Töykeyden huippu! (äiti ei saanut yhtään joustoa)

Korostaisin jo ihan alkuun, että "nainen on naiselle susi" ei nyt ole se vastaus, mitä tässä haen. Haluaisin tietää paljon tarkemmin, miksi näin tapahtui.

Pyysin päästä opintoihin liittyvällä harjoittelujaksolla oman paikkakuntamme johonkin toimipisteeseen. Meidän alalla on pakollista harjoittelua viikon jakso, ja paikkakuntia tarjolla on oma asuinkuntani Jyväskylä ja sitten esim. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa pieniä kuntia.

Kun kysyin, että voisinko saada varmuudella oman paikkakunnan harjoittelupaikan koska lapseni on 11 kk vanha, opintosihteeri sanoi heti että "tämä ei ole mahdollista, koska kukin on itse vastuussa omasta perheestä eikä se ole opiskelupaikan asia".

Lapsemme ei ole päiväkotia tarvinnut, vaan meillä on yhteinen hoitorinki, jossa tuttu on katsonut lasta kun olen käynyt koululla noin pari - neljä tuntia viikossa. Nyt sitten pitäisi olla erossa viikko, ja lapsi jäisi isänsä kanssa (jolla myös on opintoja).

No, tärkeintä ei tässä ole yksityiskohdat, vaan laajempi kysymys on:

Miksi tämä 34-vuotias opintoasiainsihteerirouva, jolla itsellään on kaksi pientä lasta, oli niin jyrkkä kannassaan? Kun kuitenkin esim. meidän kurssimme ns. vastuuhenkilömies (30 v) sanoi että ilman muuta pitäisi onnistua. Miksi samassa elämäntilanteessa oleva ihminen ei ole sen myötämielisempi eikä armollisempi, vaan päinvastoin tiukempi?

Jos joku osaisi psykologialla tms. selittää mistä tämä samassa elämäntilanteessa olevan ihmisen empatiavaje johtuu, niin kuulisin mielelläni.

Korostan, että en ehkä olisi osannut ihmetellä asiaa, mutta kun jouston kannalla oli monta MIEStä meidän opistollamme ja myös aika monta lapsetonta naista, niin aloin ihmetellä tosissani.

 

Taisit kuitenkin tietää opiskelupaikan vastaanottaessasi että harjoitteluja voi olla oman paikkakuntasi ulkopuolella?

 

Kuinka paljon sitä joustoa sitten pitää löytyä? Jos yhden kanssa joustaa, pitää pian monen muunkin kanssa. Mihin sen rajan vetää sitten?

Ymmärrän oikein hyvin sen linjan, että säännöt on kaikille samat. Myös pienten lasten äideille.

 

Kyse on ilmeisesti koulun tekemästä periaate päätöksestä. Ymmärät varmaan, että jos koulu jollekin naiselle antaisi etusijan perhesyiden takia harjoittelupaikassa, pitäisi tasavertaisuuden vuoksi antaa etusija kaikille perheellisille. Eriasia on jos kyseessä ois mies, joka osaisi pitää turpansa saamastaan erityiskohtelusta kiinni. Eli ei kailottaisi heti koko koulun kuullen päässeensä koptipaikkakunnalle harjoitteluun, koska vaimo on viimeisillään raskaana tms..

 

Onko sinulle siis vielä selvinnyt, saitko paikan omasta kunnastasi? Jos ei, on tämä kysymys mielestäni aika turha. Ethän sinä voi lopputulemaa tietää. Mielestäni sihteeri teki oikein, kun teki selväksi, ettei ketään voida suosia tuollaisista syistä, jos se heidän ohjeissaan on. Luuletko, ettei joku muu saattaisi hermostua, jos kuulisi, että hän on joutunut kauemmas siksi, että sihteeri on halunnut tehdä sinulle palveluksen, koska olette samassa elämäntilanteessa?

 

Taisit kuitenkin tietää opiskelupaikan vastaanottaessasi että harjoitteluja voi olla oman paikkakuntasi ulkopuolella?

Kysymys menee aihepiirin ulkopuolelle. Ketjussa kysytään, miksi miespuoliset olivat asiassa joustavampia kuin naispuolinen, samassa elämäntilanteessa oleva.

 

Ei yhtä ihmistä kohtaan voi joustaa vaan sen vuoksi, että hänellä on pieni lapsia. Monella on velvoitteita kotipaikkakunnallaan. Esimerkiksi lemmikkejä, toinen työ, mitä tahansa. Mielestäni olisi erittäin väärin muita kohtaan, että saisit äitinä jotain erikoiskohtelua.

Hanki itse se harjoittelupaikka, niin ei tarvitse murehtia.

 

Vaikka säännöt olisivatkin samat kaikille, ei kai se sulje pois sitä, että mahdollisuuksien mukaan katsotaan inhimillinen vaihotoehto? Että jos niitä harjoittelupaikkoja kerran on myös kotipaikkakunnalla, sitä nyt ei ainakaan ihan periaatteen vuoksi evätä pienen lapsen äidiltä? Kai se jousto ja inhimillisyys nyt sallittua on, vaikke ehkä pakollista ja laissa määrättyä olekaan?

 

Kysymys menee aihepiirin ulkopuolelle. Ketjussa kysytään, miksi miespuoliset olivat asiassa joustavampia kuin naispuolinen, samassa elämäntilanteessa oleva.

Mies oli väärässä, lupasi jotain mitä ei voinut toteuttaa. Nainen oli oikeassa.

Eli kysymys on siis siitä kumpi on oikeassa. Tässä tapauksessa se oli mies.

 

Onko oikein että perheelliset saavat aina kotipaikkakunnan harjoittelupaikat ja ne lapsettomat joutuvat joka kerran lähtemään ulkopaikkakunnille? Perheellisiä kuitenkin on opiekelemassa aika paljon ja kaikki eivät voi etuja saada vain lasten takia. Tasapuolisuus!!!

 

Kuinka paljon sitä joustoa sitten pitää löytyä? Jos yhden kanssa joustaa, pitää pian monen muunkin kanssa. Mihin sen rajan vetää sitten?

Ymmärrän oikein hyvin sen linjan, että säännöt on kaikille samat. Myös pienten lasten äideille.

Kiitos, mutta varsinainen kysymys ketjussa oli, miksi oppilaitoksemme miespuoliset päättäjät ja kurssivastaava olivat myötämielisiä ja samassa elämäntilanteessa oleva naissihteeri ei ollut.

 

Se ei varmaan voinut luvata sitä paikkaa varmasti, niin sanoi noin. Muutenhan sä olisit voinut nostaa äläkän jos kuitenkin joudutkin jonnekin muualle. Ilmeisesti kuitenkin on vielä mahdollista että saat omalta paikkakunnalta harjoittelupaikan, vai onko?

 

[QUOTE="Heippa";29634707]Onko oikein että perheelliset saavat aina kotipaikkakunnan harjoittelupaikat ja ne lapsettomat joutuvat joka kerran lähtemään ulkopaikkakunnille? Perheellisiä kuitenkin on opiekelemassa aika paljon ja kaikki eivät voi etuja saada vain lasten takia. Tasapuolisuus!!![/QUOTE]

Kiitos, mutta tässä sama asia, että vastaus meni aiheen ulkopuolelle. Eli ketjun kysymys oli miksi miespuoliset kurssivastaavat ym. olivat myötämielisiä, mutta samassa elämäntilanteessa oleva naispuolinen sihteeri ei.

 

Kysymys menee aihepiirin ulkopuolelle. Ketjussa kysytään, miksi miespuoliset olivat asiassa joustavampia kuin naispuolinen, samassa elämäntilanteessa oleva.

Tämä miespuolinen henkilö ei ilmeisesti ole konkreettisesti vastuussa näistä harjoittelupaikoista tai niiden jakamisesta? Hän siis todennäköisesti ilmaisi näkemyksensä pers- ja mututuntumalta olettaen, että kyllä se varmaan onnistuu. Hän ei siis joustanut mihinkään suuntaan, koska asia ei häntä itseään kosketa mitenkään.

 

Kiitos, mutta varsinainen kysymys ketjussa oli, miksi oppilaitoksemme miespuoliset päättäjät ja kurssivastaava olivat myötämielisiä ja samassa elämäntilanteessa oleva naissihteeri ei ollut.

Ilmeisesti tämä naissihteeri tiesi miten se oikeasti menee, eikä vaan veikkaillut sen järjestyvän. On eri asia epäillä, että kyllä kai se onnistuu, kun tietää, että sitä ei voi LUVATA.

 

Kiitos, mutta varsinainen kysymys ketjussa oli, miksi oppilaitoksemme miespuoliset päättäjät ja kurssivastaava olivat myötämielisiä ja samassa elämäntilanteessa oleva naissihteeri ei ollut.

En voi mitenkään tietää, miksi teidän oppilaitoksessanne työskentelevät kaksi miestä ajattelevat miten ajattelevat.

Minullakin on lapsia, ja olen sitä mieltä että sinun tapauksessasi ei tarvitse joustaa.

 

Mies oli väärässä, lupasi jotain mitä ei voinut toteuttaa. Nainen oli oikeassa.

Eli kysymys on siis siitä kumpi on oikeassa. Tässä tapauksessa se oli nainen.

Korjaus.

 

Miksi isä ei pärjäisi viikkoa lapsen kanssa?

 

En voi mitenkään tietää, miksi teidän oppilaitoksessanne työskentelevät kaksi miestä ajattelevat miten ajattelevat.

Minullakin on lapsia, ja olen sitä mieltä että sinun tapauksessasi ei tarvitse joustaa.

Tämä saattaa olla liikaa pyydetty, mutta haluaisin kovasti tietää mitä mieltä miehesi olisi tästä: pitäisikö hänen mielestään joustaa? Olisiko hän myötämielisempi tilannettani kohtaan kuin sinä?

 

[QUOTE="niin";29634735]Miksi isä ei pärjäisi viikkoa lapsen kanssa?[/QUOTE]

Tämä menee aihepiirin ulkopuolelle. Ketjun aiheena on miksi samassa elämäntilanteessa oleva ei ole sallivampi.

 

On ihan eri asia sanoa "jos minä päättäisin, niin..." kuin "koska minä olen tästä asiasta vastuussa, niin päätökseni on että...". On helppo jossitella että kyllä minä vaan, mutta jos asiasta on VASTUUSSA pitää se oikeasti miettiä läpi.

Miksi tunnut hakevan tässä jotain ihmeellistä "se lehmä oli sulle vaan kateellinen, daa" vastausta? Ei tuolta pohjalta voi tehdä yhtään mitään muita johtopäätöksiä kuin sen, että ihmiset ovat asioista eri mieltä, ja että on helppo myötäillä jotain jos ei siitä ole itse vastuussa.

Minustakin oli oikein ettei jousteta. Kaikki ovat tasa-arvoisia, eikä toisten perhetilanne voi olla syy syrjiä muita.

 

Tämä saattaa olla liikaa pyydetty, mutta haluaisin kovasti tietää mitä mieltä miehesi olisi tästä: pitäisikö hänen mielestään joustaa? Olisiko hän myötämielisempi tilannettani kohtaan kuin sinä?

Soitanko hänelle nyt heti, ja kysyn?

 

Tämä menee aihepiirin ulkopuolelle. Ketjun aiheena on miksi samassa elämäntilanteessa oleva ei ole sallivampi.

Mies oli väärässä, lupasi jotain mitä ei voinut toteuttaa. Nainen oli oikeassa.

Eli kysymys on siis siitä kumpi on oikeassa. Tässä tapauksessa se oli nainen.

 

Elämäntilanteella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Opintosihteeri ei voi luvata paikan järjestyvän, jos on mahdollisuus ettei niin käy. Kurssivastaavat voivat sanoa kirkkain silmin että tottakai asia jörjestetään, mutta se on opintosihteeri joka loppujen lopuksi on paikoista vastuussa. Hän ei voi luvata sellaista mitä loppujen lopuksi ei voi varmaksi sanoa. Ihan sama onko itsekkin pientenlasten äiti vai ei. Ehkä hän voi yrittää järjestää sinulle paikkaa tomerammin, mutta ei voi sitä ääneen kertoa tasa-arvoisuuden vuoksi,

 

Outoa, ettet suostu näkemään asiassa muita näkökantoja tai kysymyksiä kuin oman alkuperäisen kysymyksen.

No mies oli sulle ystävällinen, kum ajatteli, että jos järjestää asian kuten toivot, niin annat hänelle p****a...