Olen kateellinen ja tunnustan sen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suorittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Suorittaja

Vieras
Minulla on kaksi ihanaa lasta, hyvä ammatti, hyvät tulot, koulutettu hyväpalkkainen puoliso ja ehjä varakas perhetausta. Rahaa on riittävästi kaikkeen, mitä normaaliin elämiseen tulee. En ole kateellinen niille, joilla on enemmän, koska tiedän menestymiseen liittyvän vaivan. Sen sijaan olen kateellinen niille, joilla menee huonommin kuin minulla.

Olen kateellinen
...niille, jotka saavat kännissä otettuihin selfie-kuviinsa 20-tykkäystä, vaikka olisi kuinka meikit levällään.
...niille jälkijunassa koulunsa käyneille, joita ihmiset taputtelevat vilpittömästi onnitellen olkapäille.
...niille, joiden lapsia kaikki kehuvat ihaniksi, vaikka olisi ankkuritatska, ADHD ja jalat paketissa
...niille, jotka voivat elää elämäänsä vailla epäonnistumisen pelkoa, sillä he ovat sen jo tehneet
 
Ole onnellinen,moni perhe on pienillä tuloilla ilmeisesti onnellisempi kuin sinä.kaikki on kiinni siitä kuinkapaljon voi rakkautta antaa ja kuinka paljon sitä saa takaisin.minä saan sitä ja pienellä tulolla(1700) olen onnellinen mutta totta kai haluaisin ostaa vaimollenikin joskus jotain? Mutta hän jaksaa odottaa.
 
Kenties nämä kadehtimasi ihmiset eivät näe itseään ihmisinä, joiden asiat ovat huonomminnkuin sinulla? Olen aina ollut perfektionisti kontrollifriikki, mutta tavattuani mieheni ja koettuani mittaamattomasti hyväksyntää, ymmärrystä sekä rakkautta, olen voinut päästää irti ulkoisista menestyksen merkeistä ja opetella elämään vähemmällä suorittamisella, pienemmillö rahoilla jne. Onnen eteisessä.
 
Jaa no mä oon kateellinen sulle. Ei ollut ehjää eikä todellakaan varakasta perhettä... Eikä edes onnellista lapsuutta. Onneksi sentään itsellä hyvä koulutus, palkka ja työ ja ihanat lapset ja mies :)
 
Mutta miksi sen pitää olla niin, että mittarit nousevat korkeammalle? Onko kyse pohjimmiltaan säälistä?



Otetaan esimerkiksi vaikka nyt nämä myöhäisemmällä iällä opiskelleet. Eräs tuttuni valmistui AMK:sta sairaanhoitajaksi, tuttavapiiri piti hänelle valtavat bileet. Valmistuessani paljon nuorempana lääketieteen tohtoriksi ja hiljattain erikoislääkäriksi vain lähipiiri onnitteli ja muut pysyivät hiljaa kuin hautajaisissa. Hyvä, jos edes kehtaan sanoa suorittaneeni kyseisen tutkinnon, pelkkä lääkärikin on joillekin jo leuhkimista, tohtorintutkinnosta puhumattakaan. Yhtään sairaanhoitajia väheksymättä, miksi se on niin, että osaamme iloita aidosti vain sellaisten hieman höperöjen tai hieman eksyksissä olevien onnistumisista, mutta emme koskaan sellaisesta, jota pidämme itsekin menestyksenä?
 
Kaikki osaa odottaa sulta erinomaisuutta, laatua ja korkeaa elintasoa, eikä sitä sitten pidetä "minään" kun sä pääset siihen, mihin pitääkin.

Mutta sille lähiökerrostalon C-rapussa asuvalle Lissulle ei edes ladata kummosia odotuksia, kun se on alkkisperheestä, eronnut ja useamman lapsen yh. Mutta Lissupa yllättää ja opiskelee ittensä sairaanhoitajaksi. Eikö sais kehua? Lissun lähtökohdista se on kovemman luokan juttu kun sun kaltaistes hyvätaustaisen menestyminen.

Kato ku ei tää yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että me kaikki lähdetään samalta viivalta. Kun ponnistaa pohjalta, joutuu ponnistamaan kovemmin. Ehkä se on se juttu?
 
Meinaatko siis, että tohtoriksi väitteleminen on sitten aivan helppo juttu paremmista taustoista olevalle? Jos mietitään sairaanhoitajan ja lääketieteen tohtorintutkintoa, niin luulisi olevan selvää, että jälkimmäiseen saa viettää aika paljon kauemmin aikaa kirjastossa...
 
En meinaa. Meinaan sitä, että (ehkäpä juuri taustoista johtuen?) meihin kohdistetaan erilaisia odotuksia, toiset täyttää ne odotukset (kovatkin) ja toiset ylittää ne, niin ku vaikka tää C-rapun Lissu.

Vaikka tohtorin hattu on kova juttu, niin jollekin se sun kehnona pitämä sh:n tutkinto voi olla vielä kovempi juttu. Ja jos joku sitä arvostaa, niin eihän se sun suoritustes arvoa vähennä.
 
Ei toki vähennäkään, toivoisi vaan, että kehut olisivat edes jossakin suhteessa tekemisiin. Olisi niin kiva, jos joku joskus muistaisi tai kehuisi edes niitä merkkipäivinä (häät, valmistuminen ym.).
 
En siis tarkoittanut sanoa, että sh olisi huono tutkinto vaan, että se on loppujaan aika arkinen ja siihen liittyy oleellisesti paljon pienempi vaiva kuin väittelemiseen. Pahoittelut, jos joku otti tästä nokkiinsa.
 
No ehkä se sun tuttusi on vaan mukavampi ihminen? Hänellä on sen takia enemmän ystäviä jotka mielellään järjestävät hänelle isot juhlat?

Tuo tuli mieleen myös siitä kuvien tykkäilystä. Yleensä ihmiset tykkäävät sellaisen kaverin kuvista, josta pitävät noin muutenkin. Kivan ihmisen kivoista jutuista on helppo tykätä :)
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
En ottanut nokkiini. Mutta siis häh? Pitäis kehua synttäri/hääpäivänä sun ammattia tai uraa? Niinkö? Valmistumisen johdosta toki onnitelaan (ja kehutaankin kai) sillon kun valmistuu. Mutta itsehän kirjotit tuolla, ettet edes kehtaa sanoa suorittanees tutkintoa, niin miten voit odottaa, että kaikki sua ihailee asian tiimoilta.

En nyt ihan ymmärrä.
 
Mutta miksi sen pitää olla niin, että mittarit nousevat korkeammalle? Onko kyse pohjimmiltaan säälistä?



Otetaan esimerkiksi vaikka nyt nämä myöhäisemmällä iällä opiskelleet. Eräs tuttuni valmistui AMK:sta sairaanhoitajaksi, tuttavapiiri piti hänelle valtavat bileet. Valmistuessani paljon nuorempana lääketieteen tohtoriksi ja hiljattain erikoislääkäriksi vain lähipiiri onnitteli ja muut pysyivät hiljaa kuin hautajaisissa. Hyvä, jos edes kehtaan sanoa suorittaneeni kyseisen tutkinnon, pelkkä lääkärikin on joillekin jo leuhkimista, tohtorintutkinnosta puhumattakaan. Yhtään sairaanhoitajia väheksymättä, miksi se on niin, että osaamme iloita aidosti vain sellaisten hieman höperöjen tai hieman eksyksissä olevien onnistumisista, mutta emme koskaan sellaisesta, jota pidämme itsekin menestyksenä?

Mitä höperöä tai hassuaon siinä että valmistuu aikuisena sairaanhoitajaksi? Kyse on siitä että hän taitaa olla vilpitön ihminen ja sellaisella on paljon rentoja kavereitakin. Jäykempi ja totisempi jää ilman juhlia valmistui sitten lääkäriksi taikka sairaanhoitajaksi. Kyse ei ole siitä sun tutkinnosta vaan persoonallisuudesta ja välittömyydestä.

Välittömän ja iloisen ihmisen seurassa muutkin jakavat iloa. Tiukasti suorituskeskeisen kanssa ei ole kiva bilettää.
 
[QUOTE="tjaa";29630408]No ehkä se sun tuttusi on vaan mukavampi ihminen? Hänellä on sen takia enemmän ystäviä jotka mielellään järjestävät hänelle isot juhlat?

Tuo tuli mieleen myös siitä kuvien tykkäilystä. Yleensä ihmiset tykkäävät sellaisen kaverin kuvista, josta pitävät noin muutenkin. Kivan ihmisen kivoista jutuista on helppo tykätä :)[/QUOTE]
*tykkää*
 
En siis tarkoittanut sanoa, että sh olisi huono tutkinto vaan, että se on loppujaan aika arkinen ja siihen liittyy oleellisesti paljon pienempi vaiva kuin väittelemiseen. Pahoittelut, jos joku otti tästä nokkiinsa.

Johtuisiko just siitä että vähättelet toisten tekemisiä. Juhlapäivänsä on sairaanhoitaja ansainnut vaikka sun mielestä se tutkinto ei olisi mitään. Jos suhtaudut toisten koulutuksiin ja ammatteihin noin että he eivät ole mitään, niin tuskin kukaan vaivautuu järkkäämään sulle väikkärijuhlia. Pitäisi osata iloita yhdessä.
 
Mun mielestä rivien välistä paistaa kumminkin pikkusen se, että sä ap pidät itteäs ihmisenä jotenkin parempana, vaikka ihmisyyttähän ei tutkinnoilla tai tilipussilla mitata.

Melkein toivoisin, että hyödynnät kaikkea vaivaa, minkä olet koulutuksesi eteen nähnyt, jossain tutkimustyössä. Sovellut siihen varmasti paremmin kuin asiakaspalveluun (mitä lääkärin työkin on). Mä en ehkä haluais olla sun potilaaasi.
 
No ette voi herran jestas olla samaa mieltä, etteikö maailmassa olisi eritasoisia koulutuksia. Se, että sanoo niiden olevan eritasoisia ei ole mikään ylpeä mielipide vaan fakta. Aika heikko itsetunto teillä on, jos mikään ei voi olla SH:ta korkeampi.
 
En ottanut nokkiini. Mutta siis häh? Pitäis kehua synttäri/hääpäivänä sun ammattia tai uraa? Niinkö? Valmistumisen johdosta toki onnitelaan (ja kehutaankin kai) sillon kun valmistuu. Mutta itsehän kirjotit tuolla, ettet edes kehtaa sanoa suorittanees tutkintoa, niin miten voit odottaa, että kaikki sua ihailee asian tiimoilta.

En nyt ihan ymmärrä.

Tarkoitin onnittelemista valmistumisen johdosta _valmistumispäivänä_. Tai onnittelemista häiden johdosta _hääpäivänä_. Kuulostaako ihan vieraalta?
 
No ette voi herran jestas olla samaa mieltä, etteikö maailmassa olisi eritasoisia koulutuksia. Se, että sanoo niiden olevan eritasoisia ei ole mikään ylpeä mielipide vaan fakta. Aika heikko itsetunto teillä on, jos mikään ei voi olla SH:ta korkeampi.

Ei tässä siitä ollutkaan kyse miten tutkinnot arvotetaan vaikka työpaikkaa hakiessa. Vaan siitä että ihmisenä tuo sairaanhoitaja voi olla mukavampi kaveri kuin sinä olet, jos hän ei luokittele ihmisä ammatin perusteella. Sen takia hänellä on todennäköisesti paljon enemmän kavereita, ja ne kivat juhlat.

Jos sinä suhtaudut sairaanhoitajiin kuin johonkin alempaan rotuun, ei ole ihme jos saavutuksiasi eivät muut arvosta. Koska kuitenkin aika harva väittelee. Juhlitaanhan me ylioppilaita ja koulunsa päättäneitä, eikä kukaan varmaan kuvittele että ylioppilastutkinto olisi nykymaailmassa mikään meriitti.

Kyse ei ole siis siitä sun tutkinnostasi vaan siitä että läheiset ihmiset haluavat juhlia yhdessä. Syyn siihen voi keksiä melkein mistä tahansa. Vaikka siitä että minulla on olohuoneessa uusi sohva :)
 
Vai ettei tässä olisi kuitenkin kyse ihan rehellisestä kateudesta? Ap:lla on kaikkea, vanhalla iällä sairaanhoitajaksi lukeneella ei välttämättä niinkään. Ja miksi osa olettaa heti, että tämä sh on näistä kahdesta mukavampi? Monesti tuollaiset vanhat sh-tantat on kiukkuisia ja ylimielisiä.

Myötätuntoa ap:lle, älä välitä katkerista kommenteista.
 
No ette voi herran jestas olla samaa mieltä, etteikö maailmassa olisi eritasoisia koulutuksia. Se, että sanoo niiden olevan eritasoisia ei ole mikään ylpeä mielipide vaan fakta. Aika heikko itsetunto teillä on, jos mikään ei voi olla SH:ta korkeampi.

Etkä sä tohtorisnainen voi olla niin kapeakatseinen, että väität, että akateemisuus on se juttu, joka määrittää ihmisen? Että ihmiset on tyhmiä, kun ne tykkää jonkun valmistumisesta enempi kun sun tohtorin tutkinnosta, vaikka se on niin paljon vähemmän? Ehkä ne tykkääkin ihmisestä? Että vaikka tää kaveri olis valmistunu laitoshuoltajaksi (joihin päin sä tuskin edes sylkäiset :D), niin sitä peukutettas? Ihmisiäkin on eritasoisia, ei ainoastaan koulutuksia. Sekin on fakta.
 
[QUOTE="vieraana";29630498]
Kyse ei ole siis siitä sun tutkinnostasi vaan siitä että läheiset ihmiset haluavat juhlia yhdessä. Syyn siihen voi keksiä melkein mistä tahansa. Vaikka siitä että minulla on olohuoneessa uusi sohva :)[/QUOTE]

Mulla on ollut monet ihanat muuttojuhlat, joissa on ollut paljon läheisiä yhdessä muuttamassa ja sitten kun tavarat on paikoillaan muutto on muuttunut isoiksi kekkereiksi :)

Samoin uutta sohvaa on juhlittu, uutta kissaa, eroa... Onhan näitä :)
 

Yhteistyössä