Jos sotatila syntyisi, nämä idealistiset kuvitelmat musertuisivat noin vartissa.
Yhteiskunnan ruokatukipakettien kohdalla tilanne olisi heikko. Tämä johtuu siitä, että olemme nykyään yhteiskunnassamme pitkälti tuonnin varassa. Kuljetukset ulkomailta päättyisivät ja ruoka loppuisi siihen. Toisen maailmansodan aikana tämä jo nähtiin, vaikka Suomessa oli omavaraistauloutta ihan eri tavalla. Maatalouden käynnistäminen taas ei käynnisty tuosta noin vaan. Ei ole väkeä, ei osaamista eikä potentiaalia enää. Suomen kokonaisomavaraisuusaste on nykyään n. 4% tarpeesta.
Sotatilanteessa osa jäisi paikoilleen odottelemaan ja noin puoli Suomea suuntaisi toisaalle. Kuvitelkaa se ruuhka teillä. Pienikin onnettomuus stressitilanteessa ja tiet olisivat poikki. Apua ei olisi saatavilla riittävästi. Yhteiskunnan tukirakenne olisi vuorokaudessa hajalla. Bensaa ei olisi saatavilla, tiet tukossa ja ihmiset jalkapatikassa.
Kaupunkiolosuhteissa ei voisi enää asua kuin kitumalla. Ruokaa ei olisi saatavilla. Lämmitys loppuisi. Aggrekaattien polttoaineet loppuisivat. Sähkön puuttuessa myöskään vettä ei valuisi hanoista ja sen myötä myöskään vessat eivät toimisi. Jätevuoret kasvaisivat, taudit alkaisivat levitä kaupungeissa, tämä vaikuttaisi terveydenhuollossa vahvasti henkilökunnan ollessa ylikuormitettuna ja myös terveydenhuoltohenkilökuntaa sairastuisi erilaisiin tauteihin. Lääkkeitä olisi vaikeaa saada. Ryöstely olisi yleistä.
Ne joilla olisi ruokaa pitäisivät taatusti omien säkkiensä suut tiukasti kiinni. Metsästettävää ei riitä kuin hetkeksi. Kalat on nopeasti syöty kun nälkäinen kansa suuntaa kohti apajia. Marjoilla ja sienillä ei kauaa elä ja saatavilla olevat luonnonvarat on nopeasti kerätty talteen.
Jos sotatila sattuu talveen, tilanne olisi tietysti moninverroin vaikeampi.
Pettuleipäkään ei ole ratkaisu. Pettua voi kerätä vain reilun kuukauden ajan vuodesta ja sen käyttö on haastavaa. Nälkävuosina ihmiset kuolivat myös petun syömiseen, sillä vatsat eivät kyenneet sulattamaan kaikkea hätävarana syötyä.
Eikä sen sodan tarvitse syttyä Suomessa, jotta olisimme lirissä. Riittää kun sota syttyy riittävän lähellä ja yhteiskuntamme on kriisissä. Suurin ongelma on juuri se, että olemme nykyään ulkomaisten hankintojen varassa ihan kaikilla osa-alueilla ruoasta energiaan. Jos tuossa isossa naapurimaassa esimerkiksi alkaa rytisemään, se vaikuttaa hyvin nopeasti meihin.
Jos tällainen tila syntyy, eipä siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pärjätä. Yhtään huonompi homma ei ole se, jos hieman tutkii asioita etukäteen ja pitää edes jonkinlaista kotivaraa saatavilla. Me asumme talossa, jota voi lämmittää puulla ja puuta on klapeina vuosiksi. Porakaivo toimii sekä sähköllä että tarvittaessa käsivoimin. Meillä on aurinkosähköä omiin vaatimattomiin tarpeisiimme jos sähköä ei ole esimerkiksi pidemmän sähkökatkon varalta. Jätteitä meillä syntyy vähän. Kotivarana meillä on aina hyvä varasto ruokaa ja lääkkeitä. Ne ovat olemassa ihan siitä syystä, että taloustilanne on ollut pidempään epävakaista. Jos jotain sattuu, pärjäämme pitkään ostamatta lisää peruselintarvikkeita, lääkkeitä tai taloustarvikkeita. Kasvatamme itse ruokaa kesäisin ja säilömme ison osan sadosta. Meillä on 6 kanaa ja muutama lammas. Jos siis terveyden suhteen ei tulisi ongelmia tai kotiimme ei kohdistuisi ryöstelyä, pärjäisimme kohtuullisesti.