Milka@ Loppusuora häämöttää jo sulla. Synnytys ei vissiin jännitä/pelota yhtään? Mulla oli aiemmin melko paha synnytyspelko, mutta jotenkin nyt tämän toisen yrityksen kohdalla ei enää niin pelotakaan. Tietenkin tässä ehtii paniikitkin vielä kehittää, mutta jostain mulla on nyt luotto siihen, että saan vauvan puserrettua
ulos ja selviän siitä ihan hengissäkin vielä.
Blancita Varmaan löysit just sen erikoisimman vauvalehden, kun istukatkin säilötään...
(Nyt tietenkin täällä kaikki kertovat säilövänsä istukat ja minua pidetään ihan outona, kun nauran ajatukselle.
) Minuakin kiinnostaisi joku lehti, mutta tuntuu, että jos ostan vauvalehden, niin saan keskenmenon siitä seuraavan minuutin aikana... Jep, hieman vainoharhainen vai mitä tämä nyt sitten onkaan.
Me päätettiin, että käyn varhaisultrassa. Oulussa on paikka, jossa ultraus maksaa vain 55 euroa. Paljon halvempi siis kuin yksityisillä lääkäriasemilla. Ultraaja on kuitenkin kätilö niin osannee hommansa. Sinne siis varailen aikaa jonnekin 7 raskausviikon tietämille. Täällä on eka neuvolakäynti noin rv 10 ja siitä sitten parin viikon kuluttua ultra eli mulla menisi huhtikuun lopulle asti.
Edelleen melko oireetonta ja eilen aloin hätäilemään ja tein testin. Ei tullut vieläkään tasavahvat viivat, mutta samanlainen kuin viimeksikin. Sinänsä tuo on jo hyvä merkki, kun olin käynyt ennen testin tekemistä ehkä sata kertaa vessassa. Viikonlopulla sitten vielä se digi ja jos sen jälkeen pystyisi sinne ultraan asti odottamaan ilman testaamista. En oikein tiedä, mitä tässä panikoin, kun on sellainen rauhallinen ja tosi luottavainen olo tämän raskauden suhteen. Mulla on vain vissiin jotenkin kieroutunut ajatusmaailma, kun just tuon luottavaisuuden pelkään kostautuvan ja se km tuleekin just siksi, kun erehdyn kuvittelemaan kaiken olevan kunnossa ja menevän hyvin. Kunpa sitä osaisi relata ja vain nauttia tästä. Ja kunpa viikot nyt kuluisivat sen verran, että saisin kertoa vanhemmilleni edes. Lähimmät ystäväni tietävät jo niin kuin viimeksikin, kun me näistä asioista muutenkin niin paljon ollaan juteltu. Muuten varmaan räjähtäisin ja lähellä se on vieläkin, kun minusta tällaisia iloisia asioita on niin kauhean vaikea pitää salaisuuksina.