Kiehun kiukusta.. avioehto...

Meillä on avioehto johon on sisällytetty VAIN JA AINOASTAAN miehen ennakkoperintönä saama, vanhempiensa rakentama ja asuttama ok-talo. Meistä kumpikaan ei ollut edes ajatellut koko avioehtoa mutta tuo oli "armaan" appiukkoni ehto perinnölle ja koskee vain taloa ei esim. rahaa jonka mahdollisessa myyntitilanteess saamme.

 

Meillä on avioehto johon on sisällytetty VAIN JA AINOASTAAN miehen ennakkoperintönä saama, vanhempiensa rakentama ja asuttama ok-talo. Meistä kumpikaan ei ollut edes ajatellut koko avioehtoa mutta tuo oli "armaan" appiukkoni ehto perinnölle ja koskee vain taloa ei esim. rahaa jonka mahdollisessa myyntitilanteess saamme.

Mielestäni on täysin normaalia että vanhemmat haluavat osoittaa perintönsä vain lapselleen rajaten lapsensa kumppanin pois siitä. En kyllä ole koskaan kuullutkaan että sitä kukaan sopii niin että se ei koskisi saatavia myyntituloja?
Jokainen tavallaan.

 

Meillä on avioehto johon on sisällytetty VAIN JA AINOASTAAN miehen ennakkoperintönä saama, vanhempiensa rakentama ja asuttama ok-talo. Meistä kumpikaan ei ollut edes ajatellut koko avioehtoa mutta tuo oli "armaan" appiukkoni ehto perinnölle ja koskee vain taloa ei esim. rahaa jonka mahdollisessa myyntitilanteess saamme.

Yleensä siihen kuuluu myös teksti "tai siitä saatavaan tuottoon".

 

No ensinnäkin jos yhdessä ollaan ja lapsia tulee, naisenhan on mahdoton tienata koko ajan,,, mitä jos mies jättää naisen lapsineen??? Nainen ei saa mitään (( näin reilua on yhteinen omaisuus jos yhdessä ollaan ellei mies tai nainen ole miljonääri...

Miten niin nainen ei saa mitään? Kyllähän ihmisellä voi olla omaisuutta ja omaa rahaa, vaikkei miljonääri olisikaan.

Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä sitten pahimmillaan tapahtuisi? Joutuisiko nainen lapsineen asumaan kadulle? Ei. Hän saisi hankittua asunnon ja huonekalut vaikka yhteiskunnan piikkiin, jos ei muuten, ja hän voisi hakeutua työelämään ja alkaa saada sitä omaa rahaa. Katkera opinpaikka tietysti, jos putoaa tyhjän päälle eron takia, mutta parempi sekin, kuin ettei koskaan tajuaisi, että kannattaa laskea elämänsä vähän muunkin varaan kuin miehen tulojen. Parhaimmassa tapauksessa tuollainen ero voi olla uuden ja paremman elämän alku.

Ja jos ei sittenkään oppinut mitään, niin etsii sitten uuden miehen, jonka rahoilla voi elää ja elättää lapsensakin...

 

[QUOTE="vvieras";29584217]Kylmä tosiasia on se, että KAIKKI AVIOLIITOT PÄÄTTYVÄT! Joko eroon tai aviopuolison kuolemaan. Avioehdolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten rahaa käytetään avioliiton aikana vaan miten raha-asioiden kanssa menetellään KUN avioliitto päättyy. Eikö se ole sellainen asia, josta on hyvä keskustella silloin kun molemmat voivat siihen vaikuttaa ja yhteisymmärryksessä sopia asioista?

Raha on kuitenkin iso asia siinä vaiheessa ja sitä joutuu miettimään paljon silloin KUN tulee avioero tai puoliso kuolee. Eikö sellaista muutenkin vaikeaa tilannetta voisi helpottaa sopimalla etukäteen miten menetellään? Ja kun avioero tilanteessa eroava pari voi yhteisymmärryksessä menetellä toisin kuin mitä avioehdossa on sovittu.

Voisiko rahasta ja omaisuudesta opetella keskustelemaan puolison kanssa niin, ettei sitä tarvitse kokea henkilökohtaisena loukkauksena?

Niin ja meillä on avioehto miehen kanssa. Mies oli sitä vastaan, vaikka hänellä on enemmän omaisuutta ja kolme kertaa isommat tulot. Meni hetki ennen kuin mies ymmärsi mitä avioehto tarkoittaa ja miksi se tehdään. [/QUOTE]

Minulle aihe ei olisi henkilökohtainen loukkaus, vaan muuten vaan epämiellyttävä. En haluaisi sopia asioista mahdollisen eron varalle, se ei vaan tunnu hyvältä parisuhteessa. En ystävyyssuhteessakaan keskustele, että mitä sitten jos aletaan riidellä ja puukottaa toista selkään.

Sinänsä avioehto on minusta järkevä, mutta sen pitäisi minusta ollakin oletus naimisiin mennessä niin, että sen voisi poistaa erillisellä sopimuksella, mutta muuten se tulisi automaattisesti.

Asia ei toki henk koht minua kosketa, koska en ole menossa naimisiin. Mutta jos olisin, niin tuo olisi tosi ongelmallista - haluaisin avioehdon, mutta en haluaisi joutua tekemään sitä

 

[QUOTE="vierailija";29584062]No esimerkiksi meillä minä maksan kaikki lapsiin liittyvät kulut, ostan ruokaa ja vaatteita. Wc-paperia, lääkkeitä, hiustenleikkuut ja lomamatkat. Mies maksaa meillä sähkö ja vesilaskun, vakuutukset ja autoon liittyvä juoksevat kulut. Koska minun osuuteni menoista on enemmän, mies maksaa muutaman satasen kuukausittain yhteiselle tilille. Tuolta voidaan ottaa esim. autonvaihtorahat tai jos tule jotain remontteja.

Molemmat säästää omiin eläkesäästöihin itse.

Mun mielestä molemmat tekee parhaansa yhteisen hyvän eteen ja jos ero tulisi niin olisi oikeudenmukaista että yhdessä tienatut rahat jaettaisiin puoliksi. Miehen matkatyön on mahdollistanut se että mulla ei ole matkapäiviä juuri ollenkaan. Toisaalta saan tekijänoikeuspalkkioita jne rahaa mikä on perheemme kannalta ns. ylimääräistä eli tavallaan vedetään vuorotellen enemmän rekeä.[/QUOTE]

Ei tuo selventänyt mulla yhtään asiaa. Miehen rahat on teidän yhteisiä rahoja, koska sinä maksat enemmän päivittäisiä asioita ja mies maksaa remontit? Jos te olette keksineet jakaa rahanne tällä tavalla oikeudenmukaisesti, miksi miehen rahat kuuluisivat sinulle vielä eron jälkeenkin?

 

Lusikalla annettu..

 

Täällä väitetään kokoajan, että avioehdolla ja avioliiton aikana käytetyllä omaisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Teoriassa näin onkin, mutta käytännössä hyvin harvoin. Jos otetaan esimerkiksi tällainen palstalla hyvin usein eteen tullut tilanne:

Ennen naimisiin menoa pariskunta yhdessä sopii, että hankitaan lapsia, nainen jää niitä kotiin hoitamaan ja mies sitten elättää perhettä. Sitten kun se lapsi on tehtynä mies päättääkin, ettei maksakaan enempää perheen kuluista, mutta silti haluaa, että nainen hoitaa lasta/lapsia kotona. Nainen taas ei halua että lapsi joutuu 9kk ikäisenä päiväkotiin, joten kitkuttaa nolla tuloilla. Sitten kun lapset on tehtynä ja pienimmästä ollaan vielä äitiyslomalla, mies löytää nuoremman naisen ja lähtee. Avioehdon turvin mies vie kaiken omaisuuden. Näitä perheitä missä talous hoidetaan noin tulee palstalla kokoajan vastaan. Eli vaikka mies kuinka lupaisi hoitaa isomman osan menoista, ei hän todellakaan välttämättä sitä tee. Joten jos kummallakaan ei ole aiempaa omaisuutta, en missään tapauksessa avioehtoa tekisi (poissulkien sellaisen, joka jättää puolison perintöjen ulkopuolelle), varsinkaan jos tarkoitus on tehdä yhteisiä lapsia ja yhdessä on sovittu että nainen jää niitä kotiin hoitamaan.

Sitten sananen siitä, että kaikki erot on riitaisia ja puolison kanssa ei voi omaisuudesta erotilanteessa sopia. Olen mennyt 2 kertaa naimisiin, kummallakaan kerralla en ole tehnyt avioehtoa naimisiin mennessä. Ensimmäinen aviomies sai suuren perinnön kun olimme jo eronneet, mutta emme vielä virallisesti. Kirjoitin ilomielin tuossa tilanteessa avioehdon, jolla jätin itseni tuon perinnön ulkopuolelle. Vaikka en miestä enää rakastanutkaan, kunnioitin häntä kyllä ja nuo rahat eivät minulle kuuluneet. Toisen avioliiton kohdalla oli molemmille selvää, että avioehtoa ei tehdä, koska oli tarkoitus alkaa yhteisestä päätöksestä lapsia tekemään ja niitä myös kotona hoitaa. Kummallakaan ei ollut merkittävää omaisuutta ennen avioliittoa. Ja luotan aivan täysin siihen, että raha-asiat saadaan sovittua myös erotilanteessa, kuten ne on sovittu tasapuolisesti ja järkevästi avioliiton aikanakin (ja jos näin ei olisi, niin aika reilusti asiat sillä 50/50 jaolla menisi).

 

Cerine, juuri noin. Osa nyt vaan haluaa jankata muuta.

 

Täällä väitetään kokoajan, että avioehdolla ja avioliiton aikana käytetyllä omaisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Teoriassa näin onkin, mutta käytännössä hyvin harvoin. Jos otetaan esimerkiksi tällainen palstalla hyvin usein eteen tullut tilanne:

Ennen naimisiin menoa pariskunta yhdessä sopii, että hankitaan lapsia, nainen jää niitä kotiin hoitamaan ja mies sitten elättää perhettä. Sitten kun se lapsi on tehtynä mies päättääkin, ettei maksakaan enempää perheen kuluista, mutta silti haluaa, että nainen hoitaa lasta/lapsia kotona. Nainen taas ei halua että lapsi joutuu 9kk ikäisenä päiväkotiin, joten kitkuttaa nolla tuloilla. Sitten kun lapset on tehtynä ja pienimmästä ollaan vielä äitiyslomalla, mies löytää nuoremman naisen ja lähtee. Avioehdon turvin mies vie kaiken omaisuuden. Näitä perheitä missä talous hoidetaan noin tulee palstalla kokoajan vastaan. Eli vaikka mies kuinka lupaisi hoitaa isomman osan menoista, ei hän todellakaan välttämättä sitä tee. Joten jos kummallakaan ei ole aiempaa omaisuutta, en missään tapauksessa avioehtoa tekisi (poissulkien sellaisen, joka jättää puolison perintöjen ulkopuolelle), varsinkaan jos tarkoitus on tehdä yhteisiä lapsia ja yhdessä on sovittu että nainen jää niitä kotiin hoitamaan.

Eli siis esimerkin mies estää naista menemästä töihin, mutta ei myöskään maksa perheen elatusta..? Miksi nainen millään nollatuloilla jäisi tuohon kituuttamaan - hänellä on täysi vapaus hakea avioeroa. Uskoisin, että tuollaisessa tilanteessa oma rakkauteni ja kiintymykseni kyllä aika lailla kuolisi, joten tuskinpa siihen suhteeseen jäisin. Eli esimerkkisi naisen pitäisi jättää mies jo ennen kuin mies ehtii löytää toisen.

Mies ei voi viedä kaikkea omaisuutta, vaan ainoastaan omansa. Nainen selviytyy kyllä nykypäivän Suomessa, ja nyt kun mies ei enää ole estämässä työn tekoa, hän voi mennä töihin. Tosin hän voi myös hoitaa lasta kotona, ja tulottomana saa siihen toimeentulotukea. Eihän se paljon ole, mutta on se huomattavasti enemmän mitä hän sai pihin miehen vaimona. Kun lapsi täyttää 3 vuotta, nainen menee töihin ja alkaa ansaita omaa rahaa - vihdoinkin.

 

En minäkään asiasta pitänyt kun loppuelämäksi sitouduttiin ja ero ei ole meidän vakaumuksella vaihtoehto koskaan, mutta perinnön saamiseen oli ehto, että pitää olla tuo tehtynä, joten minkäs teet. Jos mies nyt kupsahtaa, niin avioehdon ansiosta ilmeisesti perin pienemmällä veroprosentilla, joten mikäs siinä. Emme me mitään menetäkään kun omaisuutta ei tarvitse jakaa koskaan, mutta muuten ajatuksena hieman inhottava kieltämättä.

 

Eli siis esimerkin mies estää naista menemästä töihin, mutta ei myöskään maksa perheen elatusta..? Miksi nainen millään nollatuloilla jäisi tuohon kituuttamaan - hänellä on täysi vapaus hakea avioeroa. Uskoisin, että tuollaisessa tilanteessa oma rakkauteni ja kiintymykseni kyllä aika lailla kuolisi, joten tuskinpa siihen suhteeseen jäisin. Eli esimerkkisi naisen pitäisi jättää mies jo ennen kuin mies ehtii löytää toisen.

Mies ei voi viedä kaikkea omaisuutta, vaan ainoastaan omansa. Nainen selviytyy kyllä nykypäivän Suomessa, ja nyt kun mies ei enää ole estämässä työn tekoa, hän voi mennä töihin. Tosin hän voi myös hoitaa lasta kotona, ja tulottomana saa siihen toimeentulotukea. Eihän se paljon ole, mutta on se huomattavasti enemmän mitä hän sai pihin miehen vaimona. Kun lapsi täyttää 3 vuotta, nainen menee töihin ja alkaa ansaita omaa rahaa - vihdoinkin.

En mä tiedä miksi nainen siihen jäisi, ehkä ne vielä rakastaa sitä miestä tai kuvittelee, että se muuttuu tai haluaa asua siinä miehen omistamassa omakotitalossa? Mutta ihan jatkuvasti noita täällä palstalla tulee vastaan. Että ei voi erota, kun elintaso romahtaa. Se on juuri seurausta siitä, jos ottaa avioehdon kun lapsia ei ole vielä tehtynä ja sitten mies pyörtääkin puheensa, kerää itse säästöjä, maksaa taloa/autoa/jne., jotka sitten eron tullessa jää miehelle, kun nainen maksaa omista tuistaan vaan ruokaa tms. käyttöhyödykkeitä koko perheelle (yleensä myös sille miehelle). Siis tyhmyyttähän se vaatii tuollaiseen suostua, mutta sitten kun joku haluaa olla ottamatta avioehtoa kun ollaan alkamassa tehdä lapsia, niin haukutaan tyhmäksi. Mun mielestä tuollaisessa tilanteessa on enemmän tyhmyyttä suostua siihen avioehtoon. Kun ikävää se on alkaa eroamaan kun lapsi on ihan pieni. Aika moni nainen myös haluaa hoitaa sitä lasta kotona ja sitten uhraa sen oman elin tasonsa sen vuoksi, jos mies ei sitä kustannakaan vaikka itsekin tahtoo näin tehtävän.

Kyllä mulle oli ihan selvää, että avioehtoa ei meille tule, koska kummallakaan ei sen suurempaa omaisuutta ollut ja tarkoitus oli lähitulevaisuudessa lapset hankkia. Ja mä ymmärrän hyvin tuon, että AP ei halua laskea ja pitää huolta kenen nimissä mikäkin juttu on, että sit eron sattuessa ei jäis ihan puille paljaille. Kun näitäkin täältä jatkuvasti lukee, että nainen ostanut vaan kaikki kulutustavarat (huom, myös sen mitä mies käyttää!) ja mies sit ostanut huonekalut/kodinkoneet/maksanut autojen lyhennykset. Silloin nainen on elättänyt käytännössä miestä, mutta eron sattuessa kaikki jää miehelle (jos esim. rempattu just koti uusiksi ja kaikella vielä arvoa, mutta ei sitä yhteistä elettyä aikaa). Miten tätä nyt on niin vaikea tajuta?

 

ehdotin miehelle avioehtoa.Hänellä omaisuutta minulla ei.Ei suostunut.Mutta jos nyt sanoisi haluavansa sen suostuisin

 

Kyllä mulle oli ihan selvää, että avioehtoa ei meille tule, koska kummallakaan ei sen suurempaa omaisuutta ollut ja tarkoitus oli lähitulevaisuudessa lapset hankkia. Ja mä ymmärrän hyvin tuon, että AP ei halua laskea ja pitää huolta kenen nimissä mikäkin juttu on, että sit eron sattuessa ei jäis ihan puille paljaille. Kun näitäkin täältä jatkuvasti lukee, että nainen ostanut vaan kaikki kulutustavarat (huom, myös sen mitä mies käyttää!) ja mies sit ostanut huonekalut/kodinkoneet/maksanut autojen lyhennykset. Silloin nainen on elättänyt käytännössä miestä, mutta eron sattuessa kaikki jää miehelle (jos esim. rempattu just koti uusiksi ja kaikella vielä arvoa, mutta ei sitä yhteistä elettyä aikaa). Miten tätä nyt on niin vaikea tajuta?

Mä en tajua miten niin monen naisen on niin vaikeeta ottaa vastuu omasta ja lastensa elämästään. Aivan naurettavaa, että naiset suostuu tuollaisiin suhteisiin, joissa molemmat haluaa naisen olevan kotona, mutta mies ei osallistu sen kustannuksiin. Ihan yhtä naurettavaa on antaa miehen ostaa kaikki isot hankinnat. Oikeastiko merkittävä osa naisista on niin tyhmiä, että heitä pitää suojella omalta itseltään avioliittolain avulla?

 

Mä en tajua miten niin monen naisen on niin vaikeeta ottaa vastuu omasta ja lastensa elämästään. Aivan naurettavaa, että naiset suostuu tuollaisiin suhteisiin, joissa molemmat haluaa naisen olevan kotona, mutta mies ei osallistu sen kustannuksiin. Ihan yhtä naurettavaa on antaa miehen ostaa kaikki isot hankinnat. Oikeastiko merkittävä osa naisista on niin tyhmiä, että heitä pitää suojella omalta itseltään avioliittolain avulla?

No mutta sama lopputuloshan erotilanteessa on vaikka mies olisi osallistunut kuluihin täysin. Kyllä mun mies on rahoittanut suuren osan meidän elämästä ja multa ei todellakaan mitään puutu mutta myöskään omaisuus ei pahemmin lisäänny muutaman tonnin palkalla saati sitten kotiäiti vuosina. Mutta mies ei pystyisi tekemään nykyistä työtään ilman mun panosta lapsiin eli itse en ole voinut edetä urallani toivomallamme tavalla. Nämä on yhteisiä päätöksiä ja me olemme molemmat tyytyväisiä elämäämme.

Se että meillä ei ole avioehtoa varmistaa että mun ja lasten elämä jatkuisi samalla elintasolla vaikka ero tulisikin. Muun en olisi voinut suostua miehen nykyiseen työhön vaan olisin halunnut jatkaa omaa uraani ja mies ois saanu valita sellaisen työn missä voi hoitaa oman osuutensa lapsista.

Noh, en jaksa jankata asiasta enempää. Onneksi mulla on niin ihana mies että ollaan voitu yhdessä tehdä päätökset meidän elämän parhaaksi eikä tarvi riidellä rahasta tai omistuoikeuksista.

 

Olen ollut todistajana avioehtoon, jossa molemmat osapuolet toivat liittoon omat varansa ja samoin liiton aikana kertyneet varat jäivät niiden kerryttäjille. Muuten ok, mutta pari matkusti ympäri maailmaa toisen työn perässä niin, ettei toisen ollut mitään mahdollisuutta hankkia omaa varallisuutta. Ei ollut minusta reilua. No, muutaman vuoden päästä erosivatkin sitten.

Itse olisin halunnut avioehdon, jossa miehen perheyritys olisi rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle. Mies ei tätä halunnut. Eron sattuessa en todellakaan haluaisi olla yrityksen kanssa missään tekemisissä!!

 

Mä en tajua miten niin monen naisen on niin vaikeeta ottaa vastuu omasta ja lastensa elämästään. Aivan naurettavaa, että naiset suostuu tuollaisiin suhteisiin, joissa molemmat haluaa naisen olevan kotona, mutta mies ei osallistu sen kustannuksiin. Ihan yhtä naurettavaa on antaa miehen ostaa kaikki isot hankinnat. Oikeastiko merkittävä osa naisista on niin tyhmiä, että heitä pitää suojella omalta itseltään avioliittolain avulla?

No jos oot yhtään palstaa lukenut, niin tuon kaltaisissa tilanteissa eläviä naisia on pilvin pimein. Ja siis onhan se tyhmää. Mutta kyllä mä näen miten siihen ajaudutaan. Esimerkiksi just tolleen kun mä kirjoitin. Ja tässä keskustelussahan, se ettei siihen avioehtoon suostu on nimenomaan sitä vastuun ottamista omasta ja lastensa elämästä. Eli jos AP epäilee, että miehensä saattaisi alkaa pihistellä sitten kun niitä lapsia on jo, eikä suostuisi osallistumaan perheen kuluihin vaikka yhdessä on ollut sopimassa, että lapsia kotona hoidetaan, niin sitten AP voi sen avio-oikeuden turvin sen eron ottaa, jos parilla on avioehto, niin moni jää suhteeseen, kun saa kuitenkin elellä paremmin kuin yksinään (esim. asua siinä talossa, jonka lyhennystä mies maksaa, kun nainen ostaa omilla rahoillaan ruokaa, jota mies ei suostu ostamaan tai ajella sillä miehen lyhentämällä autolla).

Ja siis en mitenkään puolustele sitä tyhmyyttä, että elää suhteessa, jossa on kahta elintasoa, mutta niistä omista oikeuksistaan voi pitää kiinni myös tässä avioehto asiassa (ja tämä siis koskeen nimenomaan tilannetta, jossa pian avioliiton solmimisen jälkeen lapsia tehdään yhteisestä päätöksestä ja yhteisellä päätöksellä nainen on niitä jäämässä kotiin hoitamaan).

 

Itse olisin halunnut avioehdon, jossa miehen perheyritys olisi rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle. Mies ei tätä halunnut. Eron sattuessa en todellakaan haluaisi olla yrityksen kanssa missään tekemisissä!!

Joo en mäkään haluaisi. Jos meille niin käy, niin annan oman osuuteni osakkeista lapsillemme.

 

[QUOTE="Mona";29585386]No mutta sama lopputuloshan erotilanteessa on vaikka mies olisi osallistunut kuluihin täysin.[/QUOTE]

Eihän ole. Jos nainen on kerännyt omaisuutta liiton aikana, on hänellä eron tullessa helpommat lähtökohdat itsenäiseen elämään. Jos taas kaikki naisen säästöt on mennyt tavalliseen elämiseen, koska mies haluaa naisen olevan kotona, mutta ei halua siitä maksaa, on nainen persaukinen eron sattuessa ja on paljon vaikeampaa hankkia uusi asunto ja huonekalut, maksaa päivähoitomaksut tai mitä kuluja nyt itse kenellekin tulee kun eroaa.

 

Eihän ole. Jos nainen on kerännyt omaisuutta liiton aikana, on hänellä eron tullessa helpommat lähtökohdat itsenäiseen elämään. Jos taas kaikki naisen säästöt on mennyt tavalliseen elämiseen, koska mies haluaa naisen olevan kotona, mutta ei halua siitä maksaa, on nainen persaukinen eron sattuessa ja on paljon vaikeampaa hankkia uusi asunto ja huonekalut, maksaa päivähoitomaksut tai mitä kuluja nyt itse kenellekin tulee kun eroaa.

Paitsi jos sitä avioehtoa ei ole, silloin saa puolet siitä miehen kerryttämästä omaisuudesta. Eli jos nainen epäilee, että mies ei osallistuisi siihen yhteisen talouden pitoon (vaikka näin on yhdessä sovittu silloin kun naimisiin on menty), kun ne lapset on tehtynä, niin on vain ja ainoastaan fiksua kieltäytyä siitä avioehdosta.

 

Paitsi jos sitä avioehtoa ei ole, silloin saa puolet siitä miehen kerryttämästä omaisuudesta. Eli jos nainen epäilee, että mies ei osallistuisi siihen yhteisen talouden pitoon (vaikka näin on yhdessä sovittu silloin kun naimisiin on menty), kun ne lapset on tehtynä, niin on vain ja ainoastaan fiksua kieltäytyä siitä avioehdosta.

Paitsi jos mies on tuhlannut sen oman omaisuutensa tai sitä ei jostain muusta syystä ole tai siihen ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi. Kuvaailemassasi tilanteessa ei kannata tehdä avioehtoa, mutta en kyllä tiedä kannattaako mennä naimisiin ylipäätänsä, jos joutuu epäilemään, että mies ei osallistu yhteisen talouden pitoon.

 

Paitsi jos mies on tuhlannut sen oman omaisuutensa tai sitä ei jostain muusta syystä ole tai siihen ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi. Kuvaailemassasi tilanteessa ei kannata tehdä avioehtoa, mutta en kyllä tiedä kannattaako mennä naimisiin ylipäätänsä, jos joutuu epäilemään, että mies ei osallistu yhteisen talouden pitoon.

No tästä olen samaa mieltä. Mua ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä millaisten ihmisten kanssa naimisiin mennään tai millaisissa parisuhteissa eletään.

 

Mistä se toinen osapuoli on yhtä-äkkiä haalinu kauhee omaisuuden juuri eron sattuessa? Eikö asunnot ja autot osteta puoliksi? Eikö huonekalut ja kodinkoneet osteta puoliksi? Harva saa perheasunnon asuntolainaa vaan omalla palkalla. Eli sekin olisi puoliksi.
Eli mistä se mies on sen kauheen omaisuuden ny sit saanu jonka se vie menessään ja jättää sen vaimon kitumaan? Oma vika jos on niin väsykkä akka ettei laita nimeään mihinkään ostolippulappuseen.

 

minusta avioehto on viisautta. mietitään etukäteen miten suhtaudutaan mahdollisessa erotilanteessa ennen avioliittoa saatuihin perintöihin ja hankittuihin omaisuuksiin, toisaalta avioliiton aikana saatuihin tai hankittuihin. itse tekisin niin että perinnöt ovat sen kuka se on saanut, avioliittoa ennen hankittu omaisuus sen kuka sen on maksanut ja avioliitossa hankittu omaisuus maksetaan yhdessä ja se suoraan laitetaan molempien nimiin.

ei se avioehto ole sen kummempi paperi kuin testamentti, jos haluaa itse päästä vaikuttamaan omaan tai mahdolliseen tulevaan omaan omaisuuteen. entä jos saat lottovoiton juuri ennen eropaprun jättämistä tai saat isovanhemmilta perinnön, tilanteessa että olet eroamassa eikä muuta omaisuutta kummallakaan ennestään ole. puolet perinnöstä toiselle. ei kuulosta reilulta.

 

Mä oon se, joka aikaisemmin tässä ketjussa epäili ap:ta harmittavan miehensä "piheys" kaikissa ostoksissa. Ehkä teidän ei tällä hetkellä kannata mennä naimisiin lainkaan eikä lapsia suunnitella. Lapset tuo mukanaan paljon iloa mutta myös kuluja, se on ihan kuvitelmaa että lapsilisä riittää. Jos pelkäät että joudut kaiken yksin kustantamaan tai edes asiasta taistelemaan niin parempi etsiä toinen mies. Hermoja raastaa jos joutuu koko ajan miettiä mistä mies koittaa luistaa tai laskea kaikki sentilleen niin että kulut menee tasan.

Me ollaan avoliitossa, mä oon hoitovapaalla nyt toista kertaa ja mies maksaa kaikki kulut paitsi mun omat jutut ja lasten vaatehankinnat. Ei tulis mitään jos pitäis nyt asuntolainaa lyhentää ja maksaa puolet muistakin kuluista. En koe mitenkään siivellä olevani, omaisuutta oli yhtä paljon molemmilla kun seurustelemaan alettiin, nyt miehellä paljon parempi palkka kuin mulla (jos oisin töissä). Perhe on meidän yhteinen juttu, kamalaa jos siitä joutuu tappelemaan tai toinen ajattelee että jotenkin uhrautuu maksamalla enemmän. Rahankäyttäjinä ollaan tosin aika samanlaisia, säästöjä pitää olla jne, joten siitä ei riitaa tule.