Exä antoi selityksen pettämiseensä

["Minävain"]

Asuin 3 vuotta exäni kanssa, yritimme lasta ilman tulosta. M
Kävin tutkimuksissa, lääkärin mielipide luomuraskaus mahdoton. Mies ei halunnut hoitoihin, lasta ei ole meille tarkoitettu.
Mies jäi kiinni pettämisestä hyvän kaverini kanssa, ei selitystä, kaverilta tuli itkuisia anteeksipyyntöjä. Poistin molemmat elämästäni.

Tapasin ihanan miehen, jonka kanssa olemme nyt 8 vuotta kulkeneet samaa polkua. Meillä on kaksi ihanaa yllätyslasta. Olen onnellinen, minulla on kaikki, mitä halusin.

Exä antoi viimeinkin syyn pettämiseensä, kun tapasimme yhteisten ystävien luona. Hän petti, koska ajatteli, ettei aio kulkea rinnallani vanhuuteen saakka, koska emme saa lasta. Minä loukkasin häntä olemalla viallinen, hän koki oikeudekseen loukata minua pettämällä.

Tämä tunnustus ei tuntunut miltään, koko ihminen tuntui yhdentekevältä. Hän ei ole osa elämääni, enkä häntä siihen osaan tahdo.
Rehellisesti, tunsin voitonriemua, kun hän tunnusti epäonnistuneensa parisuhteissaan verrattuaan kumppaneitaan minuun. Tekisi vuokseni mitä vain, tahtoisi yhteisen elämän.

Kerroin, etten tahdo häntä elämääni enää, minulla on jo elämässäni kaikki, mitä tarvitsen ja enemmänkin. Minulla on mieheni ja lapseni. <3

 

[astrolabe]

Ootko koko tän ajan jotenkin murehtinut tuota aiempaa suhdetta? Mulle tollaset tunnustukset ois tossa kohtaa ihan yhdentekeviä. Joutava luuserikakkiainen, jota kukaan ei tartte elämäänsä.

 

["vieras."]

Maho nainen ei ole haluttava.

 

[Peyote]

Hyi että mimmonen mies ja miten sairas syy...

Mahtaakohan sitä kaivella, että toisen kanssa kumminkin raskauduit...

 

[ruuttis]

[QUOTE="vieras.";29543756]Maho nainen ei ole haluttava.[/QUOTE]

ehkäpä niinkin mutta tässähän tuo ukonkutale paljastui ite tuhkamunaksi

 

["vieras."]

Ero oli lääkärin eikä miehen syytä. Mies toimi lääkärin ohjeiden mukaan.

 

["janet"]

Jos olisit päässyt yli nin et olisi edes kirjoitellut tänne.

 

[Ken guru]

[QUOTE="janet";29543842]Jos olisit päässyt yli nin et olisi edes kirjoitellut tänne.[/QUOTE]

Jospa tuollainen asia on vaan aikanaan kaivanut niin suuren kuopan sydämeen ettei sitä yli pääsemisestä huolimatta ole osannut unohtaa. Itse asiassa, eihän ap ole exäänsä ollut yhteydessä ja pyytänyt tilitystä, vaan ex ap:hen.

Harva unohtaa kovat kolaukset elämässään vaikka niistä yli pääsisikin.

 

[nooo]

ehkäpä niinkin mutta tässähän tuo ukonkutale paljastui ite tuhkamunaksi

Syy on silti naisessa, niin se vaan menee.

 

[sivusta]

Ootko koko tän ajan jotenkin murehtinut tuota aiempaa suhdetta? Mulle tollaset tunnustukset ois tossa kohtaa ihan yhdentekeviä. Joutava luuserikakkiainen, jota kukaan ei tartte elämäänsä.

Kukankuvan laittaisin, jos harmaana pystyisin!

 

["vieras."]

Kukankuvan laittaisin, jos harmaana pystyisin!

:flower:

 

[hfhfhfhhf]

Syy on silti naisessa, niin se vaan menee.

Paha päivä, kun itsetuntoa keräät vittuilemalla?

 

[sama sivusta]

[QUOTE="vieras.";29543913]:flower:[/QUOTE]

:flower:

Onnistuin(ko)!

 

["friday"]

JHarva unohtaa kovat kolaukset elämässään vaikka niistä yli pääsisikin.

+1.

Minusta vaatimus täydellisestä unohtamisesta on aika kova. Ei sallita palata siihen mitä on kokenut, vaikka isojen asioiden käsittely nimen omaan vaatii rohkeutta kohdata ne uudestaan ja uudestaan milloin tahansa. Joskus jopa vuosien tauon jälkeen joku tilanne voi nostaa ne ylös. Rohkeutta on käsitellä ne eikä ohittaa niitä.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="friday";29543948]+1.

Minusta vaatimus täydellisestä unohtamisesta on aika kova. Ei sallita palata siihen mitä on kokenut, vaikka isojen asioiden käsittely nimen omaan vaatii rohkeutta kohdata ne uudestaan ja uudestaan milloin tahansa. Joskus jopa vuosien tauon jälkeen joku tilanne voi nostaa ne ylös. Rohkeutta on käsitellä ne eikä ohittaa niitä.[/QUOTE]

Mun mielestä oikeastaan mahdotonkin. Ja miksi pitäisikään unohtaa oma menneisyytensä? Tärkeintä on tulla sen kanssa toimeen, päästä asioiden yli ja jatkaa elämäänsä. Unohtaminen ja anteeksi antaminen / asian ylipääseminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

 

[Tilulilu]

Eiköhän tuo ole sen kokoluokan asia, että olisi melkoinen ihme jos ei jälkeenpäin vaivaisi. Itsekin mietin sitä yhtä onnetonta suhteenpoikasta jossa jouduin petetyksi, vaikka emme edes asuneet yhdessä, yrittäneet lasta tai pettäjäkumppani ollut paras ystäväni.

Kiitä ap onneasi, ettet jäänyt tuohon suhteeseen! Kuulostaa melkoiselta narsistiluuserilta...

Sitäpaitsi, jos mies ei halunnut hoitoihin, niin lapsettomuuden syyhän on siis hänessä itsessään - ihan sama kenessä se fyysisesti on.

Oma mieheni vei minut vihille vaikka toivoi lapsia ja minun ei niitä pitänyt luomusti saada. Etukäteen oltiin jo puhuttu ajankohdasta jolloin aloitamme hoidot. Yllätys olikin suuri kun melkein heti häiden jälkeen huomasin olevani raskaana - melkein vahingossa siis =)