"äipppä"
No kyllä olen ollut töissä ihan silloinkin kun olin vielä lapseton, ja ihan jo silloin osasin ajatella myös muita ihmisiä, kuitenkaan unohtamatta omaa elämää. En tainnut kovin montaa lomapäivää heinäkuussa silloinkaan viettää. Se olisi ollut jopa typerää periaatteen vuoksi vängätä heinäkuu itselle, koska lähes työpaikalla kuin työpaikalla se heinäkuu on kaikkein leppoisin kuukausi vuodesta tehdä töitä. Ainakin omalla alalla se on ns. helppoa rahaa. Ja lapsettomana sinne lomareissulle jne pääsi esim. elokuussakin. Paljon kivempi onkin pitää lomaa sitten esim. elokuussa, kun muut palaa töihin ja itse saa vielä nauttia niistä viimeisistä helteistä! Ihmisillä on kyllä ihmeellinen pakkomielle siihen heinäkuuhun.Mä en oikeesti ymmärrä teitä joiden mielestä lapselliset on etusijalla. Lapsettomilla on samalla tavalla elämä kuin lapsellisillakin. Minulla on kaksi pientä lasta ja tottakai hoidon järjestäminen aiheuttaa päänvaivaa, mutta ei siihen todellakaan ole ratkaisuna lapsettomat työkaverit. Lapset olen itse hankkinut, itse myös kannan vastuun eikä työkaverini! Tuntuu että täällä porukka ei ole ollut lapsettomana vastaavissa tilanteissa, todella itsekästä ajattelua monelta. Ne on teidän lapset, ei ollenkaan työkavereiden ne vastuulla. Muistan ajan ennen lapsia, minulla olo elämässä paljon tärkeitä asioita. Elämässä kun voi olla muutakin sisältöä kuin ne lapset