Enpä tiedä miten pärjäisin.
Itse kyllä varmaan seliväisin hengissä, ja mieskin.
Meillä neljä aikuista lasta, joista kahdella lapsenlapsia. Asepalvelukseen joutumisen suhteen murhe omasta vanhimmasta, joka on poika, yhden tyttären kahdesta miehestä (sekä nykyisestä että hänen eksästään, joka tyttären lasten isä), sekä toisen tyttären miehestä (tosin selkävammainen, eteen ei joudu).
Kaikki lapset ja heidän lähipiirinsä asuvat täällä. Ainakaan minä en täältä ensiksi pakenisi, vaikka parhaiten pystyisin. En pystyisi viemään koko porukkaa täältä kuin niukimmin; toki jos he kaikki olisivat halukkaita niin sitten. Mutta jos yksikin tänne jää niin minäkin jään.
Minulla lisäksi vanhemmat ja veli, asuvat etäämmällä. Ei asevelvollisia siinä porukassa.
Itse olen lääkäri, joten viran puolesta velvoitteita. Samoin miehelle, vaikka eläkkeellä. On puolustusvoimissa tehnyt uransa ja niillä on semmoisia erimoisia jälkivelvoitteita, mistä nyt yleisesti ei niin puhuta.
Sydän voisi särkyä, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Jos ei sitten henki lähde ennen sitä.
