Jos olisitte eläneet yhtä vaikean elämän kuin minä tuskin olisitte jaksaneet.

No kyllä olet..

Millä lailla?mä perustin uuden perheen,olen yrittänyt opiskella merkonomiksi,tehnyt lehtimyyjän töitä ja hakenut jatkuvasti töitä,lisäksi olin vähän aikaa siivous ja pyykkärihommiin työkokeilussa mutta olivat liian raskaita ja ne lopetin ihan lääkärintodistuksen kanssa.

 

Sitä sitten, että vaikutat onnettomalta, elämääsi tyytymättömältä ja katkeralta etkä suinkaan vastoinkäymisistäsi selvinneeltä.

No miksi ei saisi olla katkera jos on ollut vaikea elämä?

 

Sori ny mutta ei toi sun elämä niin vaikeelta kuulosta etteikö siitä suurin osa olisi selviytynyt. Tälläkin palstalla on varmasti vähintään kymmeniä ihmisiä joiden elämä on ollut vaikeampaa ja silti he ovat selviytyneet aivan hyvin.
Ylipäänsä "kilpailu" siitä kenen elämä on ollut vaikeinta on typerää.

 

No miksi ei saisi olla katkera jos on ollut vaikea elämä?

Katkeruus syö sisintä, kuluttaa loppuun, asiat pitää käsitellä, hyväksyä että ne on osa elämää, ei saa jäädä vatvomaan menneitä.
Elämässäni on myös ollut erilaisia vastoinkäymisiä...olisin voinut jäädä murehtimaan menneitä, muuttua katkeraksi, mutta ei, en halua sellaista elämää.Menen ns läpi vaikka harmaan kiven=)

 

Ylipäänsä "kilpailu" siitä kenen elämä on ollut vaikeinta on typerää.

samaa mieltä

 

No en todellakaan usko että vastoinkäymiset kasvattavat yhtään ketään. Minusta se on jo selviytymistä minun tilanteessani ettei minusta ole tullut alkoholistia eikä huumeidenkäyttäjää tms.

Mahtavaa ammattivalitaja, sinä sen sanoit. Saat olla iloinen ja ylpeä itsestäsi, koska e ole alkoholisoitunut ja olet uskaltanut perustaa senn uuuden perheen!

Pystyisitkö ammentamaan elämänilon näistä asioista? Onko sinulla muita ihmiskontakteja kuin tämä palsta? Olitko sinä se, jonka mies käy viikot töissä muualla?

 

Mahtavaa ammattivalitaja, sinä sen sanoit. Saat olla iloinen ja ylpeä itsestäsi, koska e ole alkoholisoitunut ja olet uskaltanut perustaa senn uuuden perheen!

Pystyisitkö ammentamaan elämänilon näistä asioista? Onko sinulla muita ihmiskontakteja kuin tämä palsta? Olitko sinä se, jonka mies käy viikot töissä muualla?

No ei ole ystäviä eikä edes tuttavia. Mies on ihan tällä paikkakunnalla töissä mutta tekee pitkää päivää eikä hän sillä lailla keskustele. Olisihan se kiva jos olisi ystäviä.

 

No ei ole ystäviä eikä edes tuttavia. Mies on ihan tällä paikkakunnalla töissä mutta tekee pitkää päivää eikä hän sillä lailla keskustele. Olisihan se kiva jos olisi ystäviä.

Katkeran ihmisen seura on yleensä epämiellyttävää. Katkeruudellaan voi karkoittaa elämästään vähäisetkin ystävänsä.

 

Elämä on kovaa mutta ilman kovaa ei ole elämää.

 

Katkeran ihmisen seura on yleensä epämiellyttävää. Katkeruudellaan voi karkoittaa elämästään vähäisetkin ystävänsä.

No kun minä en ole puhunut menneisyydestäni yhtään kenellekkään edes mieheni ei siitä kaikkea tiedä, keskustelen ihmisten kanssa ihan normaaleista asioista en elämästäni lainkaan.

 

Se on vähän niin kuin mulle mielenterveystoimistossa se nainen totesi, että sulla on ihan täydet puistokemistin ainekset kasassa, sitkee oot kun et ole koskaan luovuttanut. Se on omasta asenteesta kiinni joko voi jäädä siihen paskaansa makaamaan tai nostaa itsensä sieltä ylös ja lähtee kohti uusia tuulia.

 

Katkeran ihmisen seura on yleensä epämiellyttävää. Katkeruudellaan voi karkoittaa elämästään vähäisetkin ystävänsä.

Samaa mieltä kanssasi. Harva jaksaisi myrkyttää omaa itseään pahasti valittavan ystävänä. Näin se vaan on.

 

No kun minä en ole puhunut menneisyydestäni yhtään kenellekkään edes mieheni ei siitä kaikkea tiedä, keskustelen ihmisten kanssa ihan normaaleista asioista en elämästäni lainkaan.

Ei siitä tarvitsekaan keskustella. Katkeruuden vaistoaa ihmisestä. Katkera ihminen on perusolemukseltaan negatiivinen.

 

Ei siitä tarvitsekaan keskustella. Katkeruuden vaistoaa ihmisestä. Katkera ihminen on perusolemukseltaan negatiivinen.

Mutta kun mä en valita en koskaan live-elämässä. Facebookkikin on täynnä pelkkää positiivista juttua ja jos tapaan ihmisen niin olen reipas, pirteä ja iloinen.

 

No miksi ei saisi olla katkera jos on ollut vaikea elämä?

Miksi pitää pysyä katkerana? Siinä vahingoittaa vaan itseään, pilaa itseltään koko loppuelämän. Ja lisäksi tietysti katkeruuteen syyttömätkin ihmiset kärsii, katkera ihminen ei välttämättä ole se ihanneäiti (ei sillä että meistä kukaan olisi mutta kuitenkin).

Mulla on erinäisiä asioita takana. En itse niitä mitenkään erityisen pahoina pidä mutta esimerkiksi mieheni mielestä mä olen läpikäynyt helvetin. Ja no, ehkä osittain omasta mielestänikin. Olennaista on se etten ole jäänyt vellomaan siihen pahaan oloon ja katkeruuteen vaan olen etsimällä etsinyt elämästäni sitä hyvää ja keskittynyt siihen.
Ja tiedätkö mitä? Mä olen onnellinen ihminen. Välillä tulee tietysti pahan olon vaiheita mutta en anna niiden jäädä päälle. Elämä heittää välillä paskaa eteen mutta on oma valinta jääkö siihen paskaan seisomaan vai käveleekö yli ja putsaa jalkansa...

 

Mutta kun mä en valita en koskaan live-elämässä. Facebookkikin on täynnä pelkkää positiivista juttua ja jos tapaan ihmisen niin olen reipas, pirteä ja iloinen.

Kumpi siis on esitystä?

 

Kumpi siis on esitystä?

Onko sillä jotain väliä?

 

[video=youtube;73GZKW7dP_E]https://www.youtube.com/watch?v=73GZKW7dP_E[/video]

 

Mutta kun mä en valita en koskaan live-elämässä. Facebookkikin on täynnä pelkkää positiivista juttua ja jos tapaan ihmisen niin olen reipas, pirteä ja iloinen.

Seliseli ja höpöhöpö. Mutta provosta käyt kyllä hyvin. Ole iloine siitä!

 

Onko sillä jotain väliä?

Ei toki, mutten välittäisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on noin kahtiajakautunut. Ehkä siinä on syy, miksei sinulla ole ystäviä. Ehkä vaikka siksi et ole saanut vaikka tältä palstalta ystäviä, kuten moni muu on saanut. Mutta kuten sanoit, onko sillä jotain väliä...

 

Totta, osalla menisi sinua heikommin, osalla samalla tavalla, osalla voimakkaammin...

 

Ei toki, mutten välittäisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on noin kahtiajakautunut. Ehkä siinä on syy, miksei sinulla ole ystäviä. Ehkä vaikka siksi et ole saanut vaikka tältä palstalta ystäviä, kuten moni muu on saanut. Mutta kuten sanoit, onko sillä jotain väliä...

No ei mun ns kahtiajakautumista live-elämässä huomaa.

 

Ei toki, mutten välittäisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on noin kahtiajakautunut. Ehkä siinä on syy, miksei sinulla ole ystäviä. Ehkä vaikka siksi et ole saanut vaikka tältä palstalta ystäviä, kuten moni muu on saanut. Mutta kuten sanoit, onko sillä jotain väliä...

Kaikilla on jonkinlaisia "rooleja", toisilla vahvemmin mutta tuskin sinä niitä huomaisit tuosta vain.

 

Kumpi siis on esitystä?

Miksi olisi esitystä? Ihmisellä voi olla monenlaisia puolia.

 

Mutta kun mä en valita en koskaan live-elämässä. Facebookkikin on täynnä pelkkää positiivista juttua ja jos tapaan ihmisen niin olen reipas, pirteä ja iloinen.

Teeskentely ei riitä. Voit yrittää esittää muuta, mutta katkeruus ja negatiivisuus tulee esille silti. Reippautesi, pirteytesi ja iloisuutesi on epäaitoa, jos ne eivät tule sydämestä.