ROLLOLAINEN: Ymmärrän periaatteesi siitä, että sairaana ei palkkaa maksettaisi kotona makaamisesta. Siihen sisältyy silti pari erittäin kiusallista ongelmaa. Ensimmäinen niistä on yleisimmät sairasloman syyt, eli nuhakuume ja vatsatauti. Molemmat ovat tarttuvia infektiosairauksia. Mikäli sairastaminen tulisi tehdä omalla kustannuksella, suurin osa tulisi sairaana töihin. Näiden henkilöiden työpanos olisi lähellä olematonta. He maleksisivat toimiston tai vaikka varaston käytävillä puolikuolleena. Asiakaspalveluammatissa he aiheuttaisivat riskin asiakkaille. Työssä he tartuttaisivat kollegansa, joka tietäisi lopputulemana sitä että koko toimiston väki oksentaisi vessassa. Työantajalle on siis ihan jopa rahallisesti kannattavampaa maksaa siitä, että yksi sairas henkilö on kotona, kuin että hän tartuttaa koko työyhteisön.
Toinen ongelma on tuki- ja liikuntaelinsairauksien kohdalla se, että kun selkäsäryn vaivaama työntekijä väkisin tulee kipeänä töihin, hänelle sattuu paljon pahemmin. Laatikon nosto voi viedä työntekijän selkäleikkaukseen ja työssä tapahtuvana se luetaan työtapaturmaksi.
Kolmantena pointtina tulee ottaa huomioon, että palkallisesti sairastaminen on myös saavutettu etu. Ei sitä ole Kiinassa tai Intiassa (vielä). Toisin sanoen on yhtä relevanttia kysyä, että miksi kahvitauko on palkallinen? Miksi ylipäänsä loman ajalta maksetaan palkkaa, koska työntekijä ei tee töitä? Miksi työantajan pitää vakuuttaa työntekijänsä, eikä työntekijä maksa sitä itse? Miksi työehtosopimuksessa on mainittu minimipalkka, eikä työnantaja saa määritellä minkä arvoista työ on? Siksi, koska ne ovat neuvoteltuja etuja. Sairasajanpalkkaa ei edelleenkään makseta kaikissa työehtosopimuksissa esim. alle 1kk kestäneessä työsuhteessa. Ei se ole mikään automaatio, vaan edelleenkin neuvoteltu etu.
Älä nyt viitsi.