Onko alkoholismi sinusta riittävä syy päättää suhde?

No kyllä itse olin mielestäni alkoholisti avioliitossani ennen eroa.

Tarvitsin sitä alkoholia ja toleranssi oli kasvanut niin että en tullut muutamasta miksikään, krapulaa en sairastanut koskaan. Join lähes joka päivä. Välillä ponnistellen pystyin olemaan viikon ilman alkoholia. Hoidin työni ja jotenkuten kai lapsetkin.

Onneksi liitto päättyi eroon. Ei minun aloitteestani, minulla ei ollut enää energiaa eikä rohkeutta tehdä suhteelle mitään. Mies oli uskoton, huorasi petti ja käytti minua taloudellisesti ja seksuaalisesti hyväkseen ja aina välillä lensin myös päin seinää.

Olen kiitollinen hänen viimeiselle sivusuhteelleen, joka halusi miehen kokonaan itselleen. Silloin se minua haavoitti, olin se syrjään työnnetty. Mutta eron jälkeen lähti toipuminen käyntiin. Hakeuduin terapiaan, sekin auttoi.

Olin alkuun edelleen suurkuluttaja eron jälkeen. Sitten vietin puoli vuotta täysin ilman alkoholia. Olen edelleen yleensä varuillani alkoholin kanssa, mutta nykyisin voin käyttää alkoholia vähän, tai olla käyttämättä. Homma ei lipeä käsistä. Siedän enimmillään noin seitsemän alkoholiannosta, sitten täytyy lopettaa vaikka olisi mikä vappu tai uusivuosi. Arkeeni ei alkoholi kuulu, eikä joka viikonloppuunkaan. Minua voisi kai luonnehtia normaaliksi, vaikka mielessäni olen aina varuillani.

Erostani on nyt kymmenen vuotta.

 

Moni riippuvuusongelmainen tarvitsee "pysäytyksen" joka harättää pohtimaan mihin on menossa. Tuo voi olla juurikin ensiaskel paranemisen tiellä. Rakastaen voi asian myös tehdä: Odotan sinua takaisin kun olet juonut tarpeeksi". Näin ihmiselle jää valinnan vapaus. Yleensä se on se viina, kunnes tulee tavalla tai toisella herääminen tai kuolema, valitettavasti. Alkoholistin juomista ei tule mahdollistaa hyväksymällä.

Omalla puolisolla tuo "pysähdys" oli housuun kuseminen baarissa. Kaks päivää tuon jälkeen lähti Lapualle hoitoon, ja nyt on ollut raittiina 4 vuotta.

 

on.

 

Ehkä alkoholismissakin kuitenkin on eri tasoja? Kaikki ei dokaa perhettään, omaisuuttaan ja itseään sinne Kontulan katuojaan, mutta se että pystyy pitämään esim. työnsä ei kuitenkaan käy vähättelemään sitä ongelmaa. Vai pitäisikö sitten erikseen puhua alkoholiongelmista ja viimeisenä, ns. pahimpana alkoholismista?

 

Ehkä alkoholismissakin kuitenkin on eri tasoja? Kaikki ei dokaa perhettään, omaisuuttaan ja itseään sinne Kontulan katuojaan, mutta se että pystyy pitämään esim. työnsä ei kuitenkaan käy vähättelemään sitä ongelmaa. Vai pitäisikö sitten erikseen puhua alkoholiongelmista ja viimeisenä, ns. pahimpana alkoholismista?

No mulla on aina ollutkin sellainen käsitys, että on olemassa kaksi eri termiä: alkoholiongelma ja alkoholismi. Ja nehänon tietysti kaksi eri asiaa.

 

No mulla on aina ollutkin sellainen käsitys, että on olemassa kaksi eri termiä: alkoholiongelma ja alkoholismi. Ja nehänon tietysti kaksi eri asiaa.

On joo. Mä aloin ihan tämän ketjun pohjalta miettimään, että missä sitten menee se raja?

Olisiko esim. viestin 26 kirjoittaja ollut alkoholiongelmainen, eikä alkoholisti?

Ehkä tosiaan se raja on se, että alkoholisti on joko raitis tai jatkuvasti juova, ja alkoholiongelmainen kykenee vielä pimeän kautensa jälkeen kohtuukäyttöön?

 

On joo. Mä aloin ihan tämän ketjun pohjalta miettimään, että missä sitten menee se raja?

Olisiko esim. viestin 26 kirjoittaja ollut alkoholiongelmainen, eikä alkoholisti?

Ehkä tosiaan se raja on se, että alkoholisti on joko raitis tai jatkuvasti juova, ja alkoholiongelmainen kykenee vielä pimeän kautensa jälkeen kohtuukäyttöön?

Mutta alkoholistikaan ei välttämättä juo jatkuvasti, saattaa olla jopa kuukausia välissä. Mutta sittenpä onkin kuivahumala päällä.

 

[QUOTE="Valle";29575279]Mutta alkoholistikaan ei välttämättä juo jatkuvasti, saattaa olla jopa kuukausia välissä. Mutta sittenpä onkin kuivahumala päällä.[/QUOTE]

Niin no alkoholisti on alkoholisti kuivallakin kaudella. Ja niinkuin aiemmin kirjoitin, niin eihän ne määrät ole se ratkaiseva vaan se riippuvuus.

Mun pitää nyt ihan googletella. Linkatkaa tekin jotain hyviä linkkejä, jos löydätte/tiedätte.

 

On joo. Mä aloin ihan tämän ketjun pohjalta miettimään, että missä sitten menee se raja?

Olisiko esim. viestin 26 kirjoittaja ollut alkoholiongelmainen, eikä alkoholisti?

Ehkä tosiaan se raja on se, että alkoholisti on joko raitis tai jatkuvasti juova, ja alkoholiongelmainen kykenee vielä pimeän kautensa jälkeen kohtuukäyttöön?

Kyllä mä varmaan olen jollain lailla alkoholisti lopun ikääni; tarkoitan, että en voi suhtautua alkoholinkäyttöön varmaan ikinä samalla lailla "rennosti" kuin ennen tuota pimeintä kautta. Häpeä muutamista vuosista on hirveä. Pystyn juomaan, ja tulemaan huppeliinkin, mutta vahdin itseäni kaiken aikaa ja kontrolli on päällä, lasken annoksia ja pelkään retkahtamista.

Mutta elämäni on nykyään niin mukavaa ja leppoisaa selvin päin, nykyinen suhdekin on tasapainoinen, lapset toipuivat erosta ja kaikki tuntuu niin paljon kevyemmältä kuin tuolloin - ei huvita olla humalassa eikä turruttaa aivojaan millään. Elämä on kiinnostavaa ja täynnä asioita joita tehdessä ei voi olla alkoholin vaikutuksen alainen.

 

Mitä on "kuiva humala"?

"Kuiva humala" kuvaa alkoholistin tilaa, kun hän tuntee olonsa epämukavaksi kun hän ei juo. Juomisensa aikana alkoholisti paljastaa tiettyjä normaalista asenteistaan ja käyttäytymisestään poikkeavia piirteitään. Jos nämä piirteet säilyvät juomisen lopettamisen jälkeenkin, häntä kutsutaan "kuivaksi".

"Kuiva" viittaa siihen tosiasiaan, ettei hän juo: "humala" tarkoittaa samojen poikkeavien asenteiden ja käyttäytymisen jatkumista, jotka ilmenivät juoma-aikana. Toisin sanoen , hänen elämänsä laadussa ei ole tapahtunut edistymistä. Yksinkertaisesti sanoen hän on kännissä ilman juomista.

Alkoholismi on sairaus, joka hallitsee uhriaan sekä fyysisesti että psyykkisesti. "Kuiva humala" tekee saman.

Monet, alkoholisti mukaan lukien, kuvittelevat, että kun juominen lakkaa, palaa normaali tila automaattisesti. Näin ei ole. Normaali tila palaa vain, jos alkoholisti pysyy raittiina ja samanaikaisesti ponnistelee muuttaakseen ajattelunsa ja käyttäytymisensä, mikä puolestaan tekee hänestä tasapainoisen ihmisen.

"Kuiva humala" on tärkeä termi, joka alkoholistin on ymmärrettävä, koska toipumisensa aikana hän todennäköisesti joutuu kokemaan joukon tähän tilaan liittyviä ongelmia. "Kuiva" on päässyt vasta puoleen väliin joen yli. Lisäponnistuksin hän voi selvitä joen yli; ilman niitä hän alkaa vajota, eli joutuu uudelleen juomaan. Tämä saattaa tapahtua uudelleen ja uudelleen. Mutta aina on toivoa - toivoa, joka ei perustu pelkästään haaveisiin; toivoa, joka perustuu sellaisten ihmisten todellisiin kokemuksiin, jotka ovat onnistuneesti ylittäneet tyrskyävän pyörteisen virran

 

On joo. Mä aloin ihan tämän ketjun pohjalta miettimään, että missä sitten menee se raja?

Olisiko esim. viestin 26 kirjoittaja ollut alkoholiongelmainen, eikä alkoholisti?

Ehkä tosiaan se raja on se, että alkoholisti on joko raitis tai jatkuvasti juova, ja alkoholiongelmainen kykenee vielä pimeän kautensa jälkeen kohtuukäyttöön?

Raja taitaa olla aika häilyvä, mun mielestä se voisi mennä noin, mutta mikäs minä olen sanomaan. Mun isäni oli juoppo, mutta lopetti juomisen ihan itsekseen erottuaan meidän äidistä. Joiko se äidin nalkutuksen vuoksi vai alkoholismin?

 

http://www.minnesota-hoito.fi/alkoholismi

 

[QUOTE="V ieras";29575317]http://www.minnesota-hoito.fi/alkoholismi[/QUOTE]

Kiitos. Tohon hoitoon on tullut muutenkin tutustuttua..

Mutta mietin edelleen sitä alkoholismin ja alkoholiongelmaisen rajaa. Se on kyllä todella häilyvä, mutta onkohan mitään, millä sen voi kuitenkin vetää?

 

Mun mielestä alkoholiongelmainen tiedostaa juomisensa haitat ja tietää, että pitäisi vähentää.
Alkoholisti taas ei näe itsessään ja toiminnassaan mitään väärää. " juon koska töissä on vaikeaa, muija mäkättää, taloudellinen tilanne ahdistaa" jne. Syy on siis aina jossain muussa, kuin alkoholistissa itsessään. Eikä hän näe tarvetta lopettaa, koska ongelmaa ei ole.

 

Mä yritin Googlettaa alkoholismin ja alkoholiongelman eroa, mutta mitään järkevää ei löytynyt.

Ehkä se on sitten vähän vapaavalintainen tulkinta.

 

[QUOTE="V ieras";29575367]Mun mielestä alkoholiongelmainen tiedostaa juomisensa haitat ja tietää, että pitäisi vähentää.
Alkoholisti taas ei näe itsessään ja toiminnassaan mitään väärää. " juon koska töissä on vaikeaa, muija mäkättää, taloudellinen tilanne ahdistaa" jne. Syy on siis aina jossain muussa, kuin alkoholistissa itsessään. Eikä hän näe tarvetta lopettaa, koska ongelmaa ei ole.[/QUOTE]

Alkoholisti tarvitsee ammattiapua, alko-ongelmainen taas ei ole sairas vaan pystyy säännöstelemään alkoholin käyttöä kuitenkin. Minusta tuossa on selkeä ja ratkaiseva ero.

 

Eli alkoholisti ei voi olla, jos tiedostaa toimintansa haitat ja sen, ettei toiminta ole normaalia?

 

[QUOTE="mielipide";29574325]?[/QUOTE]

On!
Myös esim. helluntalaisuus/VL on hyvä syy!

 

Eli alkoholisti ei voi olla, jos tiedostaa toimintansa haitat ja sen, ettei toiminta ole normaalia?

Ilman muuta voi Kumpa se oisikin noin helppoa että sairaat ihmiset saataisiin pelastettua sillä, että sanotaan "tuo ei ole normaalia eikä hyväksi" VAlitettavasti alkoholismia esiintyy hyvin paljon ihan älykkäidenkin ihmisten keskuudessa, ei siinä ole kyse ymmärryksen puutteesta.

 

juha kemppinen ja sitten erikseen alkoholismin varhaisvaiheet/ keskivaiheet/ myohaisvaiheet. en saa suoraa linkkia. kertoo karua kielta alkoholismin synnysta.

 

Ilman muuta voi Kumpa se oisikin noin helppoa että sairaat ihmiset saataisiin pelastettua sillä, että sanotaan "tuo ei ole normaalia eikä hyväksi" VAlitettavasti alkoholismia esiintyy hyvin paljon ihan älykkäidenkin ihmisten keskuudessa, ei siinä ole kyse ymmärryksen puutteesta.

Alkoholistia ei pelasta kukaan muu kuin alkoholisti itse.

Mutta mietin kun tässä on pohdittu myös alkoholiongelman ja alkoholismin eroa, ja tuossa yhdessä kommentissa pohditaan, että alkoholiongelmainen myöntää ja haluaa parantua, mutta alkoholisti ei edes myönnä.

 

kaikki alkoholista riippuvaisethan ovat alkoholisteja. ei vaan ne loppuvaiheen rappioalkoholistit eli puliukot.

 

Alkoholistia ei pelasta kukaan muu kuin alkoholisti itse.

Mutta mietin kun tässä on pohdittu myös alkoholiongelman ja alkoholismin eroa, ja tuossa yhdessä kommentissa pohditaan, että alkoholiongelmainen myöntää ja haluaa parantua, mutta alkoholisti ei edes myönnä.

Alkoholismi on meillä kansansairaus, että yksin ei tarvitse sitä yrittää selättää kun ammattiapua on tarjolla. Oma ukkini menehtyi siihen ja ei suostunut millään hakemaan apua. Toivottavasti nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin ollaan hieman hoitomyöntyväisempiä eikä pidetä alkoholismia heikkoutena.

 

Alkoholismi on meillä kansansairaus, että yksin ei tarvitse sitä yrittää selättää kun ammattiapua on tarjolla. Oma ukkini menehtyi siihen ja ei suostunut millään hakemaan apua. Toivottavasti nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin ollaan hieman hoitomyöntyväisempiä eikä pidetä alkoholismia heikkoutena.

Totta, itsekin luokittelen sen kansansairaudeksi. Ja se on sairaus, ei heikkous. Sama kuin masennus. Ja nykyään alkoholisteille on paljonkin apua tarjolla, myös niille, ketkä eivät ole sillä puliukkotasolla.

Mutta alkoholiongelmaisen ja alkoholistin eroa (jos sitä on?) edelleenkin pohdiskelen.

Ehkä se on sitten se, että ongelmainen pystyy joskus elämässään ehkä kohtuukäyttöön, ja alkoholisti ei.

 

Totta, itsekin luokittelen sen kansansairaudeksi. Ja se on sairaus, ei heikkous. Sama kuin masennus. Ja nykyään alkoholisteille on paljonkin apua tarjolla, myös niille, ketkä eivät ole sillä puliukkotasolla.

Mutta alkoholiongelmaisen ja alkoholistin eroa (jos sitä on?) edelleenkin pohdiskelen.

Ehkä se on sitten se, että ongelmainen pystyy joskus elämässään ehkä kohtuukäyttöön, ja alkoholisti ei.

Samoin minäkin ajattelen. Ongelma nyt voi olla tilapäisesti vaikka suklaan suhteen ja joutuu todella keksimään keinoja pään sisällä ettei sorru suklaaseen vaikka iltapäiväväsymykseen. Uniongelmakaan ei välttämättä ole kuin hetkellistä. Ja mielialaongelmat, mutta niiden jatkuessa on sitten kyse masennuksesta.. Kai se oireiden kesto, jatkuvuus ja hallitsemattomuus on niitä merkkejä jo sairaudesta. Mene ja tiedä.