Onko kohtuuton rangaistus laittaa lapsi ostamaan kolmansien hukkaamiensa hanskojen tilalle uudet omilla rahoilla?

minusta taas siitä unohtelusta seuraa juurikin se, että sitten sitä tavaraa ei enää ole. pitää joko olla ilman tai hankkia uusi. jos niitä hanskoja tippuilee kuin taivaasta aina uusia, ei ole ihmekään ettei niistä niin viitsi huolehtia.

jos siis on hukkailu tapana, minusta korvaaminen on hyvä oppimiskokemus. toki niin, että sanotaan ennalta ("jos nämäkin hanskat hukkaat, maksat itse seuraavat") ja niin, että jos hinta on kohtuuton, niin laps maksaa sopivan osuuden.

miksei opettaisi lastaan siihen, että omille toimilla on seuraukset ja asioilla on arvonsa? (kun joku sitä inhimillisyyttä peräänkuulutti)

No ilman ei voi olla. Mä käytän kasvatuksellisia rangaistuksia ainoastaan kun lapsi voi niistä hyötyä enkä mistään pikkuasioista. Minusta lapasten hukkaaminen on sen verran inhimillinen erehdys tässä kiireisessä suorituskeskeisessä maailmassa mitä se lapsillekin on, etten tosiaankaan haluaisi olla rangaista siitä. Toiset on hajamielisempiä kuin toiset, tärkeintä et lapsi hoitaa koulunsa ja kaverisuhteensa hyvin.

 

[QUOTE="vieras.";29599331]On kai sitä seurauksia muillakin teoilla, kun hanskojen kadottamisella? Kyse on suhteellisuudentajusta, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisyydestä. Et voi vaatia lasta olemaan täydellinen, virheetön ja erehtymätön ihminen, kun ei sitä ole aikuisetkaan.

On täysin eri asia, jos lapsi kadottaa jatkuvasti puhelimen, bussikortin, kotiavaimen, jotain, jonka katoamisella on muukin merkitys kuin äidin hermojen menetys. Silloin on ok, että lapsi osallistuu jollain tavalla kadonneen tavaran korvaamiseen, jos kadottaminen on toistuvaa ja jatkuvaa. Mutta hanskat, haloo, ne on vaan hanskat! Ihan_eri_asia![/QUOTE]

what? en vaadi lasta olevaan virheetön. en edes vaadi, että kaikki aina pysyy tallessa. mutta jos kolmannet hanskat ovat hukassa ja toiminta edelleen huithapelia, eli opiksi ei ole otettu, niin suhteellisuudentajuni mukaan on oikeudenmukaista osallistua korvauksiin.

Ei siksi, että äitiä harmittaa, vaan siksi, että lapsi oppisi pitämään tavaroistaan huolta.

ja minusta näitä harjoitellaan juuri niillä ne-on-vaan-hanskat-hanskoilla. ne hanskat kun juuri ovat sellainen lapsentasoinen asia, jolla on hyvä harjoitella: tarpeelliset, hyödylliset, lapsen omalla vastuulla olevat. ja sellainen asia, jonka korvaaminen on lapsentasoinen seuraus. kohtuuttomampaa minusta olisi jos lapsen pitäisi korvata vaikka se kadottamansa kotiavain, bussikortti tai puhelin.

minusta tuollainen "ne on vaan hanskat" ajattelu kasvattaa niitä euroopan omistajia, joille myös sitten ne kaverinkin hanskat voi olla "vaan hanskat". (vähän pitkälle vedettyä, tiedän, eikä näin suoraviivaista, mutta minun mielleyhtymäni silti.)

 

No ilman ei voi olla. Mä käytän kasvatuksellisia rangaistuksia ainoastaan kun lapsi voi niistä hyötyä enkä mistään pikkuasioista. Minusta lapasten hukkaaminen on sen verran inhimillinen erehdys tässä kiireisessä suorituskeskeisessä maailmassa mitä se lapsillekin on, etten tosiaankaan haluaisi olla rangaista siitä. Toiset on hajamielisempiä kuin toiset, tärkeintä et lapsi hoitaa koulunsa ja kaverisuhteensa hyvin.

Aika yllättävää, sinähän olit se, joka kannattaa rangaistuksia, jos lapsi kieltäytyy syömästä tai herää liian aikaisin. Niissä asioissa en hyväksy rangaistuksia ollenkaan, mutta kyllä huolimattomuudesta voi kohtuudella rangaistakin. Niinhän koulussakin tehdään, vaikka eihän se nyt mikään kamala asia ole, jos kirja jää kotiin. Silti yleensä toistuvista unohteluista saa jossain vaiheessa jälki-istuntoa tai vähintään vanhemmille lähtee palautetta. Itse asiassa varmaan koulukirjan joutuisi korvaamaankin, jos sen kokonaan hävittää. Kouluikäiset lapset kun ovat jo vahingonkorvausvelvollisia.

 

No ei meillä ole lapset hukkailleet tavaroita, mutta en laittaisi maksamaan vaikka useammatkin lapaset hukkaisi paitsi jos asenne olisi hällä väliä.
Eli jos lapsi olisi aidosti pahoillaan niin minkäs vahingolle mahtaa

 

what? en vaadi lasta olevaan virheetön. en edes vaadi, että kaikki aina pysyy tallessa. mutta jos kolmannet hanskat ovat hukassa ja toiminta edelleen huithapelia, eli opiksi ei ole otettu, niin suhteellisuudentajuni mukaan on oikeudenmukaista osallistua korvauksiin.

Ei siksi, että äitiä harmittaa, vaan siksi, että lapsi oppisi pitämään tavaroistaan huolta.

ja minusta näitä harjoitellaan juuri niillä ne-on-vaan-hanskat-hanskoilla. ne hanskat kun juuri ovat sellainen lapsentasoinen asia, jolla on hyvä harjoitella: tarpeelliset, hyödylliset, lapsen omalla vastuulla olevat. ja sellainen asia, jonka korvaaminen on lapsentasoinen seuraus. kohtuuttomampaa minusta olisi jos lapsen pitäisi korvata vaikka se kadottamansa kotiavain, bussikortti tai puhelin.

minusta tuollainen "ne on vaan hanskat" ajattelu kasvattaa niitä euroopan omistajia, joille myös sitten ne kaverinkin hanskat voi olla "vaan hanskat". (vähän pitkälle vedettyä, tiedän, eikä näin suoraviivaista, mutta minun mielleyhtymäni silti.)

Kasvattaja päättää rajoista ja seuraamuksista, itse koen että lapsella on paljon tärkeämpiäkin muistettavia asioita ja paineita, etten noin vähäpätöisestä tekisi juttua. Tavallaan niistä merkityksellisistä jutuista katoaa pohja jos joka erehdys koetaan lapsen laiminlyöntinä ja käytetään liian usein rangaistusmenetelmiä.

 

Minusta lapasten hukkaaminen on sen verran inhimillinen erehdys tässä kiireisessä suorituskeskeisessä maailmassa mitä se lapsillekin on,

(vieläkin palaan tähän, minähänny ihan innostuin...)

kun minusta se hukkaaminen on juuri sitä seikkailusta toiseen sinkoilua ja se, että on velvoitettu katsomaan ympärilleen kun lähtee naulakolta (kurkkaamaan penkille, kun nousee bussista) ettei siihen jää se oma pipo tai hanska, on sitä maailman rauhoittamista ja hidastamista

 

[QUOTE="vieras.";29599419]Aika yllättävää, sinähän olit se, joka kannattaa rangaistuksia, jos lapsi kieltäytyy syömästä tai herää liian aikaisin. Niissä asioissa en hyväksy rangaistuksia ollenkaan, mutta kyllä huolimattomuudesta voi kohtuudella rangaistakin. Niinhän koulussakin tehdään, vaikka eihän se nyt mikään kamala asia ole, jos kirja jää kotiin. Silti yleensä toistuvista unohteluista saa jossain vaiheessa jälki-istuntoa tai vähintään vanhemmille lähtee palautetta. Itse asiassa varmaan koulukirjan joutuisi korvaamaankin, jos sen kokonaan hävittää. Kouluikäiset lapset kun ovat jo vahingonkorvausvelvollisia.[/QUOTE]

Heh, muistat totaalisen väärin Kannatan ehdottomasti rangaistusta kun se on tarpeen. Tuossa keskustelussa kerroin että meidän lastenkodissa tulee katsoa lasten ruokavalion terveellisyyttä ja sitä että lapsi syö riittävästi, koska me ollaan huoltajia. Se on huoltajan vastuulla, että lapsi saa kunnollista perushoitoa ja oppii terveellisille elämäntavoille. Kuten korostin MONTA kertaa - kasvatuksellista jäähymenetelmää käytetään ruokailun yhteydessä vain jos ruokailu on ongelma. Esim. lapsi ei suostu edes maistamaan kasviksia tai ei saa riittävästi proteiinia. Tietenkään normaalista satunnaisesta ruokahaluttomuudesta EI rangaista tai tehdä ongelmaa! Tai siitä että tietty ruoka on inhokkiruoka.

 

(vieläkin palaan tähän, minähänny ihan innostuin...)

kun minusta se hukkaaminen on juuri sitä seikkailusta toiseen sinkoilua ja se, että on velvoitettu katsomaan ympärilleen kun lähtee naulakolta (kurkkaamaan penkille, kun nousee bussista) ettei siihen jää se oma pipo tai hanska, on sitä maailman rauhoittamista ja hidastamista

Juu no minusta se seikkailu ja sinkoilu on lapselle ominaista ja täysin ymmärrettävää, mutta esimerkiksi välinpitämättömyys kavereita, harrastuksia ja koulua kohtaan ei olisi.

 

Juu no minusta se seikkailu ja sinkoilu on lapselle ominaista ja täysin ymmärrettävää, mutta esimerkiksi välinpitämättömyys kavereita, harrastuksia ja koulua kohtaan ei olisi.

Hullummaksi vaan menee. Siis sinusta välinpitämättömyys harrastusta kohtaan ei ole ymmärrettävää, onko se siis rangaistavaa? Mutta välttämättömien varusteiden toistuva hukkaaminen on lapselle ominaista? Minä kyllä näen tämän toisinpäin, harrastukset ovat kuitenkin vapaaehtoisia ja jos joku juttu alkaa tympimään, niin voidaan miettiä uusi tilalle. Mutta tavaroista täytyy oppia pitämään huolta, koska ei vanhemmat ole kuitenkaan ikuisesti ostamassa uusia tilalle.

Sinkoilu ja ajattelemattomuus voi olla lapselle myös vaarallista. Kyllä sitä lasta pitää vastuunkantoon ja harkitsevaisuuteen opastaa. Joskus voi olla rangaistuksetkin tarpeen, vaikka useimmille lapsille riittää että näistä asioista puhutaan ja opetellaan oikeita toimintatapoja.

 

[QUOTE="vieras.";29599583]Hullummaksi vaan menee. Siis sinusta välinpitämättömyys harrastusta kohtaan ei ole ymmärrettävää, onko se siis rangaistavaa? Mutta välttämättömien varusteiden toistuva hukkaaminen on lapselle ominaista? Minä kyllä näen tämän toisinpäin, harrastukset ovat kuitenkin vapaaehtoisia ja jos joku juttu alkaa tympimään, niin voidaan miettiä uusi tilalle. Mutta tavaroista täytyy oppia pitämään huolta, koska ei vanhemmat ole kuitenkaan ikuisesti ostamassa uusia tilalle.

Sinkoilu ja ajattelemattomuus voi olla lapselle myös vaarallista. Kyllä sitä lasta pitää vastuunkantoon ja harkitsevaisuuteen opastaa. Joskus voi olla rangaistuksetkin tarpeen, vaikka useimmille lapsille riittää että näistä asioista puhutaan ja opetellaan oikeita toimintatapoja.[/QUOTE]

Toistuva välinpitämättömyys lapsen valitsemia harrastuksia kohtaan olisi huolestuttavaa ja varmasti miettisin miten saisin lapsen innostettua ja motivoitua siihen, jotta hän ei luovuta liian helpolla ja jätä sitä. On hienoa jos kasvattaja voi tukea lasta tämän vahvuuksissaan ja kiinnostuksenkohteissaan, eikä anna hänen lopettaa heti kun on hieman motivaation kanssa ongelmia. Sama homma koulun suhteen; se ei varmasti kiinnosta ysiluokkalaista, mutta on tosi sääli jos tämä ei saa kaipaamansa kannustusta ja tuuppimista eikä päättötodistuksellaan pääse haluamaansa lukioon/ammattikouluun.


Sinkoilu ja hajamielisyys tavaroiden (=lapasten) suhteen ei korreloi mitenkään esim. turvallisuuden kanssa. Pitäisin tosi vähäpätöisenä unohduksena lapasten hukkaamista enkä stressaisi lasta enkä itseäni siitä.

 

Mä en tajua, miksi pitää rangaista, jos jotain hukkuu. Mun äiti oli juuri tuollainen ja ai että miten pelkäsin aina tunnustaa jotain...ei meistä ikinä läheisiä tullutkaan.

 

Kunnolliset vedenpitävät talvirukkaset maksaa n. 30 euroa. Ei se minusta ole ihan pikku juttu, jos yhdessä talvessa useammat sellaiset hukkaa. En varmaan raskisi enää kolmansia sellaisia ostaa, vaan lapsi saisi tyytyä johonkin halvempiin. Vaikka ne halvemmat vettäpitämättömät on kyllä lumileikeissä tosi huonoja.

 

Kasvattaja päättää rajoista ja seuraamuksista, itse koen että lapsella on paljon tärkeämpiäkin muistettavia asioita ja paineita, etten noin vähäpätöisestä tekisi juttua. Tavallaan niistä merkityksellisistä jutuista katoaa pohja jos joka erehdys koetaan lapsen laiminlyöntinä ja käytetään liian usein rangaistusmenetelmiä.

Mikä nyt on vähäpätöistä ja mikä ei. Minulle ei ole mikään vähäpätöinen juttu, jos ostan viikottain kadonneiden hanskojen tilalle uusia *3, kun kolme lastakin on.

Viimeksi kun hanskat hukkuivat, sanoin että on suunniteltu elokuvareissu peruttu, koska siihen varatut rahat menevät uusiin hanskoihin. Menee ehkä lapsillekin kaaliin se, että heidän vaatteensa ja tavaransa maksavat rahaa, ja jää vähemmän rahaa käytettäväksi mihinkään kivaan, kun ei pidetä huolta tavaroista.

 

Kyllä meillä ollaan pärjätty iillä halvemmillakin hanskoilla, ei olla koskaan tarvittu yksiäkään 30€ hanskoja. Kolme lasta on ja kyllä noita hanskoja hukkuu välillä. mutta meillä on nytkin jokaisella lapsella varmaan 3-4 hanskat käytössä. Eli jos hukkuis niin sit otettais kaapista uudet. Ihmettelen tässä sitä että onko ap:n lapsella vain yhdet hanskat olemassa?

Enkä laittais kyllä lapsia omilla rahoilla hanskoja ostamaan, kyllä mä voin ne ostaa. Jos hukkais puhelimen tms niin sit vois joutua kyllä itse uuden ostamaan (ainakin osittain, ei meillä nekään kalliita ole). Mulla ei ole tapana ostella lapsille kalliita asioita, just sen takia ettei "hukkumistilanteessa" sit harmita niin paljon. Mutta meillä kyllä tavarat hukkuu yleensä kotiin, eli etsimisen jälkeen ne löytyy. Jos lapsella on taipumusta hukkailla tavaroita niin sit ei varmaan kannata ostaa niitä kaikkein kalleimpia tuotteita.

Ei lapsen tarvitse itse vaatteita ostaa, mutta jos hukkailee paljon tavaroita niin esim ap:n tilanteessa voisin laittaa lapsen tekemään lisä-kotitöitä tienatakseen uudet hanskat tai sitten jätetään jotain muuta ostamatta, esim parin viikon karkit ja herkut ja niillä rahoilla uudet hanskat.

 

kyllä mäkin laittaisin. Oppii lapsi et ei se raha puussa kasva ja ne hanskat maksaa rahaa. Meillä 8v hukkas välipalakupongit jotka oli lunastanut samana päivänä, arvoltaan 25e. kupongit olivat kuulemma olleet pitkin pöytiä kun ip ohjaaja oli ne käskenyt laittaa pois. Ne meni hukkaan. Tyttö sai antaa omistaan 25e ja tilasin uudet. Osa niistäkin hukkui ja eikä ostettu enää ollenkaan.

 

Meillä ei hukkuneista hanskoista rangista, mutta kun yksi lapsista hukkasi ihan lyhyessä ajassa useamman bussilipun, sai ansaita uuden kotitöillä.

 

Kyllä kouluikäisen lapsen pitää jo ymmärtää, että tietyillä asioilla on seuraukset ja omista tavaroista pidetään huolta. Täytyy oppia, että käsineitä, kouluhanskoja ym. tärkeitä tavaroita ei jätetä minne sattuu ja jos katoaa niin se on jonkun rahoista pois.

 

Minä itse hukkaan tavaroitani vähän väliä, töissäkin vitsailevat, että joku päivä hukkaan vielä itseni...

En rankaisisi hansikkaista, mutta puhelimen tms. kalliimman häviämistä pohdittaisiin kyllä tarkasti. Mutta hansikkaita en uusia laittaisi ostamaan itse. Ei kai kukaan tahalllaan niitä hukkaa.

 

[QUOTE="sipsi";29600620]Minä itse hukkaan tavaroitani vähän väliä, töissäkin vitsailevat, että joku päivä hukkaan vielä itseni...

En rankaisisi hansikkaista, mutta puhelimen tms. kalliimman häviämistä pohdittaisiin kyllä tarkasti. Mutta hansikkaita en uusia laittaisi ostamaan itse. Ei kai kukaan tahalllaan niitä hukkaa.[/QUOTE]

Ei kai tahallaan, mutta asenne voi olla välinpitämätön. Lapsen kanssa voi jutella ja esimerkin avulla näyttää paljonko hanskat maksaa. Meillä ainakin lapset on hinnoista kiinnostuneita ja aina kyselevät, että paljon äiti sinun pitää tehdä töitä, että saat maksettua jonkun tuotteet. Ymmärtävät ettei se raha tule seinästä noin vain vaan se tulee työnteosta.

Ei ole loogista, että haskojen hukkuminen ei haittaa, mutta puhelimen häviämistä sitten pohdittaisiin. Ensinhän lapsen täytyy oppia huolehtimaan halvemmista tavaroista ennen kuin voi antaa kalliimpia tavaroita lapsen käsiin ulos.

 

[QUOTE="vieras.";29601223]
Ei ole loogista, että haskojen hukkuminen ei haittaa, mutta puhelimen häviämistä sitten pohdittaisiin. Ensinhän lapsen täytyy oppia huolehtimaan halvemmista tavaroista ennen kuin voi antaa kalliimpia tavaroita lapsen käsiin ulos.[/QUOTE]

Minulle tuo puhelinesimerkki on looginen, kun tytär on jo 16v. Joten ymmärtää jo hyvin tavaroiden hinnan ja arvon - puhelimesta maksoi puolet itse. Pääsääntöisesti hukkailee tavaroitaan paljon vähemmän kuin äitinsä, joten en laittaisi ostamaan uusia hanskoja - kun itseltäkin vasta jäivät hanskat paikkaan x, josta onneksi ne minulle vielä takaisin kulkeutuivat. Puhelinta en sentään minäkään ole mihinkään jättänyt, vaikka kysllä sekin on hukassa joskus ollut.

Lepsu varmaan olen, mutta vahinko on vahinko, niin lapsilla kuin aikuisilla mielestäni.