Voi elämä... Parisuhde ja ihastuminen. :O

Alkaa jo mennä naurettavaksi. Joo ap ei tunne miestä kunnolla, mutta miten sä voit ihan miestä tapaamatta väittää tietäväsi varmasti, että miehellä ei oo tunteita? Voihan sillä olla, on kummempaakin tapahtunut. Todennäköisesti ei ole, mutta ei sitä kukaan varmasti tiedä.

Tulee ihan mieleen Milanna aikanaan, kun täällä samaan tapaan jankattiin, että oot tyhmä, ei se miljonääri sua rakasta, se vaan nauraa sulle ja käyttää hyväkseen jne. No, päätyivät naimisiin kuitenkin..

Milanna taisi olla aluksi "vaikeasti saavutettava", se vois tepsiä mormoniinkin, ettei ihan heti hyökkäisi kimppuun ja viettelisi haureuteen.

 

No niin. Ja sitten toisaalta kerrot että sinulla on seksuaalisia haaveita. Miksi toivot sellaista, mitä et aio tehdä? Vai aiotko?

Kelläpä ei olisi jos sattuu komea ja hauska mies eteen tehden tuttavuutta? Eihän ne ole kuin ohimeneviä mielen hairahduksia jotka on erittäin ymmärrettäviä suhteessakin olevalle, jos kumppania ei juuri kotona näy.

 

Ykskään idiootti ei sitten saa häppäriä paljastaa niin, että se lähtis palstalta pois. Tätä laatuiihdettä ei edes rahalla saisi.

 

Ykskään idiootti ei sitten saa häppäriä paljastaa niin, että se lähtis palstalta pois. Tätä laatuiihdettä ei edes rahalla saisi.

Malttaako tässä mennä edes nukkumaan

 

Tietenkin se vaikuttaa kokoajan takaraivossa ja tekee pahan omantunnon, en kai muuten miettisi kokoajan mitä muut ajattelisi. Meillä on vaan huono jakso ollut jo jonkin aikaa kun mies on käytännössä katsoen kokoajan poissa, koulumatkat ja työt vie paljon aikaa ja itsestä tuntuu, että mä odottelen kokoajan.. Enkä oikein tiedä mitä. Elämän pitäis olla tässä ja nyt. Tekis mieli repäistä ja toteuttaa joku suuri unelma Muuttaa vaikka ulkomaille tms.

Mä en nää omaa miespuolikastani joka toinen viikko juuri laisinkaan, kun hää lähtee töihin mun ollessa koulussa, ja palaa töistä vasta kun mä oon jo nukkumassa. Aamusin vaihdetaan heipat ja pusut ennen kun lähden kouluun. Eikä me niittä toisillakaan viikoilla aina hirveästi nähdä kun hänen työvuorot alkaa 3-5 aikaan aamulla ja useimmiten ei yövytä saman katon allakaan. Pitäiskö munkin siis alkaa suunnittelemaan kahvitteluja vieraiden miesten kanssa?

Ja meneekö teillä oikeasti huonosti, vai ootko vaan ärsyyntynyt siitä ettette ehdi viettää aikaa yhdessä niin paljon kuin sinä haluaisit?

 

Polkupyörälläkö mormonit Suomessakin liikkuvat? Kai se on sentään aina naisten polkupyörä?

Miesten polkupyörä näkyy = munaa hollilla.

 

"Ah nyt erittyy hormooni, miksi ihmeessä xxx:n täytyykin olla mormooni"

 

Malttaako tässä mennä edes nukkumaan

En malttanut lähteä työpaikalta ajoissa kotiin, kun vahingossa vilkaisin tänne, ennen kuin suljin koneet. Mutta nyt se on moro. Toivottavasti ketju löytyy vielä silloin, kun pääsen taas koneen ääreen...

 

Oon sanonut about tuhat kertaa että niin kauan kun ei mitään käytännössä ja oikeasti tapahdu, eli kismailuja tms niin nämä ihastumiset parisuhteessa on mielestäni OK. Mitä tunteilleen voi? Teot on erikseen. On hyvin mahdollista ottaen huomioon tämän miehen tiukan uskonnollisuuden, ettei hän edes pysty olemaan läheiseisyydessä kun ei kaksistaankaan saa olla .

Käytännössä sä olet jo mennyt sen rajan yli kun suunnittelet meneväs treffeille vampataksesi mormonipoitsun, ja mietit jopa josko vaihtaisit miehes häneen. Jos miehes näistä pohdiskeluistas tietäisi, en usko että hän haluis jäädä varasijalle odottelemaan mitä mormoni-ihastuksesi saa ja ei saa tehdä. Ihan sama mihin lopputulokseen päädyt, jo pelkkä toi sun arpomises on loukkaavaa sua kohtaan.

 

Kelläpä ei olisi jos sattuu komea ja hauska mies eteen tehden tuttavuutta? Eihän ne ole kuin ohimeneviä mielen hairahduksia jotka on erittäin ymmärrettäviä suhteessakin olevalle, jos kumppania ei juuri kotona näy.

Miten ajattelit, että ne hairahdukset menee pois, jos lähdet kahville ja ystävystyt tämän häiskän kanssa? Tässähän se ratkaiseva kohta juuri on. Jos nyt peräännyt, ei ainakaan tarvitse jälkeenpäin selitellä, että "yksi asia johti toiseen" (jos nyt jotain siis tapahtuisi). Tämä on juuri se tilanne, johon jälkiviisaana yleensä halutaan palata takaisin.

 

[QUOTE="vieraana";29556237]Nyt tää sun trolli karahti siihen ettei Itä-Suomessa ole sellaista paikkakuntaa jossa voisi opiskella sekä opettajaksi että lääkäriksi. Sorry, mutta ei mene enää läpi selitykset.[/QUOTE]
Totta! Happygirl kertoi opiskelevansa Joensuussa mutta siellä ei ole lääkistä, Itä-Suomen yliopiston lääkis on Kuopiossa. Ei oikein etäopintoinakaan onnistu noi lääketieteen opinnot...

 

Kamala myontaa, mutta oikein kiirehdin toista kotiin, etta paasen lukemaan tata ketjua.

Huomenna en varmaan edes malta menna toihin.

 

[QUOTE="northern soul";29556415]Kamala myontaa, mutta oikein kiirehdin toista kotiin, etta paasen lukemaan tata ketjua.

Huomenna en varmaan edes malta menna toihin.[/QUOTE]

Minä heräsin aamulla aikaisemmin lukemaan ketjua ennen töihin menoa

 

Mä en nää omaa miespuolikastani joka toinen viikko juuri laisinkaan, kun hää lähtee töihin mun ollessa koulussa, ja palaa töistä vasta kun mä oon jo nukkumassa. Aamusin vaihdetaan heipat ja pusut ennen kun lähden kouluun. Eikä me niittä toisillakaan viikoilla aina hirveästi nähdä kun hänen työvuorot alkaa 3-5 aikaan aamulla ja useimmiten ei yövytä saman katon allakaan. Pitäiskö munkin siis alkaa suunnittelemaan kahvitteluja vieraiden miesten kanssa?

Ja meneekö teillä oikeasti huonosti, vai ootko vaan ärsyyntynyt siitä ettette ehdi viettää aikaa yhdessä niin paljon kuin sinä haluaisit?

Nikkisi kyllä viittaa siihen, että tykkäät kahvitella.

 

[QUOTE="northern soul";29556415]Kamala myontaa, mutta oikein kiirehdin toista kotiin, etta paasen lukemaan tata ketjua.

Huomenna en varmaan edes malta menna toihin.[/QUOTE]

Been there..

 

Been there..

Täytyy harkita feikkisaikkua

 

[QUOTE="vierailija";29556413]Totta! Happygirl kertoi opiskelevansa Joensuussa mutta siellä ei ole lääkistä, Itä-Suomen yliopiston lääkis on Kuopiossa. Ei oikein etäopintoinakaan onnistu noi lääketieteen opinnot...[/QUOTE]

Mutta selittäis kyllä sen, että HG ei näe miestään riittävästi, kun on aina poissa...

 

eihän hg ole väittänyt olevansa lääkiksessä

 

eihän hg ole väittänyt olevansa lääkiksessä

ei ole väitetty että olis väittänyt

 

[quote="vierailija";29556395]"ah nyt erittyy hormooni, miksi ihmeessä xxx:n täytyykin olla mormooni"[/quote]

:d:d:d:d:d:d

 

Mutta kun hän ei halua palata siihen kohtaan, jossa voi vielä peruuttaa.
Hän haluaa sen miehen ja jos ei saa, niin tyytyy omaansa, ennenkuin taas tupsahtaa eteen 20min yllätysystävä.
Sano sille miehellesi HG, sillä ei hän ansaitse tuollaista, voi raasua.

 

Mä en nää omaa miespuolikastani joka toinen viikko juuri laisinkaan, kun hää lähtee töihin mun ollessa koulussa, ja palaa töistä vasta kun mä oon jo nukkumassa. Aamusin vaihdetaan heipat ja pusut ennen kun lähden kouluun. Eikä me niittä toisillakaan viikoilla aina hirveästi nähdä kun hänen työvuorot alkaa 3-5 aikaan aamulla ja useimmiten ei yövytä saman katon allakaan. Pitäiskö munkin siis alkaa suunnittelemaan kahvitteluja vieraiden miesten kanssa?

Ja meneekö teillä oikeasti huonosti, vai ootko vaan ärsyyntynyt siitä ettette ehdi viettää aikaa yhdessä niin paljon kuin sinä haluaisit?

Siitä olen masentunut että teen ja vastaan kaikesta melkein yksin. Jotenkin on aina sellainen olo että mä olen epäonnistunut niin monella tavalla, koska en suoriudu opinnoista ja välttelen kavereita, ettei tarvitse vastata kellekään mistään mun tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Mies pitää ihan liian tärkeinä asioita joita mä en pidä, mutta sitä mä toisaalta arvostan hänessä ja pidän söpönä Mutta toisaalta, mulla on ollut pitkään tunne, että jotain täytyy tehdä elämälle. En jaksa enää "sitku" elämää, sitten kun muutetaan omistuskämppään, sitkun saadaan vauva tuhannen vuoden päästä, sitkun on kesä yms.

Riidoissa mä olen aivan kun hullu, tosin viimeksi siinä oli syynä pahat pms-oireet. Aivan mitättömistä asioista paisuu kauhea episodi ja mieitn jälkikäteen et mistä oikeastaan edes pimahdin? On mulla onneksi ssri-lääkkeet puoleksi kuukautta käytössä, jotka auttaa tosi hyvin.

 

Ihanaa, että tarina jatkuu. Kuulostaa kyllä aika epätoivoiselta/uskomattomalta, että nainen on miehensä opiskelukiireiden takia valmis lähtemään Jopolla ratsastavan mormonin (joka ei ole edes Nasan jäsen) matkaan todettuaan tyypin 20 minsan, vaikkakin ilman meikkiä ja täydellisellä englannilla käydyn, jutustelun perusteella Erityiseksi ja Fiksuksi, jopa siinä määrin, että mielessä on jo muutto ulkomaille ilman spektisyyden häivää.
Vuoden paras ketju, ehdottomasti :flower:

 

Miten ajattelit, että ne hairahdukset menee pois, jos lähdet kahville ja ystävystyt tämän häiskän kanssa? Tässähän se ratkaiseva kohta juuri on. Jos nyt peräännyt, ei ainakaan tarvitse jälkeenpäin selitellä, että "yksi asia johti toiseen" (jos nyt jotain siis tapahtuisi). Tämä on juuri se tilanne, johon jälkiviisaana yleensä halutaan palata takaisin.

Totta mutta kun olen tyytymätön niin tavallaan ajattelen, että ansaitsen jotain kivaa ja piristystä. Ei mies edes tiedä kenen kanssa töissäkään hengaan ja kenen kanssa haluaisin olla vapaalla, kun ei keretä soitella ja kotona ollessa molemmat tekee omia juttujaan (on koneella) ja sit ilta menee monesti alta aikayksikön.

 

Ihanaa, että tarina jatkuu. Kuulostaa kyllä aika epätoivoiselta/uskomattomalta, että nainen on miehensä opiskelukiireiden takia valmis lähtemään Jopolla ratsastavan mormonin (joka ei ole edes Nasan jäsen) matkaan todettuaan tyypin 20 minsan, vaikkakin ilman meikkiä ja täydellisellä englannilla käydyn, jutustelun perusteella Erityiseksi ja Fiksuksi, jopa siinä määrin, että mielessä on jo muutto ulkomaille ilman spektisyyden häivää.
Vuoden paras ketju, ehdottomasti :flower: