempi? Avioehdottomuus ei mitenkään tarkoita sitä ettei yhteisen ja oman talouden tulevaisuutta olisi mietitty myös sen varalta että avioliitto ei jatku ikuisuuksia.

Siinä vaiheessa jos on sitä omaa omaisuutta niin on todella sinisilmäistä olla turvaamatta sitä. Ja kuten aikaisemmin sanoinkin niin jos tyhjätaskuna on kummatkin suhteeseen lähtenyt niin sillon on luontevaa, että kaikki on yhteistä.

 

En ymmärrä avioehtoa, en kertakaikkiaan. Sekin on surkimusten hommaa. Tyhmiä ihmisiä, höh. Ymmärrän vain ja ainoastaan meidän ratkaisuja. En todellakaan aio miettiä asioita muiden näkökulmasta, koska ei niitä ole kuin se minun ainoa oikea.
Siis ei tietenkään kiinnosta yhtään muiden raha-asiat, mutta aina kun niitä kärkyn ja kyttään, vihastun kovasti ja mässyttelen niillä, kerron miten ne oikeasti tulee tehdä ja kyselen yksityiskohtia sarkastiseen sävyyn, mutta siis ei todellakaan kiinnosta muiden raha-asiat.

Onko sulla jääny aamulääke ottamatta?

 

Onko sulla jääny aamulääke ottamatta?

Joo rauhottavat unohtui kun ärsyttää tällaiset kinastelut aiheesta jossa ei vaan yksinkertaisesti ole yhtä oikeaa vaikka kuinka vääntäisitte ja ette ymmärtelisi yhtään mitään.

Otanpa tästä aamukahvini niin lopetan tämän ärsyyntymisen.

 

Siinä vaiheessa jos on sitä omaa omaisuutta niin on todella sinisilmäistä olla turvaamatta sitä. Ja kuten aikaisemmin sanoinkin niin jos tyhjätaskuna on kummatkin suhteeseen lähtenyt niin sillon on luontevaa, että kaikki on yhteistä.

Miksi se olisi sinisilmäistä esim. tilanteessa jossa puoliso auttaa kerryttämään tai hoitamaan sitä omaisuutta esim. (peritty) perheyrityksessä?

 

Miksi se olisi sinisilmäistä esim. tilanteessa jossa puoliso auttaa kerryttämään tai hoitamaan sitä omaisuutta esim. (peritty) perheyrityksessä?

No toivottavasti sun ei tarvitse koskaan kokea riitaisaa avioeroa jossa joudut maksumieheksi.

 

No toivottavasti sun ei tarvitse koskaan kokea riitaisaa avioeroa jossa joudut maksumieheksi.

Onneksi sinun ei sitä tarvitse miettiä. Me toki olemme miettineet yrityksen tulevaisuutta myös siinä tilanteessa etukäteen vaikka avioero ei millään muotoa ole näköpiirissä.

 

Onneksi sinun ei sitä tarvitse miettiä. Me toki olemme miettineet yrityksen tulevaisuutta myös siinä tilanteessa etukäteen vaikka avioero ei millään muotoa ole näköpiirissä.

En mä mietikää, ei mua kiinnosta sun yritykset.

 

Oon ihan samaa mieltä. En ymmärrä miksi perheellisillä ihmisillä on omat rahat. Jos on lapsia ja omistusasunto (asuntolainaa), autot ja tarkoitus elää tätä elämää yhdessä, niin MIKSI pitää olla omat rahat?

Siis joo, jos toisella on jotain ongelmia rahankäytössä, niin sit ymmärrän. Mutta muuten ns. normaalitilanteessa. Meillä kaikilla kaveriperheillä (joiden kanssa asia on tullut ilmi) on omat rahat. Meillä yhteiset. Yksi yhteinen tili eikä kenenkään tarvii miettiä onko sun vai mun rahat ja kuka maksaa mitäkin. Saman tilin kortit on molemmilla.

Totta, aika monella on ongelmia rahan käytössä. Varsinkin naiset monasti kokevat oikeudekseen käyttää toisenkin rahat kuin omansa!

 

En mä mietikää, ei mua kiinnosta sun yritykset.

Miksi sinua kiinostaa sitten se miten sitä hoidetaan tai miksi teet oletuksia millaiset ihmistet ja missä tilanteessa kukin hoitaa taloutta milläkin tavalla?

 

Miksi sinua kiinostaa sitten se miten sitä hoidetaan tai miksi teet oletuksia millaiset ihmistet ja missä tilanteessa kukin hoitaa taloutta milläkin tavalla?

Miten niin kiinnostaa? En mä ole sulta mitään kysynyt.

 

Mulle ei sopis yhteiset rahat koska jos haluan ostaa sen 4000 euron käsilaukun, haluan että voin ostaa sen juuri silloin kuin haluan eikä niin että ensin pitää mennä kotiin keskustelemaan miehen kanssa siitä voinko ostaa sen. Ja vaikka tilanne olisi sellainen että miehelle ois se ja sama ja voisin hänen mielestään ostaa laukun kysymättä häneltä asiaa, en kuitenkaan pystyisi tekemään niin sillä en vain yksinkertaisesti pysty ajattelemaan niin että minulla on oikeus hänen tienaamiin rahoihin.