Taidanpa pitää koiran ja luopua vaimosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suivaantunut aviomies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suivaantunut aviomies

Vieras
Se on aina iloinen kun tulen kotiin ja siinä on sentään karvojakin jäljellä. Se heittäytyy selälleen minut nähdessään. Koira siis - toisin kuin vaimo. Kaikki on aina huonosti - ei minun eikä koiran mielestä, vaan vaimon mielestä. Niinkuin esimerkiksi sukat. Sukkien on parasta olla lattialla, koska yleensä ne sitten aamulla löytyvät jostain päin lattiaa - paitsi jos koira on piilottanut tai syönyt ne - silloin on vaikeampi tilanne. Vaimon mielestä taas sukkien paikka ei ole lattialla, vaan ihan jossain muualla. Missähän se muualla sitten mahtaa sijaita ja miten ihmeessä löytäisin ne sukat aamulla sieltä - kysyn vaan? Ja sitten pitäisi pyytää vaimolta apua sukkien etsimiseen. Siitä se vasta kälkättäisi. Vaimoa ei myöskään ymmärrä, että mitä se oiken haluaa, vaikka se puhuisi asiasta tunnin. Koiraa taas ymmärtää puolesta katseesta mitä se tahtoo, eli ruokaa tai ulos. Että tämmöstä täällä.
 
"Pidä vaimo samoin tyytyväisenä kuin koira, muista rapsutella hellästi, ulkoiluttaa ja tehä ruoka valmiiksi nenän eteen. Minä pysyisin ainakin tyytyväsenä ja heittäytyisin selälleni"

Loistava logiikka! Mies tekee kotityöt jonka jälkeen saa luvan tehdä työt sängyssä! Heittäytyisitkö vielä nuolemista varten selälle?

Mites olis jos nainen tekisi ruoan jonka jälkeen saa luvan suikittaa ja ratsastaa sohvalla istuvalle miehelle orkun?
 

Yhteistyössä