Onko alkoholismi sinusta riittävä syy päättää suhde?

  • Viestiketjun aloittaja "mielipide"
  • Ensimmäinen viesti
"Hmm"
Jos puhutaan varsinaisesta alkoholismista, niin aivan varmasti on! Pelkkä suurkulutuskin saattaa tapauskohtaisesti olla.

Alkoholismi on sairaus, jossa kaapeissa olevia viinoja ei voi kertakaikkiaan jättää juomatta.

Koputan puuta, koska ikinä ei ole holistimiestä kohdalle sattunut...
 
Vierain
[QUOTE="Hmm";29574870]Suurkulutuksen voi lopettaa, mutta alkoholisti juo, koska hänellä on sairaus, joka pakottaa juomaan.[/QUOTE]

No miksei se suurkuluttaja lopeta...? Koska ei voi.

Kutsuttakoon sitä sairaudeksi, jos se tuntuu paremmalta. Mikään ei muuta faktaa, että ihminen se on itse, joka sitä kuppia kaataa lisää ja lisää. Kukaan ei synny kuppi kädessä ja alkoholistina. Jokainen päättää itse itsestään ja seuraavasta lasillisestaan.
 
toisaalta
[QUOTE="Hmm";29574870]Suurkulutuksen voi lopettaa, mutta alkoholisti juo, koska hänellä on sairaus, joka pakottaa juomaan.[/QUOTE]

Huono suhde voi tehdä ihmisestä ensin suurkuluttajan ja sitten alkoholistin.

Tiedän muutamankin ihmisen, jotka olivat vajoamassa alkoholismiin eläessään paskassa suhteessa, mutta lopettaneet juomisen tai normalisoineet sen suhteen päätyttyä.

Eli siis joskus se alkoholisti on se jonka pitäisi oman etunsa takia jättää se toinen osapuoli, ettei itsestä tulis juoppo.
 
Professional Griefer
Suurkulutus on usein reitti sairastumiseen, muttei se ole sitä vielä. Alkoholismissa ei ole kyse siitä paljonko juo, vaan siitä ettei pysty lopettamaan tai olla ilman.

Onhan sitä tutkittu, että joillain olisi geneettinen taipuvuus alkoholismiin, mutta tottahan se on että kuitenkin ihminen on itse kipannut sitä kuppia siihen pisteeseen. Siitä ei vaan sitten ole enää paluuta. Alkoholisti on ikuisesti alkoholisti, ja en tiedä määriä, mutta häviävän pieni osa pystyy enää koskaan kohtuukäyttöön.
 
"Valle"
Suurkulutus on usein reitti sairastumiseen, muttei se ole sitä vielä. Alkoholismissa ei ole kyse siitä paljonko juo, vaan siitä ettei pysty lopettamaan tai olla ilman.

Onhan sitä tutkittu, että joillain olisi geneettinen taipuvuus alkoholismiin, mutta tottahan se on että kuitenkin ihminen on itse kipannut sitä kuppia siihen pisteeseen. Siitä ei vaan sitten ole enää paluuta. Alkoholisti on ikuisesti alkoholisti, ja en tiedä määriä, mutta häviävän pieni osa pystyy enää koskaan kohtuukäyttöön.
Alkoholisti ei voi KOSKAAN palata kohtuukäyttäjäksi.
Joko olet juova alkoholisti tai sitten täysin raitis. Ei ole välimuotoja.

Suurkuluttaja pystyykin muuttamaan juomistaan ja vähentämään määriä.
 
Professional Griefer
[QUOTE="Valle";29575122]Alkoholisti ei voi KOSKAAN palata kohtuukäyttäjäksi.
Joko olet juova alkoholisti tai sitten täysin raitis. Ei ole välimuotoja.
[/QUOTE]

No mä mietin tätä myös. Joskus esim. lehdistä lukenut sellaisia "olin alkoholisti, nyt otan pari lasia juhlissa" -juttuja, mutta ehkä ne on sitten niitä itse diagnosoituja "alkoholismeja".

Alkoholistikorttia heilutellaan nykyään myös aika hepposin perustein, siitä on tullut yhtä suosittu diagnoosi kuin esim. narsismista. Mitä esim. tässä ketjussa joku sanoi, että palstamammoista vaikuttaa alkoholisteilta, muttei myönnä itse? :D Haluaisin kyllä kuulla tästä lisää.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Raimo
Huono suhde voi tehdä ihmisestä ensin suurkuluttajan ja sitten alkoholistin.

Tiedän muutamankin ihmisen, jotka olivat vajoamassa alkoholismiin eläessään paskassa suhteessa, mutta lopettaneet juomisen tai normalisoineet sen suhteen päätyttyä.

Eli siis joskus se alkoholisti on se jonka pitäisi oman etunsa takia jättää se toinen osapuoli, ettei itsestä tulis juoppo.
Moni riippuvuusongelmainen tarvitsee "pysäytyksen" joka harättää pohtimaan mihin on menossa. Tuo voi olla juurikin ensiaskel paranemisen tiellä. Rakastaen voi asian myös tehdä: Odotan sinua takaisin kun olet juonut tarpeeksi". Näin ihmiselle jää valinnan vapaus. Yleensä se on se viina, kunnes tulee tavalla tai toisella herääminen tai kuolema, valitettavasti. Alkoholistin juomista ei tule mahdollistaa hyväksymällä.
 

Yhteistyössä