Kiehun kiukusta.. avioehto...

[QUOTE="vieraana";29583531]AP:n tapauksessa avioehdosta ei luulis kovasti olevan haittaakaan, jos omaisuutta ei kerran ole.[/QUOTE]

Et siis ole vieläkään ymmärtänyt sitä lapsiasiaa.

Kyllä siitä on haittaa.

 

[QUOTE="vieraana";29583528]Aloittaja ei ole kyllä tainnut tajuta elämän reaaliteettejä eli sitä että heillä kummallakaan, ei miehellä eikä AP:lla ole mitään varallisuutta mistä kannattaisi tapella.

Että sikäli tuon parin kohdalla aika sama tekevätkö avioehtoa vai ei jos omaisuus on jotain käytettyjä huonekaluja. Kirpputorilta voi käydä katsomassa mitä sellaisista maksetaan, ei juuri mitään.

Enemmän olisin huolissani tuosta asenteesta jolla ajatellaan että mies on jotenkin velvollinen kustantamaan kaiken. Lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi pyrkiä siihen että pystyy elämään omilla rahoillaan. Puoliso voi myös kuolla, sairastua tms jolloin se perheen pääasiallinen elättäjä onkin poissa pelistä.

Mulla ei siis ole avioehtoa koska oltiin köyhiä kuin kirkonrotat naimisiin mennessä. Nyt jos avioituisin en suostuisi siihen ettei avioehtoa tehtäisi.[/QUOTE]

Missä miestä on vaadittu kustantamaan kaikki?

On puhuttu ainoastaan siitä, että on epäreilua, jos äiti jää puille paljaille hoidettuaan lapsiaan kotona muutaman vuoden.

 

[QUOTE="Sari";29583544]Missä miestä on vaadittu kustantamaan kaikki?

On puhuttu ainoastaan siitä, että on epäreilua, jos äiti jää puille paljaille hoidettuaan lapsiaan kotona muutaman vuoden.[/QUOTE]

Kerrotko vielä miten se olisi mahdollista ainakaan avioehtoon liittyen? :O
Avioehdosta huolimatta voi talouden suunnitella siten ettei kotona oleva (ei edes välttämättä aina ole äiti! ) menetä ansiota sen enempää kuin puolisokaan.

 

[QUOTE="Sari";29583473]Omapa on tyhmyytesi, jos et asiaa tajua. En jaksa vääntää.[/QUOTE]

No olisit nyt jaksanut edes sen verran, että olisit kertonut, miten äiti joutuu syrjään lastensa elämästä, jos joutuu tulemaan eron jälkeen toimeen omillaan?

 

[QUOTE="Sari";29583544]Missä miestä on vaadittu kustantamaan kaikki?

On puhuttu ainoastaan siitä, että on epäreilua, jos äiti jää puille paljaille hoidettuaan lapsiaan kotona muutaman vuoden.[/QUOTE]

No entäs se jos ero tulee naisen pettäessä ja jättäessä, onko OK että nainen saa puolet omaisuudesta jonka mies on mahdollisesti pääasiassa raatanut perheelle?

 

en jaksa lukea koko ketjua läpi, mut mut siis MIKSI IHMEESSÄ TEHDÄ AVIOEHTO JOS EI OLE OMAA OMAISUUTTA :O Ukkohan yrittää sillä jättää eukon puille paljaille, teettää vaan liudan lapsia eukko hoitaa ja ukko kerää itelleen omaisuutta töissä käydessä ja sit lopulta jättää eukon ilman mitään lasten kanssa! PAH mikä ukko, mieti vielä ennen kuin meet naimisiiin!

 

[QUOTE="Sari";29583533]Ei sen pitäisi olla vain toisen vanhemman velvollisuus järjestää asiaa. Ihmeellisiä mielipiteitä täällä taas. Nyt pitäisikin siis lapset lykätä heti hoitoon, vaikka yleensä täällä vaahdotaan siitä, että kotihoito on parempaa pienille kuin päivähoito.[/QUOTE]

No, jos parilla on avioehto, ei naisen tarvitse suostua jäämään vuosikausiksi kotiin ilman, että työssäkäyvä mies kompensoi tulonmenetyksiä. Tämän voi sopia vaikka etukäteen, kuten avioehtokin tehdään etukäteen. Mutta jos naisella ei vaikka ole työtä alunperinkään (ja joskus ei edes halua mennä töihin), niin mitähän sitten menettää hoitovapaalla?

 

No entäs se jos ero tulee naisen pettäessä ja jättäessä, onko OK että nainen saa puolet omaisuudesta jonka mies on mahdollisesti pääasiassa raatanut perheelle?

tämmönenhän se pelin henki on, kai siinä ajatellaan että puolisot muodostavat kokonaisuuden jonka työpanos lasketaan yhteen eikä erotella että kumpi raatoi enemmän

tosin vain tyhmä mies suostuu raatamaan olennaisesti enemmän ilman että piilottaa rahat taikinahavukan ulottumattomiin

 

Ja jos toinen on opiskellut itselleen hyvän ammatin josta saa korkeaa palkkaa ja toinen taas ei sitä ole tehnyt, niin mielestäni on kohtuullista esim. osittaa talo vaikka 70-30%, eli enemmistön omistava sitten ostaa toisen ulos jolloin myös sille hoitovapaalla olleelle jää kiva pesämuna aloittaa uutta elämää eron sattuessa.
Ja tämä parempi palkkainen voi halutessaan ostaa itselleen omiin nimiin vaikkapa moottorikelkan tai veneen ja siihen ei sitten tällä vähemmän tienaavalla ole osuutta.
Silti arjessa voidaan suhteuttaa kulut esim. prosentuaalisesti jotta tilanne on tasainen ja näin ollen myös se pienempituloinen pystyy säästämään suhteessa siihen omaan palkkaansa.

 

[QUOTE="mö";29583575]en jaksa lukea koko ketjua läpi, mut mut siis MIKSI IHMEESSÄ TEHDÄ AVIOEHTO JOS EI OLE OMAA OMAISUUTTA :O Ukkohan yrittää sillä jättää eukon puille paljaille, teettää vaan liudan lapsia eukko hoitaa ja ukko kerää itelleen omaisuutta töissä käydessä ja sit lopulta jättää eukon ilman mitään lasten kanssa! PAH mikä ukko, mieti vielä ennen kuin meet naimisiiin![/QUOTE]

Entäpä jos se mies ei edes juuri haluaisi lapsia? Tai jos lapsia hankitaan, haluaisi että puoliso käy silti töissä ja osallistuu tasapuolisesti perheen elatuksen hankintaan. Olisiko se paha ihminen?

Kun en nyt aikuisten oikeasti usko että kaikki suomalaiset miehet haluaisivat puolisoksi kotiäidin joka on kotona kunnes lapset lähtevät kouluun. On aika kova työ elättää perhettä yksin.

Mun työkavereissa (miehiä) muutama on myöntänyt että lapsiluku on niin iso kuin se on siksi että vaimo on halunnut enemmän lapsia kuin he olisivat itse halunneet. Ovat toki onnellisia jokaisesta muksustaan, mutta lasten lukumäärä on ollut enemmän vaimon tahto. Tätä taustaa vasten tuntuu joskus epäreilulta se miten naiset ovat pitkään kotiäitinä ja saattavat sitten lempata miehen pihalle kun parempi kandidaatti tulee näköpiiriin.

Työkaveri maksaa elareita melkein 800e/kk ja asuu nyt itse yksiössä. Ei mene ihan oikeudenmukaisesti elämä miesten kannaltakaan aina, joten ymmärrän AP:n miestä jos sekin haluaa vähän turvata selustaansa?

 

[QUOTE="mö";29583575]en jaksa lukea koko ketjua läpi, mut mut siis MIKSI IHMEESSÄ TEHDÄ AVIOEHTO JOS EI OLE OMAA OMAISUUTTA :O Ukkohan yrittää sillä jättää eukon puille paljaille, teettää vaan liudan lapsia eukko hoitaa ja ukko kerää itelleen omaisuutta töissä käydessä ja sit lopulta jättää eukon ilman mitään lasten kanssa! PAH mikä ukko, mieti vielä ennen kuin meet naimisiiin![/QUOTE]

Tai mieti vielä ennen kuin päätät jäädä kotirouvaksi, sanoisin minä. Ja ei ole pakko suostua synnytyskoneeksi, jos toinen halua vain "teettää" liudan lapsia. Onneksi eletään 2000-luvun Suomessa, jossa nainen voi kouluttautua, työskennellä, päättää lisääntymisestään, jne.,

 

Meillä on, yhteinen omaisuus jaetaan muuten kumpikin pitää omansa ja sukunsa omaisuudet itsellään. ei ongelmaa minkaanlaista.

 

No, jos parilla on avioehto, ei naisen tarvitse suostua jäämään vuosikausiksi kotiin ilman, että työssäkäyvä mies kompensoi tulonmenetyksiä. Tämän voi sopia vaikka etukäteen, kuten avioehtokin tehdään etukäteen. Mutta jos naisella ei vaikka ole työtä alunperinkään (ja joskus ei edes halua mennä töihin), niin mitähän sitten menettää hoitovapaalla?

Mutta tämähän tarkoittaa naiselta kouluttautumista, pänttäämistä, yrittämistä ja työntekoa sekä erossaoloa lapsista!!
Se on kaamea ja vaikeaa, mieheltä se käy kato helpommin

Oikeesti, ei ole mikään kiva rooli olla erossa lapsista sen takia että saa tahkottua rahaa perheelle. Kotiäidit voisivat ajatella niinkin, että kotonaoloaika on heidän etuoikeus josta maksavat sen hinnan että ovat rahattomia (jos mies niin haluaa).

 

[QUOTE="mö";29583575]en jaksa lukea koko ketjua läpi, mut mut siis MIKSI IHMEESSÄ TEHDÄ AVIOEHTO JOS EI OLE OMAA OMAISUUTTA :O Ukkohan yrittää sillä jättää eukon puille paljaille, teettää vaan liudan lapsia eukko hoitaa ja ukko kerää itelleen omaisuutta töissä käydessä ja sit lopulta jättää eukon ilman mitään lasten kanssa! PAH mikä ukko, mieti vielä ennen kuin meet naimisiiin![/QUOTE]Avioehto kyllä kaatuu kohtuullisuusolettaman alle. Kirjoittamasi on malliesimerkki tilanteesta, jossa avioehdolla pyyhitään takapuolta.

Suora lainaus OM:n sivuilta

Esimerkki 2: Pitkäaikainen avioliitto - avioehtosopimus. Antti ja Raija tuomitaan avioeroon avioliiton kestettyä 16 vuotta. Puolisoilla on avioliitosta 14 ja 12 vuoden ikäiset lapset. Antin kuukausitulot ovat 4000 euroa kuukaudessa, Raijan 2000 euroa. Raija on ollut kotona kymmenen vuotta ja tänä aikana hoitanut kotia ja lapsia. Puolisoiden ainoan omaisuuden muodostaa Antin nimissä oleva 400 000 euron arvoinen osakehuoneisto, puolisoilla ei ole velkoja.
Antin ja Raijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Antti tulisi säilyttämään nimissään olevan osakehuoneiston eikä Raija saisi lainkaan omaisuutta.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus (400 000 euroa) tasan puolisoiden kesken, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden taloudellinen asema sekä Raijan toiminta yhteisen talouden hyväksi. Tällöin kumpikin tulee saamaan omaisuutta 200 000 euron arvosta.

 

[QUOTE="Sari";29583373]Avioehto ei toimi, kun tehdään lapsia ja vain toinen jää niitä hoitamaan. Meillä ainakaan mies ei suostunut olemaan kotona isyyslomaa pidempää aikaa, pakkohan siis minun oli romahduttaa elintasoni. Ei mies halunnut myöskään elättää perhettään, vaan omilla säästöilläni paikkasin palkan menetyksen lapsia hoitaessani kotona.

Jos olisi vielä avioero tullut, niin aika epäreilua olisi ollut, kun miehen ei tarvinnut pudottaa tulojaan lainkaan YHTEISTEN lapsiemme takia ja minä jouduin käyttämään kaikki säästöni.[/QUOTE]

Nyt on sinulla Sari-kulta puurot ja vellit sekaisin. Tuo miten teillä jaetaan talouden tuloja ja menoja arjessa, sillä ei ole mitään tekemistä avioehdon kanssa. Oli sitä ehtoa tahi ei, niin mies olisi varmasti silti halunnut palata töihin isyysvapaan päättyessä. Sinun "elintason romahduttaminen" on sitä paitsi ihan naivia puhetta. Lapsi on noin 9kk ikäinen kun vanhempainvapaa päättyy. Jos tekisit kuten moni muu, eli laittaisit lapsen hoitoon vuoden ikäisenä, niin tuohon välille jää hassut 3 kuukautta jota tarvitsee olla hoitovapaalla. Siihen ei talous kaadu ja avioehto ei tässä ketään liikuta suuntaan, eikä toiseenkaan. Ja jos nyt sitten ihan hirveän pahalta tuntuu, niin laita lapsi hoitoon 9kk ikäisenä ja mene töihin 3kk aikaisemmin.

Ja noista säästöjesi käyttämisestä, niin mikä tässä maailmassa nyt on parempi ja tärkeämpi kohta hyödyntää säästöjä, kuin että voi olla lapsen kanssa kotona? Ajattelitko nyt ihan loppuun asti, että joku Pradan käsilaukku tai vaikka moottoripyörä tekee sinut onnellisemmaksi, jos säästösi niihin laitat?

Sinun tekstistäsi Sari paistaa läpi ajatusmalli, että mies on jotenkin osasyyllinen siihen että sinä olet nainen, sinä synnytät ja lapsi on sinun kanssasi kotona ainakin sen 9kk. Kuitenkin tämä on luonnon säätelemänä asia, eikä mies ole siitä oikeasti sinulle tilivelvollinen. Ihan varmasti moni mies auttaa aina puolisoaan taloudellisesti, jos siihen on tarvetta, ilman että tähän kuvioon tarvitaan edes lasta. Se ei kuitenkaan mene niin, että sinulla on joku oikeus sellaista vaatia. Ja jos sinulla tosiaan vielä säästöjäkin on, niin ymmärrän hyvin että moni mies ajattelisi että ne on nyt oikea aika ottaa käyttöön.

 

Kerrotko vielä miten se olisi mahdollista ainakaan avioehtoon liittyen? :O
Avioehdosta huolimatta voi talouden suunnitella siten ettei kotona oleva (ei edes välttämättä aina ole äiti! ) menetä ansiota sen enempää kuin puolisokaan.

Avioehdossa voi olla pykälä, jonka mukaan avioliiton aikana omiin nimiin hankittu omaisuus kuuluu avioehdon piiriin. Tällöin kotona pitkään ollut voi tosiaan jäädä puille paljaille, jos oma tulotaso on ollut kovin heikko ja toinen on kerännyt omaisuutta. Toki tuo eläminen pienten lasten kanssa kannattaisi sopia ennen kuin niitä lapsia alkaa tehdä (oli avioehto tai ei). Itse en ikinä olisi suostunut lisääntymään (mieskin siis halusi lapsen), jos ensin ei olisi sovittu siitä, että mies elättää meidät vauvan ensimmäisen vuoden ajan. Sen jälkeen lapsi menee hoitoon ja itse palaan työelämään.

 

Avioehdossa voi olla pykälä, jonka mukaan avioliiton aikana omiin nimiin hankittu omaisuus kuuluu avioehdon piiriin. Tällöin kotona pitkään ollut voi tosiaan jäädä puille paljaille, jos oma tulotaso on ollut kovin heikko ja toinen on kerännyt omaisuutta. Toki tuo eläminen pienten lasten kanssa kannattaisi sopia ennen kuin niitä lapsia alkaa tehdä (oli avioehto tai ei). Itse en ikinä olisi suostunut lisääntymään (mieskin siis halusi lapsen), jos ensin ei olisi sovittu siitä, että mies elättää meidät vauvan ensimmäisen vuoden ajan. Sen jälkeen lapsi menee hoitoon ja itse palaan työelämään.

Avioehto ei kutenkaan estä sitä että omaisuutta hankitaan myös yhteisesti/molempien omaisuudeksi tai vaikka jotakin omaisuutta pelkästää huomommin tienaavan nimiin esim. perhevapaiden aikana. Erikseen voi toki olla sitten esim. yritykseen/maatilaan tms. liittyvä omaisuus jolla turvataan esim. sen yritystoiminnan jatkuminen tai sitten muu omaisuus joka katsotaan olevan toisen ansioilla hankittua (oli ne ansiot sitten taloudellisia tai jotakin muita).

Avioehdon kanssa sillä ei ole oikein mitään tekemistä mitä omaisuutta puolisot vaativat vain omiin nimiinsä tai miten talous ja talouden tasapuolisuus hoidetaan esim. perhevapaiden aikana.

 

Te, jotka olette sitä mieltä, että avioliiton aikainen omaisuus on yhdessä hankittua ja kuuluu molemmille niin valaisisitteko mulle vähän, että mikä teillä on tässä ajatuksessa taustalla? Ymmärrän sen, että jos nainen yhteisestä sopimuksesta jää kotiin lasten kanssa niin hänellekin kuuluu osa miehen rahoista. Siitä olen eri mieltä, että hänelle kuuluisi automaattisesti puolet, jos miehellä on vaikka paljon suurempi palkka kuin naisella. Silloinhan se mies tienaisi enemmän vaikka nainen olisi töissäkin.

Meillä ei ole lapsia ja mun miehellä on helvetin kova palkka. Ei ne rahat kuulu mitenkään minulle, ei nyt eikä varsinkaan mahdollisen eron sattuessa. Toki meillä eletään niin, että elintaso on molemmilla sama ja mies maksaa rahoillaan meille matkoja yms, mutta ei se miehen palkka ole missään nimessä mitään yhdessä hankittua omaisuutta. Mies sen palkan hankkii työllään, minä hankin oman palkan omalla työlläni. Vielä vähemmän miehen rahat kuuluisi mulle erossa.

 

Te, jotka olette sitä mieltä, että avioliiton aikainen omaisuus on yhdessä hankittua ja kuuluu molemmille niin valaisisitteko mulle vähän, että mikä teillä on tässä ajatuksessa taustalla?

Vähän väärä henkilö taidan olla tähän vastaamaan, mutta periaatteessa useinkin perheessä on tilanteita jolloin "ansioita" ei lasketa pelkästään tulojen perusteella. Puolison ura valinnat ehkä vaikuttaa sinun ura valintoihin jne.

 

Te, jotka olette sitä mieltä, että avioliiton aikainen omaisuus on yhdessä hankittua ja kuuluu molemmille niin valaisisitteko mulle vähän, että mikä teillä on tässä ajatuksessa taustalla? Ymmärrän sen, että jos nainen yhteisestä sopimuksesta jää kotiin lasten kanssa niin hänellekin kuuluu osa miehen rahoista. Siitä olen eri mieltä, että hänelle kuuluisi automaattisesti puolet, jos miehellä on vaikka paljon suurempi palkka kuin naisella. Silloinhan se mies tienaisi enemmän vaikka nainen olisi töissäkin.

Meillä ei ole lapsia ja mun miehellä on helvetin kova palkka. Ei ne rahat kuulu mitenkään minulle, ei nyt eikä varsinkaan mahdollisen eron sattuessa. Toki meillä eletään niin, että elintaso on molemmilla sama ja mies maksaa rahoillaan meille matkoja yms, mutta ei se miehen palkka ole missään nimessä mitään yhdessä hankittua omaisuutta. Mies sen palkan hankkii työllään, minä hankin oman palkan omalla työlläni. Vielä vähemmän miehen rahat kuuluisi mulle erossa.

No esimerkiksi meillä minä maksan kaikki lapsiin liittyvät kulut, ostan ruokaa ja vaatteita. Wc-paperia, lääkkeitä, hiustenleikkuut ja lomamatkat. Mies maksaa meillä sähkö ja vesilaskun, vakuutukset ja autoon liittyvä juoksevat kulut. Koska minun osuuteni menoista on enemmän, mies maksaa muutaman satasen kuukausittain yhteiselle tilille. Tuolta voidaan ottaa esim. autonvaihtorahat tai jos tule jotain remontteja.

Molemmat säästää omiin eläkesäästöihin itse.

Mun mielestä molemmat tekee parhaansa yhteisen hyvän eteen ja jos ero tulisi niin olisi oikeudenmukaista että yhdessä tienatut rahat jaettaisiin puoliksi. Miehen matkatyön on mahdollistanut se että mulla ei ole matkapäiviä juuri ollenkaan. Toisaalta saan tekijänoikeuspalkkioita jne rahaa mikä on perheemme kannalta ns. ylimääräistä eli tavallaan vedetään vuorotellen enemmän rekeä.

 

Mitä haittaa tuosta avioehosta voi olla? Tosissaanko erossa haluaisit puolet kaikesta?

 

Avioehto kyllä kaatuu kohtuullisuusolettaman alle. Kirjoittamasi on malliesimerkki tilanteesta, jossa avioehdolla pyyhitään takapuolta.

Suora lainaus OM:n sivuilta

Esimerkki 2: Pitkäaikainen avioliitto - avioehtosopimus. Antti ja Raija tuomitaan avioeroon avioliiton kestettyä 16 vuotta. Puolisoilla on avioliitosta 14 ja 12 vuoden ikäiset lapset. Antin kuukausitulot ovat 4000 euroa kuukaudessa, Raijan 2000 euroa. Raija on ollut kotona kymmenen vuotta ja tänä aikana hoitanut kotia ja lapsia. Puolisoiden ainoan omaisuuden muodostaa Antin nimissä oleva 400 000 euron arvoinen osakehuoneisto, puolisoilla ei ole velkoja.
Antin ja Raijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Antti tulisi säilyttämään nimissään olevan osakehuoneiston eikä Raija saisi lainkaan omaisuutta.
Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus (400 000 euroa) tasan puolisoiden kesken, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden taloudellinen asema sekä Raijan toiminta yhteisen talouden hyväksi. Tällöin kumpikin tulee saamaan omaisuutta 200 000 euron arvosta.

Ei kovin reilua tällainen. Avioehtohan tehdään molempien suostumuksesta ja tässä tilanteessa nainen on tiennyt mitä seuraa.

Tämän tarkoittaa sitä, että käytönnössä avioehdolla ei ole mitään merkitystä. Yleensähän se juuri tehdään siksi, että toinen on varakkaampi.

 

eli yhteiskuntakin tulee apuun, jos vastuuntunnoton mulkku on huijannut vaimoaan. kertoo sekin jotakin.

 

Kylmä tosiasia on se, että KAIKKI AVIOLIITOT PÄÄTTYVÄT! Joko eroon tai aviopuolison kuolemaan. Avioehdolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten rahaa käytetään avioliiton aikana vaan miten raha-asioiden kanssa menetellään KUN avioliitto päättyy. Eikö se ole sellainen asia, josta on hyvä keskustella silloin kun molemmat voivat siihen vaikuttaa ja yhteisymmärryksessä sopia asioista?

Raha on kuitenkin iso asia siinä vaiheessa ja sitä joutuu miettimään paljon silloin KUN tulee avioero tai puoliso kuolee. Eikö sellaista muutenkin vaikeaa tilannetta voisi helpottaa sopimalla etukäteen miten menetellään? Ja kun avioero tilanteessa eroava pari voi yhteisymmärryksessä menetellä toisin kuin mitä avioehdossa on sovittu.

Voisiko rahasta ja omaisuudesta opetella keskustelemaan puolison kanssa niin, ettei sitä tarvitse kokea henkilökohtaisena loukkauksena?

Niin ja meillä on avioehto miehen kanssa. Mies oli sitä vastaan, vaikka hänellä on enemmän omaisuutta ja kolme kertaa isommat tulot. Meni hetki ennen kuin mies ymmärsi mitä avioehto tarkoittaa ja miksi se tehdään.

 

No ensinnäkin jos yhdessä ollaan ja lapsia tulee, naisenhan on mahdoton tienata koko ajan,,, mitä jos mies jättää naisen lapsineen??? Nainen ei saa mitään (( näin reilua on yhteinen omaisuus jos yhdessä ollaan ellei mies tai nainen ole miljonääri...