Jos olisitte eläneet yhtä vaikean elämän kuin minä tuskin olisitte jaksaneet.

  • Viestiketjun aloittaja ammattivalittaja
  • Ensimmäinen viesti
ammattivalittaja
Onhan sillä se väli, että käytännössä myönnät feikkaavasi jompaa kumpaa johonkin suuntaan.
No en mä live-elämässä ole tällainen kuin täällä vaan olen erilainen. Ja kyllä mulle passaisi käydä työväenopiston kursseilla ja se olisi mielestäni hauskaa mutta en saa miestä suostuteltua siihen että otettaisiin lapselle hoitaja kotiin. Hän kyllä luottaa päiväkodin hoitajiin mutta ei kehenkään vieraaseen.
 
Myös vastoinkäymisiä kokenut
No en mä live-elämässä ole tällainen kuin täällä vaan olen erilainen. Ja kyllä mulle passaisi käydä työväenopiston kursseilla ja se olisi mielestäni hauskaa mutta en saa miestä suostuteltua siihen että otettaisiin lapselle hoitaja kotiin. Hän kyllä luottaa päiväkodin hoitajiin mutta ei kehenkään vieraaseen.
Siinä tapauksessa mies tulee kerran viikossa ajoissa töistä kotiin ja hoitaa lapsen itse. Menee vaikka lauantaina tai sunnuntaina pariksi tunniksi töihin, jos ei muuten voi yhtenä päivänä tulla ajoissa. Jos ei kelpaa, mies hoitaa lapsenvahdin palkkaamisen. Ei pitäisi olla vaikeaa hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa. Sellainenhan sinulla kuitenkin on?
 
Keppi ja porkkana
Joo olen se toinen ammattivalittaja. Mulla on oppimisvaikeuksia ja koulufobia diagnosoitu ja olen kyllä nyt aikuisena yrittänyt opiskella sitä merkonomin tutkintoa ja ylioppilaaksikin mutta en ole pärjännyt. Ja kyllä mulle ihan kahvittelukin kävisi jos vain olisi joku ystävä. Mä toivoin tietenkin nuorempana ja vielä nytkin ihan tavallista elämää siis ammattia,työtä ja perhettä ja noista vain tuon perheen sain. Olisi minulle sekin käynyt että olisin sinkku jos olisin ammatin ja työn saanut, ne on mun mielestäni elämän tärkeimpiä asioita.
Hienoa, että olet yrittänyt opiskella! Miltä se tuntui, piditkö opiskelusta? Kirjoitit, ettet pärjännyt, osaatko sanoa, mistä se johtui? Saitko tarvittavaa apua? Esimerkiksi selkokielisiä materiaaleja?

Asutko lapsuuden paikkakunnallasi vai muualla? Eikö siellä ole muita kotiäitejä?

Tottakai ammatti ja työ ovat iso osa elämää, mutta onhan kotiäitiyskin elämäntyö! Ei ammatti tai koulutus määritä sinua ihmisenä. Oletko käynyt TE-keskuksessa juttelemassa työllistymistoiveistasi?

Toivon, että kaikki järjestyy, saat elämään toivomaasi sisältöä ja että voisit olla onnelllinen!
 
ammattivalittaja
Hienoa, että olet yrittänyt opiskella! Miltä se tuntui, piditkö opiskelusta? Kirjoitit, ettet pärjännyt, osaatko sanoa, mistä se johtui? Saitko tarvittavaa apua? Esimerkiksi selkokielisiä materiaaleja?

Asutko lapsuuden paikkakunnallasi vai muualla? Eikö siellä ole muita kotiäitejä?

Tottakai ammatti ja työ ovat iso osa elämää, mutta onhan kotiäitiyskin elämäntyö! Ei ammatti tai koulutus määritä sinua ihmisenä. Oletko käynyt TE-keskuksessa juttelemassa työllistymistoiveistasi?

Toivon, että kaikki järjestyy, saat elämään toivomaasi sisältöä ja että voisit olla onnelllinen!
Kyllä mä pidin opiskelusta ja tein kovasti töitä sen eteen että olisin siinä pärjännyt. Kävin kursseja kahteen kertaan,otin tukiopetusta,tein lisätehtäviä yms en vaan pärjää matemaattisissa asioissa, matematiikka vielä menee mutta kirjanpito aivan liian vaikeaa plus sitten monet tietokonejutut yms En asu lapsuuden paikkakunnalla, en ole siellä asunut yli 20v enkä ole kotiäiti. Poika on osa-aika hoidossa n 12pv/kk klo 9-15. Harvoja äitejä on kotona joilla kohta 6v lapsi yleensä lapset ovat pienempiä.Olen käynyt useastikkin työkkärissä ja sieltä joskus näitä työkokeiluja tehtiin esim siivoojan yms töihin mutta ne olivat liian raskaita ja kun en pärjää opiskeluissa enkä voi tehdä fyysistä työtä niin eivätpä oikein osanneet auttaa.
 
Olisihan se kiva jos olisi ystäviä.
Ystäviä saa olemalla itse ystävä.
Lähes jokainen voi kertoa elämästään joko surkean nyyhkytarinan tai huikean selviytymistarinan, ihan riippuen siitä, minkä näkökulman valitsee.
Mikään ei ole muuttunut paitsi aseneeni -kaikki on siis muuttunut Mulla esim. on nykyään paljon ystäviä, ihmisiä, joilta saan tarviessa apua, ja se johtuu vain ja ainoastaan sitä, että jos mulla on ongelma, minä kerron sen jollekkin! Kas kun kukaan ei osaa olla ystävä ja tarjota apua, jos ei tiedä, että tarvitsen sitä!
Kovin moni ei myöskään ole halukas jakamaan itsestään ihmiselle, joka vastauoroisesti ei jaa itsestän mitään.
Ja katkerat valttajat kierrän kaukaa -ihan oman hyvinvointini takia, se kun vetää niin helposti takaisin siihe vanhaan itsesääliin ja masennukseen!
 
ammattivalittaja
[QUOTE="vvieras";29634337]Minkä takia et voi tehdä fyysistä työtä? Miksi siivous tai pyykkäys on liian raskasta? Onko miehelläsi työpaikka siellä pienellä paikkakunnalla?[/QUOTE]

Mulla on monenlaisia fyysisiä sairauksia siksi ei fyysinen työ käy. Mies on yrittäjä ja sen asiakaskunta on täällä.
 
Eli onko mulla nyt sit sun lupa luovuttaa kun elämässäni on varmasti ollut enemmän vastoinkäymisiä kuin sinun luettelemasi?

Ihan sama.

Tarkotukseni ei silti ole ikinä päätyä samaan jamaan kuin sinä. Vaadin itseltäni enemmän kuin vain elämänsyrjässäroikkumista vuodesta toiseen.
 
Nohuh
Ei se tahdonvoimastakaan ole aina kiinni, toinen uupuu ja toinen ei, keskittykää nyt vain pitämään kätenne ristissä että lapsillenne ei uupumusta sun muita henkisiä vaikeuksia tule.
Ap:tä en kyllä sinällään ymmärrä että miten jaksat provoilla täällä ottamassa paskaa niskaan niin paljon? Nautitko sä tästä paskamyrskystä?
Vai ootkohan vain harvinaisen sinnikäs vuosikausien tuulesta temmattujen juttujen trolli, jolla oikeasti menee helvetin hyvin...
 
Piru vie
No en mä live-elämässä ole tällainen kuin täällä vaan olen erilainen. Ja kyllä mulle passaisi käydä työväenopiston kursseilla ja se olisi mielestäni hauskaa mutta en saa miestä suostuteltua siihen että otettaisiin lapselle hoitaja kotiin. Hän kyllä luottaa päiväkodin hoitajiin mutta ei kehenkään vieraaseen.
Eikö se ukkos voi katsoa lapsen perään kertaa viikossa?
 
-
Kyllä sitä muillakin on vaikeaa ollut. Ja pakko on selvitä.

Tässä juuri mietin yhtä ajanjaksoa elämässäni kun kaikki kaatui päälle, silloin jouduin suljetulle itsetuhoisuuden vuoksi ja todella ihmettelen että selvisin hengissä siitä kaikesta.

Mutta tässä ollaan, vahvempana kuin koskaan. Valittamalla ja katkeruudella et saavuta mitään. Se on fakta.

Itsellä on fyysisiä vammoja ja tuleva töihinmeno ei ole helppoa. Siksi päätin miettiä alan joka kiinnostaa, opiskella ja sitä kautta päästä töihin vielä joskus.

Ennen ärsytti kun minulle sanottiin näin mutta tämä on täysin totta, eli kaikki on omasta asenteesta kiinni. Kaikkiin ongelmiin ei voi vaikuttaa mutta siihen voit miten suhtaudut asioihin.

Joskus annan itseni vaipua pieneksi hetkeksi itsesääliin ja synkkyyteen mutta siihen ei pidä jäädä vellomaan :)
 
ammattivalittaja
Kyllä sitä muillakin on vaikeaa ollut. Ja pakko on selvitä.

Tässä juuri mietin yhtä ajanjaksoa elämässäni kun kaikki kaatui päälle, silloin jouduin suljetulle itsetuhoisuuden vuoksi ja todella ihmettelen että selvisin hengissä siitä kaikesta.

Mutta tässä ollaan, vahvempana kuin koskaan. Valittamalla ja katkeruudella et saavuta mitään. Se on fakta.

Itsellä on fyysisiä vammoja ja tuleva töihinmeno ei ole helppoa. Siksi päätin miettiä alan joka kiinnostaa, opiskella ja sitä kautta päästä töihin vielä joskus.

Ennen ärsytti kun minulle sanottiin näin mutta tämä on täysin totta, eli kaikki on omasta asenteesta kiinni. Kaikkiin ongelmiin ei voi vaikuttaa mutta siihen voit miten suhtaudut asioihin.

Joskus annan itseni vaipua pieneksi hetkeksi itsesääliin ja synkkyyteen mutta siihen ei pidä jäädä vellomaan :)
Tuo onkin hienoa jos pystyy opiskelemaan sitä kautta sitten saavuttaa helpommat työt.
 
-
Tuo onkin hienoa jos pystyy opiskelemaan sitä kautta sitten saavuttaa helpommat työt.
Kyllä siihen pystyy kuka vaan jos viitsii.

Mä olen aina ollut hidas oppimaan ja perussairauden vuoksi muisti on heikko. Mä joudun tosissani tekemään töitä että opin mitään, kun joku voi kerran lukea kirjan ja muistaa sen kannesta kanteen.

tärkeintä on halu ja yrittäminen
 

Yhteistyössä