Isolle puolelle näköjään tuli ketju "hyviä syitä olla kuolematta".
Hmmm... eroni jälkeen mä yritin tappaa itteni juomalla, mut en osannu tai jaksanu. Mut yritys oli kyl hyvä. Sit viime keväänä mä siihen hommaan kyllästyin ja laitoin korkin käytännössä kiinni. En absolutistiksi kumminkaan alkanu, mut ryyppäys loppui.
Jos ny tänään (huomenna ylihuomenna...) ryyppäänkin, niin se johtuu siitä, et just ny mua huvittaa ryypätä. Se ei o keltään pois eikä siin o mitn itsetuhoista meininkiä. Ei estä mua suunnittelemasta pikku pintaremonttiani tai parvekekukkasia.
Ja ainii. Tapasin röökinhakureisuulla baariin poikennena (juu, tonne baariin mä pääsen sisään jos osaan kävellä omin jaloin, eikä sekään ole välttämättömyys) villasukkanaisen broidin. En ollu uusien ihmisten tapaamiskunnossa, mut eipä tuo velimieskään ollu ihan selvinpäin, baarissa kun oli. Tuo ihmetteli kauheesti, et mä olen ihan tavallinen ruma keski- ikäinen kaljamaha, kun mitä siskonsa puheista on päätelly, et mä olisin adoniksen näköinen yli- ihminen.
Niin, villasukkanaaras sit... ongelma.
On aivan liian nuori, ei vielä neljääkymppiä nähnytkään. Ja ihan hirmuisen kaunis. Fiksu, sanavalmis, reipas ja rohkea. Voi jospa hän löytäisi jonkun ikäisensä, rakastuisi ja perustaisi perheen, niin sit me kaikki päästäis hirveesti helpommalla. Mä voisin kaikessa rauhassa jäädä odottamaan oman PeppiPitkätossuni ilmaantumista.