A
auttakaa!
Vieras
Voi perseensuti sentäs. Kerron tässä vähän taustaa. Eli olen nuori nainen, lapsuuteni asuin maalla, ja olin pitkään aika sinisilmäinen enkä tiennyt pahasta maailmasta mitään. Olen myös kovin introvertti, eli pärjään hyvin pitkiä aikoja yksin ja hiljaisuudessa.
Jossain vaiheessa n. 21-vuotiaana tapasin tämän aika sekopäisen kaverin, jonka kanssa aika äkkiä kehkeytyi seksisuhde. Oli hauskaa ja seksi mahtavaa. Se sekopäisyys siis oli (tässä vaiheessa vielä) ihan hauskaa ja hullunkurista. Oli siis tarkoitus että EI alettais mihinkään vakavempaan, itselleni tämä mies oli ihan liian vanha, enkä oikeastaan hirveästi pitänyt ulkonäöstäkään. Olin tyhmä ja halusin kesäksi jotain seikkailua.
Se lopulta meni siihen että mies oli (mukamas?) yli korviensa rakastunut ja jotenkin sitten muutettiin yhteen. En oikein osaa sanoa että miksi. Ehkä hän painosti minua siihen vähän enemmänkin kuin vain vähän.
Suhde oli ihan OK noin vuoden, kunnes hän alkoi muuttumaan. Hän oli kova juomaan ja polttamaan pilveä. Itse kun en polta, niin hän kai vähän kokeili vähentää, joka tais olla huono idea.
Viinapäissään hänestä tuli ilkeä ja haukkui, ja raiskasi. Lyttäsi itsetuntoni pohjamutiin. Hän myös haukkui minua ystävilleen, ainakin meidän yhteisille (jälkeenpäin juttelin eräälle hänen tutulleen joka ei ole ns. minun ystäväni. Hän sanoi ettei tuollaista ole kuullut?).
Lopulta noin vuoden helvetin jälkeen sain masennuslääkkeiden avulla revittyä itseni tuosta parisuhteesta, tai ainakin osittain. Hän kyllä seurasi minua joka paikkaan ja pakotti seksiin vaikkei seurusteltukaan.
Tuossa huonoina hetkinä tukeuduin yhteen ystävään, minun ja exäni yhteiseen. Miespuoliseen sellaiseen. Juteltiin ja tuntui siltä että hän ymmärsi minua. Hänellä olis aikoinaan tyttöystävä joka oli kans aika mielipuoli. Väkivaltainen joka esim. uhkaili häntä keittiöveitsellä ja niin pois päin. Tuntui että meillä on paljon yhteistä. Hän oli tunteellinen ja herkkä, ja kaikki vain tuntui hyvältä hänen kanssaan. Kuukausien jälkeen sitten alettiin varovasti seurustelemaan (joka sai exän raivon valtaan, tietysti).
Ja kaikki oli niin hyvin. Sydämessä tuntui kutkuttavalta kun tätä nykyistä miestä ajattelin, ei ollut ollenkaan sama fiilis kuin edellisen miehen kanssa. Ja hän oli niin ihana ja kiltti. Alettiin suht aikaisin suhteessa miettimään yhteistä tulevaisuutta ja hankittiin koira. Noin vuoden jälkeen hankittiin yhteinen asunto, ja tuosta puoli vuotta niin koiralle kaveri. Kaikki oli niin hyvin, kunnes...
Tämä mies ei ole kova juomaan, mutta juhlissa (juhannus, uusi vuosi jne) hän herkästi kavereiden painostuksesta ottaa kirkasta, joka ei todellakaan sovi hänelle. Ensimmäisen kerran kun tämän koin, niin olin kauhuissani. Hän haukkui ja retuutti. Seuraavat päivät, ehkä viikon hän oli todella katuvainen ja pyyteli anteeksi ja sanoi ettei ymmärrä miten näin kävi. Arki kuitenkin jatkui ihan hyvin.
Nyt jouluna kuitenkin tuli käänne. Hän joi taas viinaa (ei edes paljoa!), ja suuttui minulle. Repi hiuksista ja vaatteista, ja löi päätä seinään. Tuli kuhmu joka oli kipeä yli viikon. Olin jo tuossa vaiheessa pakkaamassa ja häpesin elämääni. Mitä ihmettä sanon kaikille? Kaikki luulee että olen onnellinen ja rakastunut, ja nyt kaikki murenee. Mies taas lupasi että nyt loppuu juominen. OK, ei hän ole juonutkaan muuta kuin kaljaa, mutta jotenkin en vain osaa luottaa häneen.
Nyt maanantaina tuli tehtyä tikusta asiaa, ja hän raivostui jostain mistä en oikein tajua miten voi edes suuttua. Hän alkoi huutaa huoraa ja paiskomaan ovia. Itse kun tämän olen jo kokenut MONTA kertaa, niin olin vain hiljaa. Olin hiljaa ja menin töihin. Ollaan eletty hiljaisuudessa tuon jälkeen. Kunnes nyt keskiviikko-aamuna hän kysyi että milloin lopetan tämän mykkäkoulun. Sanoin että sitten kun hän suostuu puhumaan tuosta maanantaista. Ja TAAS hän raivostui, meni ihan sekaisin. Ja ennen kuin mentiin töihin, hän sanoi että "Alan tästä eteenpäin käyttäytymään ihan niinkuin sinun exä, ja alan ottamaan seksiä väkisin ja haukkumaan sinua julkisesti. Ehkä sitten opit jotain".
Olen nyt aika pihalla
En tiedä mitä tekisin. Tai siis, pitäisi erota, tietysti. Mutta en vain jaksa. Pitäisi taas selitellä muille mikä meni vikaan. Ja jotenkin ei vain kehtaa kertoa että tämäKIN mies on väkivaltainen mielipuoli. Ja mitä teen korille? En niitä mihinkään pieneen kerrostaoyksiöön voi ottaa, kun ovat tottuneet omakotitaloon ja isoon pihaan. Voi p*skat, en jaksa enää tätä elämää!!
MIKSI MINULLE KÄY AINA NÄIN!!? Onko minut jotenkin kirottu, enkö koskaan löydä normaalia miestä. Vai olenko minä se joka muutan heidän sekopäiksi?? En ymmärrä enää mitään, itkettää
Ja sori, tosi pitkä teksti, toivottavasti joku jaksoi lukea.
Jossain vaiheessa n. 21-vuotiaana tapasin tämän aika sekopäisen kaverin, jonka kanssa aika äkkiä kehkeytyi seksisuhde. Oli hauskaa ja seksi mahtavaa. Se sekopäisyys siis oli (tässä vaiheessa vielä) ihan hauskaa ja hullunkurista. Oli siis tarkoitus että EI alettais mihinkään vakavempaan, itselleni tämä mies oli ihan liian vanha, enkä oikeastaan hirveästi pitänyt ulkonäöstäkään. Olin tyhmä ja halusin kesäksi jotain seikkailua.
Se lopulta meni siihen että mies oli (mukamas?) yli korviensa rakastunut ja jotenkin sitten muutettiin yhteen. En oikein osaa sanoa että miksi. Ehkä hän painosti minua siihen vähän enemmänkin kuin vain vähän.
Suhde oli ihan OK noin vuoden, kunnes hän alkoi muuttumaan. Hän oli kova juomaan ja polttamaan pilveä. Itse kun en polta, niin hän kai vähän kokeili vähentää, joka tais olla huono idea.
Viinapäissään hänestä tuli ilkeä ja haukkui, ja raiskasi. Lyttäsi itsetuntoni pohjamutiin. Hän myös haukkui minua ystävilleen, ainakin meidän yhteisille (jälkeenpäin juttelin eräälle hänen tutulleen joka ei ole ns. minun ystäväni. Hän sanoi ettei tuollaista ole kuullut?).
Lopulta noin vuoden helvetin jälkeen sain masennuslääkkeiden avulla revittyä itseni tuosta parisuhteesta, tai ainakin osittain. Hän kyllä seurasi minua joka paikkaan ja pakotti seksiin vaikkei seurusteltukaan.
Tuossa huonoina hetkinä tukeuduin yhteen ystävään, minun ja exäni yhteiseen. Miespuoliseen sellaiseen. Juteltiin ja tuntui siltä että hän ymmärsi minua. Hänellä olis aikoinaan tyttöystävä joka oli kans aika mielipuoli. Väkivaltainen joka esim. uhkaili häntä keittiöveitsellä ja niin pois päin. Tuntui että meillä on paljon yhteistä. Hän oli tunteellinen ja herkkä, ja kaikki vain tuntui hyvältä hänen kanssaan. Kuukausien jälkeen sitten alettiin varovasti seurustelemaan (joka sai exän raivon valtaan, tietysti).
Ja kaikki oli niin hyvin. Sydämessä tuntui kutkuttavalta kun tätä nykyistä miestä ajattelin, ei ollut ollenkaan sama fiilis kuin edellisen miehen kanssa. Ja hän oli niin ihana ja kiltti. Alettiin suht aikaisin suhteessa miettimään yhteistä tulevaisuutta ja hankittiin koira. Noin vuoden jälkeen hankittiin yhteinen asunto, ja tuosta puoli vuotta niin koiralle kaveri. Kaikki oli niin hyvin, kunnes...
Tämä mies ei ole kova juomaan, mutta juhlissa (juhannus, uusi vuosi jne) hän herkästi kavereiden painostuksesta ottaa kirkasta, joka ei todellakaan sovi hänelle. Ensimmäisen kerran kun tämän koin, niin olin kauhuissani. Hän haukkui ja retuutti. Seuraavat päivät, ehkä viikon hän oli todella katuvainen ja pyyteli anteeksi ja sanoi ettei ymmärrä miten näin kävi. Arki kuitenkin jatkui ihan hyvin.
Nyt jouluna kuitenkin tuli käänne. Hän joi taas viinaa (ei edes paljoa!), ja suuttui minulle. Repi hiuksista ja vaatteista, ja löi päätä seinään. Tuli kuhmu joka oli kipeä yli viikon. Olin jo tuossa vaiheessa pakkaamassa ja häpesin elämääni. Mitä ihmettä sanon kaikille? Kaikki luulee että olen onnellinen ja rakastunut, ja nyt kaikki murenee. Mies taas lupasi että nyt loppuu juominen. OK, ei hän ole juonutkaan muuta kuin kaljaa, mutta jotenkin en vain osaa luottaa häneen.
Nyt maanantaina tuli tehtyä tikusta asiaa, ja hän raivostui jostain mistä en oikein tajua miten voi edes suuttua. Hän alkoi huutaa huoraa ja paiskomaan ovia. Itse kun tämän olen jo kokenut MONTA kertaa, niin olin vain hiljaa. Olin hiljaa ja menin töihin. Ollaan eletty hiljaisuudessa tuon jälkeen. Kunnes nyt keskiviikko-aamuna hän kysyi että milloin lopetan tämän mykkäkoulun. Sanoin että sitten kun hän suostuu puhumaan tuosta maanantaista. Ja TAAS hän raivostui, meni ihan sekaisin. Ja ennen kuin mentiin töihin, hän sanoi että "Alan tästä eteenpäin käyttäytymään ihan niinkuin sinun exä, ja alan ottamaan seksiä väkisin ja haukkumaan sinua julkisesti. Ehkä sitten opit jotain".
Olen nyt aika pihalla
En tiedä mitä tekisin. Tai siis, pitäisi erota, tietysti. Mutta en vain jaksa. Pitäisi taas selitellä muille mikä meni vikaan. Ja jotenkin ei vain kehtaa kertoa että tämäKIN mies on väkivaltainen mielipuoli. Ja mitä teen korille? En niitä mihinkään pieneen kerrostaoyksiöön voi ottaa, kun ovat tottuneet omakotitaloon ja isoon pihaan. Voi p*skat, en jaksa enää tätä elämää!! MIKSI MINULLE KÄY AINA NÄIN!!? Onko minut jotenkin kirottu, enkö koskaan löydä normaalia miestä. Vai olenko minä se joka muutan heidän sekopäiksi?? En ymmärrä enää mitään, itkettää
Ja sori, tosi pitkä teksti, toivottavasti joku jaksoi lukea.
Koiria en voi jättää sinne, en halua enkä oikeastaan uskallakaan. Ne on minun nimissäni, enkä tiedä mitä hän kännissä niille voisi pahimmassa tapauksessa tehdä 
) jota kaikki vieroksuu. Vaikka tykkäänkin olla yksin, niin en halua olla mikään hylkiö.
